Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Miksi tienpintojen pitäisi olla kesäkunnossa myös talvella? Suomessa on talvi. Ei aina nykyisin kovin perinteinen mutta ajokelit ovat silti joskus talvisia.

Kun lämpömittari edes lähestyy pakkasrajaa niin jo ovat suolanlevittäjät liikkeellä! Työtäänhän he tekevät mutta miksi niin pitää tehdä? Ainakaan nykyisessä laajuudessa?

Ennen (siis "niinä vanhoina hyvinä aikoina") ei ollut nykyisiä käsittämättömien kirjainyhdistelmien kertomia auton dynaamisia ajonhallintajärjestelmiä. Ei ollut edes ABS-jarruja. Talvirenkaat olivat huonompia eli kehitys ei vielä ollut niin pitkällä. Autoissa oli usein takaveto peräluistoineen liukkaalla.

Muistan kuinka aikoinaan kunnon liukkaan kelin aikana ei esim. Volvo 740:llä pystynyt ajamaan ilman renkaiden sutimista. Perä liirasi vaikka yritti ajaa nätisti. Silti selvittiin!

Missä on ihmisten ajotaito tänä päivänä? Miksi sitä ei edes uskota olevan ja tiet suolataan jo varmuuden vuoksi? On kuitenkin kaksiosaista ajokortin suoritusta liukkaan kelin osioineen. Eihän kukaan opi ajamaan huonoissa olosuhteissa jos ne yritetään väkisin pitää poissa.

Pian kuljettajat luottavat liikaa autoonsa ja ajavat kuin kesällä. Onhan se nähty mihin sitten joudutaan. Parin vuoden takainen kolarisuma pk-seudulla oli hyvä esimerkki. Huono keli, paljon autoja ja ajettiin liian kovaa. Pienemmässä mittakaavassa ympäri maata käy jatkuvasti samaa. Huono keli ei suista autoja pois tieltä. Tilanteeseen vaikuttavat ratkaisut tekee aina joku siinä ratin ja istuimen välissä.

Uskon itse oppineeni jo jotain ajamisesta. Pärjään ilman ihmeellistä elektroniikkaa ja nelivetoa. Niin tekee moni muukin. Onhan niistä apua, mutta eivät ne ole välttämättömiä. Niinpä tämä liiallinen autoilijoiden paapominen ja kesäkelien tekeminen ärsyttää.

-Ai miksi? Eikö ole hyvä että huolehditaan turvallisuudesta? -Tietysti, mutta kohtuus siinäkin.

* Liukkaallakin kelillä on osattava ajaa! Ei kaikissa autoissa ole uusia hienouksia, tai vaikka olisi niin silti joku osa ajamisesta kuulunee myös kuljettajalle.

* Kura lentää. Nyt saa olla pesemässä autoja vähän väliä. Omia ja työkalua.

Kiitos ja anteeksi. Tulipahan saarna.

Juomat käsissä autoon, kysymys vasta sitten

Kiva kun ollaan kohteliaita. Kysytään jo autossa istuen ja juomia juoden että saako täällä juoda? Tässä astuu taas kehiin mielessä taistelevat kaksi puolta. Joko ei jaksa välittää ja porukan arvioiden antaa juoda. Yleensä meneekin hyvin. Tai sitten kieltää ja saa koko matkan kuulla olevansa ihan paska kuski. Hyvähän ei ole juuri koskaan.

Isä ja poika ja naapurikunta

Parivaljakko vääntäytyi kyytiin baarista käytyään ensin viereisellä pankkiautomaatilla. Matka oli naapurikunnan pikkubaariin kun kerran oli kutsuttu pikkujouluihin. Koko matkan etupenkillä istunut isä keskusteli poikansa kanssa kääntyneenä puoliksi taaksepäin. Siis tasan kohti minun oikeaa korvaani. Keskustelu oli hänen osaltaan oikeasti huutamista. Ei vihaisena vaan sellaista känniläisen huutoa.

Yritin melko suoraankin sanoa että lopettaisi huutamisen korvaani. Ei tajunnut. Matkalla antoi 50 e rahan ja sanoi että tuolla varmaan pääsee, tuliko kaupat? Minä hyväksyin diilin. Perillä mittarissa oli 44,50 ja hän totesi että rahaa tuleekin takaisin... en viitsinyt enää siitä tapella. Vaikka pojankin puheista piti olla selvä että 50 e on minun niin silti se unohtui. Pääasia että kyyti tuli maksettua ja pääsin heistä eroon. Hyvä keikka tietysti muuten jos ei huutoa korvaan lasketa.

Lisäys:

Unohtui että "hanaa" olisi pitänyt koko ajan lisätä. Ajoin ihan tahallani rajoitusten mukaan. Vaikka korva alkoi jo mennä lukkoon huutamisesta.

Eräänlainen "juoksutaksi", tuskin ihan suunniteltu ja tahallaan...

Uudehkolla omakotialueella pysähdyttiin asiakkaan pyynnöstä. Osoittautui että hänen täytyi päästä ulos oksentamaan. Hyvä niin, paljon parempi kuin autoon. Sitten hän sanoi jäävänsä siihen. Tarkka osoite olikin vielä ollut hieman auki. Hän tuntui olevan aika koomassa ja ulkona maailman menosta. Eipähän myöskään tulisi uutta tarvetta puhaltaa autossa.

Maksuksi hän tarjosi leikki-Visaa josta puuttui nurkasta neljännes, tietysti magneettinauhan puolelta. Eihän se toiminut. Hän sanoi hakevansa sisältä rahaa ja poistui talolle. Pian havaitsin hänen suuntansa olevan outo eikä se talo ollutkaan koti vaan hän tarpoi hoippuen takapihan kautta toiselle tielle. -Voi perkele!

En voinut jättää autoa siihen käymään ja päätin ajaa äkkiä pikku mutkan kautta sille toiselle tielle. (Olin siis ulkona autosta "paon" havaitessani. Pikainen riskien vertailu... Vaihtoehto olisi ollut juosta tyypin perään ja jättää auto riskillä siihen. Jos olisin mennyt autoa sammuttamaan ja lukitsemaan olisi mies ehtinyt kuitenkin pois näköpiiristä. Auto kun on arvoltaan hiukan enemmän kuin yksi kyytimaksu, valitsin pienemmän pahan.)

Kuten arvata saattaa, en löytänyt miestä enää, hän oli kadonnut kuin pieru saharaan. Hieman ajelin vielä näitä paria tietä edestakaisin josko hän hortoilisi jossain. Mistään talosta ei näkynyt valoa enkä voinut ihmisten pihoja käydä tutkimaan. Ehkä meni takakautta naapurissa olleeseen kotiinsa, sammui heti ovesta päästyään eikä muista koko juttua. Aamulla varmaan vaan totesi tyytyväisenä olevansa kotona.

Tein siis virheen antaessani risan kortin takaisin. Siinähän luki omistajansa nimi. Asiakas oli tuhannen kännissä mutta siisti ja käyttäytyi asiallisesti. Eikä siis yrittänyt edes salata nimeään, minä en vaan tajunnut ottaa sitä talteen.

Ei muu auttanut kuin todeta kyyti hukkareissuksi. Ei tietoa kuka ja mihin meni... Tästä viisastuneena olen toiminut vähänkään vastaavanlaisissa tilanteissa niin että kortti on varmasti minulla kunnes maksu on hyväksytty. Tai olen saanut muun maksun jos ei kortilla onnistu jostain syystä.

"Meidän kielellä..."

Koulukyydissä oli maahanmuuttajalapsia. Eri kielisiä, eri ihonvärisiä ja kulttuurisia. Ihailtavaa oli kuinka lapsia ei haitannut yhtään, kuka tuli mistäkin tai mitä kieltä puhui. Jokainen osasi jo kohtuullisesti suomea jolla puhelivat keskenään.

Pian lapset alkoivat kertoa toisilleen mitä mikäkin matkan varrella nähty asia on heidän omalla kielellään. En tiedä mitä kieliä siinä opetettiin mutta kaikilla oli hauskaa.

Jokainen aloitti vuorollaan "meidän kielellä" ja jatkoi esim. "bussi on xxxxxx".

Lapset toistivat aina oppimansa sanan ja nauroivat päälle.
Minulta menivät kyllä kaikki sanat ohi.

Kyllä pyörä mahtuu sisään!

Olin farmarimallilla töissä. Kyytiin oli tulossa kolme tai neljä miestä. He olivat sitä mieltä että paksiin mahtuu mukaan polkupyörä. Sanoin että ei mahdu ja sillä hyvä. (Mutinaa ja narinaa... )

Ei aikuisen polkupyörä mahdu sisään mihinkään farmarimallin taksiin(kaan). Ainakaan niin että takapenkillä istuu ihmisiä. Pyörää ei edes ole mikään pakko ottaa kuljetettavakseen. Jos autossa on vetokoukku ja mukana teline polkupyörälle, sen voi, muttei ole pakko, ottaa mukaan. Vaikka fillari ehkä mahtuisi sisään isoon kaappimallin pirssiin, niin sinnekään kuskin ei ole sitä pakko ottaa.

Tilatessaan taksia pitäisi sanoa jos mukaan on tulossa pyörä tai jotain muuta erityiskuljetettavaa. Helpottaisi asiaa kuormausvaiheessa.

En jaksa Radio Rockia!

Mikä ihmeen muotivillitys on kuunnella rokkiradiota? Asiakkaista jotka pyytävät laittamaan radioon ääntä ja tietyn kanavan, ehkä 75 % haluavat Rockin. Lähes aina he ovat alle keski-ikäisiä miehiä. Naiset ja muut pyytävät vaihtelevasti muita kanavia.

Kuuntelen itsekin joskus ihan mielelläni melodisempaa heviä tai muuta "mummorokkia". Nyt näillä vastentahtoisilla RadioRockin kuunteluilla on ehkä yhdellä kerralla kymmenestä tullut siedettävää kuunneltavaa. Liikaa mitä lie Seattle Grungea tmsp. Kaikkein vähiten siedän Nirvanaa tai hengenheimolaisiaan.

Pitänee tippien menettämisen uhallakin seuraavalla kerralla kieltäytyä rokkikanavan avaamisesta. Hermoni ovat arvokkaammat. Taidan olla tullut vanhaksi.

Turhaa jankkaamista

Kun mittarissa on jo 16 e, älä ala tinkimään hintaa 15 euroon kun kyytikin vielä jatkuu. Kun perillä taulussa on 16,90, se tarkoittaa sitä. Et todellakaan saa tingittyä enää edes tasan kuuteentoista.

Kyllä, annan joskus erittäin harvoin tuntemattomillekin asiakkaille hiukan alennusta. Mutta se tapahtuu hyvästä syystä ja ennenkuin mittarissa on yli sopimamme hinnan. Ihan siksi että kaikki mikä on mittarissa on myös tilitettävä autoilijalle. Eli se harvinainenkin pieni alennus annetaan vain pysäyttämällä mittari ajoissa.

Tuuletusta

Viime aikoina on taas ollut "tuuleta taksisi -päiviä". Kyytiin on osunut muutamia vahvasti vähemmän miellyttävästi tuoksahtavia matkaajia.

Matkat ovat menneet muuten oikein hyvin mutta hajuhaitta on ollut melkoinen. Onneksi mitään sotkuja ei sentään ole joutunut siivoamaan. Kunhan on tuulettanut auton perusteellisen huolellisesti kyydin jälkeen.

Ei säälittänyt

Nuori juippi haahuili aamuyöllä melko pitkään taksiasemalla. Vielä ei ollut ns. ruuhkan aika vaan autoja oli jonossa. Hän kävi kysymässä joka kuskilta veisikö joku hänet velaksi, hintaa päämäärään olisi tullut noin 30 e.

Kukaan ei tietenkään lähtenyt, minultakin hän kävi kysymässä ja toisella kerralla hänen lähestyessään en edes aukaissut ikkunaa. Kolmannella kerralla sanoin tiukasti että uskoisi jo ettei kyytiä saa keneltäkään.

Vielä aamu kuuden aikaan näin saman tyypin seisoskelevan jossain kadunkulmassa.

Toivottavasti otti opikseen.

Oikeaan aikaan

Tämä on tavallaan jatkoa hieman aiemmalle "väärään aikaan" -kirjoitukselle.

Ihan vähän aikaa sitten kävi niin että parinakin iltana sain kyydin suurkaupunkiin. Eli ensin Helsingin Puistolaan ja vain viikkoa tai ehkä kahta myöhemmin lähelle edellistä eli Vantaan Tikkurilaan.

Yhteistä molemmille oli ajankohdan sopivuus. En menettänyt mitään olemalla linjoilla ja sain vaihtelua alkuillan lähiöbaareista toiseen ajeluun. Eli kassa jäi voiton puolelle ja rutiinin rikkoutuminen oli kivaa.

Myös pari hieman lähempään kaupunkiin vietyä kyytiä hiljaisissa vuoroissa osuivat ihan oikeisiin kohtiin. Ehkä karmani on kääntynyt suotuisaan suuntaan...

Viitekehys hallussa

Asiakas pyysi viemään "sinne räkälöitten räkälään". Arvasin ja varmistin paikan että siis "Reiskan baariin". Sinnepä sinne. Se kun on kuulemma oikea juoppojen kehto ja paikalla on aina varsinainen älyn tihentymä. Siksi hän sanoi sopivansa sinne niin hyvin joukkoon...

"Manne-talk"

Hän ei kuulunut vähemmistökansanosaan. Ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Tultuaan autoon hän alkoi puhua minulle kuin mikäkin mustalainen.

Minulla on hiukan imitaatiotaipumuksia ja pari tyyliä tai hahmoa menee suht hyvin. Eikä minua tarvitse paljon yllyttää... Parhaimmasta päästä on aidon kuuloinen mustalaispuhe. Melkein koko matkan kävimme keskustelua tällä tavoin kunnes hän luovutti. Sanoi että hän ei pärjää minulle. Mutta hauskaa oli kummallakin.

Oikea agenttien agentti!

Lyhyen kyydin lopuksi asiakas pyysi kuitin "verottajaa varten". Kirjoitin niin kuin oli eli "Lähibaari-kotiosoite". Sitten asiakas paljasti kuitin pyytämisen oikean syyn. Hän oli tarkastaja! Kyyti ei kuulemma mitenkään voinut tehdä 9,50 vaan enintään 7 euroa. Halvin millä on päässyt saman matkan on kuulemma ollut 5 e. Onneksi hänelle oli joku viisas neuvonut pyytämään aina kuitin jos hinnassa on hänen mielestään jotain epäselvää. Nyt hän lähtisi kuitin kanssa tekemään minusta ilmoituksen. Onnea vaan...

Pientä taustafaktaa. Kyyti voi olla halvimmillaan 5 euroa arkipäivisin klo 6-20 ja la 6-16. Silloin kuitenkaan mitään kyytiä ei oikeastaan edes tapahdu vaan asiakas voi ehkä käydä autossa ja mittari käväisee päällä auton liikkumatta mihinkään. Lähtömaksu kun on tuolloin juuri tuo 5 e. Muuna aikana lähtömaksu on 7,70 eli sen alle ei voi päästä edes "ei-mihinkään". Tässä tapauksessa oltiin isomman lähtömaksun aikana liikkeellä.

Hän jäi jankkaamaan asiaa ovenrakoon. Lopulta vaan sanoin painokkaasti että toivottavasti hän myös tekee valituksen! (Saisipahan huomata oman tyhmyytensä. Kuitti kun sisältää tiedot ajankohdasta, ajetusta matkasta ja myös odotusajan.) Oli aika poistua paikalta. Tsiisus mikä urpo taas kerran!

Erikoismies?

Tyyppi kertoili matkan aikana elämästään. Hän oli käynyt Ranskan muukalaislegioonan, sitten USA:n Navy Seals koulutuksen ja johonkin väliin oli mahtunut tavallinen poliisikoulutuskin. Nämä kaikki tietysti maamme puolustusvoimien lähettämänä että hän voi kouluttaa porukkaa täällä.

Joko täysin totta sillä totuushan on tarua ihmeellisempää, tai ihan höpönlöpöä...
Kuljettajana tietysti kuuntelin sujuvasti ja uskoin kaiken.

Väärään aikaan

Tulin tehneeksi taas kerran arkiyön. Sellaisen meilläpäin varsin hiljaisen. Vuoron lopulla tuli tarjous lähteä Helsinkiin. Hitto, olisihan sitä joutanut pari tuntia aiemmin mutta nyt ei ehtinyt. Piti olla aamulla varsinaisella kustannuspaikalla "pirteänä" töissä.

Mikä ihme siinä on että varmaan puolet noista pitemmistä keikoista tulee tarjolle just joko muuten parhaimpaan ruuhka-aikaan la-su aamuyöllä tai sitten näin. Olen kyllä ajanut aiemmin firmataksivuosinani ihan riittävästi Helsingin kyytejä. Että ei siitä sen kummempaa glamouria olisi irronnut. Mutta olisihan se ollut rahallisesti hyvä keikka minulle. Tarkoitukseni kun on maksimoida tienesti silloin kun taksin ratissa olen.

"Muistaako kukaan sitä veristä miestä..."

Ihan tavallinen kerrostalo-osoite. Pian ehdittyäni paikalle rapusta tuli ulos mies päästänsä aivan, siis aivan punaisenaan verestä. Ajattelin hetken että ei helvetti tuota voi mihinkään viedä... Veri osoittautui kuitenkin enimmäkseen kuivuneeksi ja mukana oli pyyhe kaiken varalta. Läksimme siis matkaan. Pakko oli kuitenkin kysellä pariin kertaan josko kuitenkin mentäisiin ensiapupolille? Ei kuitenkaan halunnut asiakas sinne vaan kotiin. Melko vuotavia haavoja oli ainakin korvassa ja silmäkulmassa. Joko hän oli kaatunut todella lahjakkaasti tai saanut turpiinsa niin että tietää saaneensa. Silmä turvoksissa ja suomeksi sanottuna naama aivan helvetin karmeassa kunnossa.

Ei tullut autoon mitään sotkua ja perillä maksu ihan normaaliin tapaan sekä hyvät illanjatkot.

Mieleeni jäi soimaan Jukka Karjalaisen kappale jossa lauletaan siitä verisestä miehestä silloin Marjaniemessä. Tämä oli kyllä pahin lajiaan tähän asti.

Hyvät lähtökohdat alalle...?

Toisinaan asiakkaat kyselevät miten pääsisi taksikuskiksi. Niin tämäkin tapaus. Sitten häntä kiinnosti miten nuhteeton pitää olla kun hänellä on 4 ylinopeussakkoa. Niiden lisäksi plakkariin on kertynyt myös rattijuopumustuomio 5 vuoden takaa.

Sanoin että ehkä sakot vielä menisivät mutta rattijuopumus luultavimmin torpedoi tämän ammatillisen suunnitelman. Kehotin kuitenkin selvittämään asian poliisilaitokselta ennenkuin tekee mitään muuta asian eteen.

Jarrua! -Mistäs v...sta tuo oikein tuli?

Lisää läheltä piti tilanteita. Meinasi työkalu lähteä remontinkorjaukseen oikein kunnolla. En todellakaan havainnut oikealta lähestynyttä autoa T-risteyksessä. Läksin vaan itse risteykseen kääntyäkseni vasemmalle. Viime hetkessä tajusin lähestyvän auton ja ehdin niitata jarrupolkimen lattiaan.
Miten lie auto jäikin pelkääjän puolen etutolpan taakse etten sitä yhtään havainnut. Sen kuljettaja ei ainakaan hiljentänyt vaikka minä tungin oikeudetta risteykseen. Onneksi sain jarrutettua viimeisellä sekunnilla ennenkuin hän vilahti edestäni erittäin läheltä.

Tosi ältsin upeeta kun kolari olisi ollut vielä täysin minun syytäni. Mistä lie haaveilin risteyksessä, tai olisinko kaivellut nenääni niin antaumuksella...

Läheltä liippasi turpiin tulo...

Hän otti kierroksia nopeasti ja yllättäen aivan mitättömästä väärinkäsityksestä. Eikä tietenkään suostunut kuuntelemaan kun yritin rauhoittaa.

Tilanne ei ollut kovin lupaava. Paikka keskellä naapurikunnan takamaita pienen metsätien varrella. Mies seisoi auton ulkopuolella ja uhosi sieltä että minun pitäisi tulla ulos ja selvitetään asia. Takki lähti jo pois päältä ja mietin miten pääsen pois tilanteesta.

Ongelma oli siinä että hän oli jättänyt pelkääjän oven selälleen auki, ja sitähän ei yllä kuskin paikalta mitenkään vetämään kiinni. Autosta poistuminen ei tullut ymmärrettävästi kyseeseen.

Lopulta kun hän jo otti maasta jonkin kattilantapaisen ja uho vain koveni niin päätin että takana saa luvan olla tilaa ja tämä jätkä ns. nostaa nyt kytkintä vaikka automaatilla ajetaankin.

Reipas kaasutus taaksepäin ja jarrutus, ovi läimähti kiinni. Sitten hätäinen vilkaisu onko sitä tilaa ja elokuvatyyliin peruutus tielle toivoen että mihinkään en osuisi. Hyvin kävi. Päästessäni kohtaan jossa suunnan saattoi muuttaa eteenpäin oikea jalkani painui vihaisesti kohti lattiaa. Turbo varmaan ulvaisi sillä sen verran liukkaasti häivyin ensimmäiset pari sataa metriä. Hyvinhän tuo kiihtyi. Tie vaan oli leveydeltään luokkaa pari metriä ja mutkia riitti.

Myönnän että tuo körmy olisi varmasti helposti hakannut minut. Hän vain kiihdytti raivoaan ja olin jo hetken huolissani että mitenhän tässä kävisi. Mitään hätänappeja olisi ollut ihan turha painella, lähin poliisipartio oli todennäköisimmin kymmenien kilometrien päässä. Tietysti apua olisi tullut sitten tilanteen oltua jo ohi ja minun kuntoni kysymysmerkki...

Onneksi autollekaan ei käynyt mitään. Pihalla ei ollut mitään yllättäviä esteitä peruutussuunnassa. Pulssi kyllä olisi ollut mittaamisen arvoinen. Käsiäkin hiukan tärisytti.

Tyyppiesimerkki miten pienestä ja odottamatta voi syntyä tilanne jossa terveys on uhattuna. Jos heebo olisi hyökännyt autoon sisään niin siinä olisi oltu. Näin tällä kertaa. Traumoja ei jäänyt. Kaasua naamalle olisi tietysti voinut kokeilla mutta parempi näin että vahingoitta pääsin tilanteesta karkuun.

Asejuttuja

Viime aikojen takia ei jaksaisi kuunnella minkäänlaisia asejutuilla rehentelyjä. Kuitenkin samana viikonloppuna oli kyydissä mies joka selitti tyttöystävälleen ampuvansa kaikki...

Toinen tyyppi kyseli minulta onko minulla aseita? Sitten kertoi hänellä olevan 7 eri asetta ja saaneensa luvat niihin vaikka poliisi oli ensin harkinnut 3 viikkoa putkapidätysten yms. takia.

Hyvin menee. Ampuisivat itseään päähän tai olisivat edes hiljaa.

Taksi on liiketoimintaa, aikuisten oikeesti!

Ymmärrän että taksikyydin hinta tuntuu sinusta kovalta. Eihän se halpaa ole mutta hintansa arvoista se on.

Kun valitat kyydin kalleudesta joka kerta niin muistathan valittaa myös Hypermarketin kassalla ja ravintolassa ruuan ja juomien hinnoista. Aina kun kohtaat asiakaspalvelijan joka myy sinulle jotakin mitä itse olet päättänyt ostaa, muista valittaa. Se kun on sen työntekijän vika siellä ravintolassa, kaupassa ja taksissa kaikissa tietenkin.

Siis muistutan valinnan mahdollisuudesta. Sinun ei ole pakko käyttää taksia jos se ei tunnu sinusta hyvältä. Voit kävellä, mennä bussilla, kaverin kyydillä tai vaikka olla menemättä. Tiedät kuitenkin etukäteen että kyydistä halutaan maksu joka perustuu ihan laillisiin ja julkisesti tiedossa oleviin taksoihin.

Taksiliikenne on kuitenkin elinkeino siinä kuin mikä tahansa muukin. Kyytisi maksusta maksetaan veroa moneen kertaan. Autoilija maksaa veroa, kuljettaja maksaa palkastaan veroa. Kolmas kerta tulee vielä alv:n muodossa. Polttoaineen hinnassa on veroa jne.

Kaikkien kulujen jälkeen siitä kyytihinnasta on tarkoitus jäädä voittoa. Ihan totta, ahne autoilija ja vielä ahneempi kuljettaja oikeasti haluavat ansaita rahaa siitä sinun kuljettamisestasi. Kauheata!!! Joku yrittää elättää itsensä tekemällä työtä ja pyörittämällä pienyritystä...

"Täällähän onkin tuttu kuski!"

EIPÄS OLE!

Ei, en tunne sinua. Vaikka sinä luulet tunnistavasi minut. Olet ehkä ollut joskus kyydissäni ja jostain syystä olen jäänyt mieleesi. Tai sitten luulet minua joksikin toiseksi. Useimmiten luulosi tuntea minut jää selityksettä.

Voihan olla että aloitat noin kaikille kuskeille alennusten toivossa. Et kuitenkaan onnistu ainakaan minun kyydissäni. Vaikka sinut jostain muistaisinkin.

Oikeastaan olen kiristänyt mittarinkäyttöä yleensäkin. Jos esim. joku ns. sukulainen soittaa kerran vuodessa yönä jolloin takseilla on varmasti paljon ajoa, ja kuvittelee että riennän häntä hakemaan sillä silmäyksellä ajaen kyydin roimalla alennuksella, hän erehtyy pahoin.

En enää tee erikoispalveluksia kuin oikeille omille ystävilleni ja lähisukulaisilleni tai heidän perheenjäsenilleen. He saavat myös hinnasta alennusta. Muut mielistelevät oman etunsa tavoittelijat saavat kyydin jos se minulle sopii ja hinta on ihan mittarin mukaan. Ellei jokin muu syy saa tekemään toisin. Taksin omistaja tietysti saa extra+ palvelua sitä tarvitessaan. Mutta hän kyllä myös korvaa sen aina extra+ tavalla omasta halustaan.

Missä kamera?

Takapenkiltä kuului kännykän ääni. En ehtinyt vastaamaan löytyneeseen puhelimeen sen soidessa. Pian se soi uudelleen ja soittaja tivasi hjuonolla sjuomella missä hänen puhelimensa on? Eikös vaan siitä laitteesta loppunut akku kesken pohdinnan miten puhelin saataisiin takaisin omistajalleen. Sen verran ehdittiin puhua että myöhemmin syntyi uusi yhteys ja asia edistyi.

Täydeksi mysteeriksi jää miten puhelin oli autoon päätynyt sillä kyseinen henkilö ei varmasti ollut kyydissäni matkustanut. Ehkä joku muu oli sen löytänyt ja päättänyt hylätä taksiin.

Luovuttaessani puhelinta alkoi tivaaminen missä kamera on?! Sanoin että enpä tiedä mistään kamerasta mitään, eikä sitä autosta löytynyt silloinkaan. Ihan kuin minä olisin sen pöllinyt. Jospa kamera oli kelvannut alkuperäiselle rosvolle mutta puhelin ei.

Kävi mielessä että olisiko pitänyt heittää puhelin ulos autosta sen soitua ja unohtaa koko juttu. Kun rehellisyydestä saa palkaksi venäläisen syytökset liki varkaudesta. Kiitosta puhelimen toimittamisesta ei tietenkään kuulunut. Huolehtisi tavaroistaan paremmin.

Tilaus naapurikunnasta, kyyti meille kaupunkiin.

Data tarjoaa toisinaan hakua naapurikunnan puolelta, lisätiedolla että kyyti tulee meidän nurkille. Koska on melko sama ajanko kyydin välillä A-B vai B-A olen näitä käynyt hakemassa. On ehkä hyväkin kun sitten vapautuu sopivilla pelipaikoilla kaupungissa ja saa nopeasti seuraavan kuorman.

Läksin siis tälläista tilausta hakemaan. Osoite oli tiedossa ja katsoin navista sijainnin. Soitin annettuun numeroon ja kerroin että auto on tulossa mutta tulee kaupungin puolelta eli hiukkasen kestää.

Sitten asiakas muuttikin tilausta ja pyysi tulemaan ihan toiseen paikkaan. Koordinaatillisesti lähellä alkuperäistä mutta reitti sinne aivan eri. Asiakas sanoi että he ehtivätkin oikaista metsän poikki tähän uuteen osoitteeseen ja he säästävät 15 km hinnan... (he säästävät = minä häviän). Varmistin että olivathan he kuitenkin varmasti menossa kaupunkiin tai minun ei ole mitään järkeä tulla hakemaan. Saisivat muuten odottaa joskus tulevaa oman kunnan autoa. "Juu juu" jne.

Löysin sitten asiakkaat metsätien päästä puomilta. Pian he keksivät että mennäänkin lähikylän baariin eikä "suureen kaupunkiin". Minä heille että tietysti vien sinne mutta koko homman idea oli kyydin tarkoitus päättyä cityyn, että kivan teitte. Olipa jees hakea hornan tuutista ja vielä valmiiksi lähempää ja kyyti onkin vain muutama kilometri. Silloin asiakas lupaili että kyllä hän maksaa saman kuin mitä olisi tehnyt kaupunkiin... lupaili joo mutta perillä ei edes tippiä tullut. Sanoin että turha odottaa että näin toimien saa kaupungin autoja laitakyliltä naapurikunnasta enää hakemaan.

Olihan asiassa lopulta hyvätkin puolensa. Heidät pois jätettyäni sain melkein heti uudet ihmiset kyytiin ja myös uuden lähtömaksun kyydistä joka tällä kertaa vihdoin oli kaupungille.

Jos vielä lähden maalaisserkkuja hakemaan niin pitäisi kai ajaa nimenomaan siihen annettuun osoitteeseen soittamatta ensin. Sitten asiakkaat kyydissä suunta mahdollisimman nopeasti kohti kaupunkia ettei mieli ehdi muuttua. Ehkä kuitenkin parempi edelleen soittaa ettei osoitteeseen ehdittyäni siellä olla jo sammuttu tai saatu jostain muu kyyti ja ketään ei löydykään.

Auton tuntikassa kerrankin kohdillaan!

Ollapa aina tuollainen auton tuntiansio. Satuin olemaan oikealla puolella kaupunkia juuri silloin kun useimmat muut olivat sitten ns. väärällä puolella. Tätä jatkui jonkin aikaa ja sekä ansio että juoksu nousivat mukaviin lukemiin... Sai ajaa minkä ehti ja kyytejä riitti.

Tuosta jäi minulle, isännälle ja auton kuluihin riittävästi. Yö oli muutenkin ihan hyvä ja ei tuo tuosta laskenut edes lähelle normaalia.

Miten näitä nyt riittää mun kohdalla?

Tyyppitapaus 1. Känniläisten idea lähteä taksilla kauas.

Taas viime viikonlopun kiihkeänä iltana, jätettyäni asiakkaat anniskeluravintolan eteen, tuli toinen porukka kysymään lähdenkö Turkkuseen...

Hetken väänsimme hintaa mutta olisi pitänyt lähteä satasen alle käypäisen korvauksen. Siis ei kiitos ja menkää muulla kyydillä. Jos he nyt oikeasti olivat lähdössä. Kovasti kyllä tarjosivat minulle sitä omaa hintaansa ja että haetaan vaikka heti automaatilta ja lähdetään.

Ei olisi ollut mitään järkeä. Liian iso alennus ja olisinko jaksanut (vielä silloin) nousuhumalassa olevia tyyppejä satoja kilometrejä kun se olotilakin ehtisi kääntyä vaikka miksi matkalla.

Tyyppitapaus 2. Osoitetta on turha kertoa kuljettajalle.

Eli niiiiiiiin tyypillinen aasiakas jälleen kerran. Etenkin kun matka naapurikuntaan ja kovasti nukutti jo alle km taksiasemalta lähdettyä. Senkun nukkuisi rauhassa, kunhan suostuisi ensin kertomaan sen helkutin osoitteen.

Ehkä näitä riittää juuri siksi että etenkin alempi on liiankin tavallista. Näitä "kaukomatkaajia" taas on sattunut kyselijöiksi ihmeen paljon viime aikoina.

Kissa yritti itsaria.

Hiljensin ajoissa nähdessäni kissan ylittävän tietä. Viime tipassa katti päättää leiriytyä tarkalleen linjalle jossa auton vasemmanpuoleiset pyörät ylittäisivät sen aivan hetken kuluttua.

Tiukka jarrutus...! Onneksi myös samanaikainen väistö onnistui ja hölmistynyt mirri tassuttelee yli tien auton takana. Kyydissä oli asiakkaita mutta he näkivät tilanteen ja niin äkkijarrutus ei aiheuttanut ongelmia. Yhdessä olimme tyytyväisiä että misse sai säilyttää yhden yhdeksästä hengestään vielä tämän kerran.

Pitäiskö lopettaa taksihommat...

"Tuossa oli 40 ja nyt on 50. Koko ajan ajat kuitenkin kuuttakymppiä. Ei taida olla oikein ajaminen hallussa...?"

Vastasin että enhän minä oikein mitään auton ajamisesta tiedä.

"Minä kun olen ajanut rekkaa niin ja niin paljon niin kyllä minä tiedän, pälä pälä pälä..."

Niin, ajattelepa omalle kohdallesi. -Piti vähän provosoida kun ukko huvitti minua sen verran paljon. Kai sillä oli paha mieli kun vihdoin sain sen könyämään pois kyydistä.

Voi miestä kun joutui minun kyytiini!

"Milja-Maaria", narkkari-alkoholisti

Hän oli aikoinaan ihan tavallinen ja kunnollinen lukiolaistyttö. Minun kaverini koulutovereita. Miten lie elämä heittelikään ja hän päätyi alkoholistiksi ja rappiolle jo nuorena. Joskus kaupungilla minäkin häntä näin, tai hän saattoi osua taksini kyytiin. Aina hän muisti minutkin kaverini kautta ja juteltiin hetki niitä näitä.

Noin vuosi sitten tapahtui muutos. Enää hän ei tuntenut eikä muistanut vaikka mainitsin kaverini. Ei mitään tajua edes kuka tuo kaveri on. Vähän aikaa sitten hän osui kyytiini jälleen kerran. Kyseli lopuksi tietäisinkö mistä saisi amfetamiinia...

Life is like a box of chocolate, you never know what you get. (Forrest Gump)
Hänelle osunut biitti ei sitten ollut ehkä se makein.
Lopulta... Life is hard, then you die. (Jim Dempsey, "Taistelupari" eli Dempsey&Makepeace)

Anssi Kelan laulussa se kiteytetään miten meistä tuli muurareita, taksikuskeja jne. Joistakin aina tulee sitten näitä elämän laitapuolen kulkijoita. Lähtökohdista riippumatta. Harmi sinänsä.

Kuljettajan vastuu turvavöistä

Asiakas sanoi laittavansa turvavyön kiinni että minulle ei tulisi sakkoja poliisin pysäyttäessä. Sanoin että hyvä kun laittaa mutta sakosta hän vastaisi kyllä ihan itse. Sitten päästiinkin asiaan. Asiakkaalla oli varmaa tietoa asiasta. Tieto oli peräisin tutulta taksijohtajalta ja tutulta poliisilta.

Hänen kertomansa mukaan taksinkuljettaja on vastuussa matkustajien turvavyön käytöstä. Niin myös linja-autonkuljettaja kaikista 50 matkustajastaan. Ja että asia on ihan selvä ja sakko tulee kuskille...

Minä olen ymmärtänyt että uusi laki määräsi jo voimassa olleen matkustajien vyöpakon lisäksi myös taksinkuljettajalle vyön käyttöpakon hänen ajaessaan ilman asiakkaita. Siinä kaikki. Aiemmin jo tietysti on kuski ollut vastuussa ilman täysi-ikäistä huoltajaa matkustavien lasten vyön käytöstä. Tämä tulee vastaan lähinnä koulukyytien yhteydessä.

Eli jos mentäisiin niin kuin asiakas väitti, voisivat jälkiselvittelyt olla mielenkiintoisia.

Kuskihan vastaisi tietenkin myös siitä tuliko sen kertakäyttövosun kanssa hässiessä käytettyä spärdäriä. Tai siitä jos asiakkaalla on vaikkapa luvaton ase hallussaan, niin sekin on kuskin vastuulla. Oikeastaan jos kodin vakuutukset on laiminlyöty niin niistäkin vastaa luonnollisesti taksikuski koska kerran haki asiakkaan sieltä kotoa. Ihan mikä ja mitä tahansa tapahtuukaan ajanjaksolla joka liittyy taksin käyttöön niin niistä vastaa siis kuljettaja.

Aluksi väitin asiakkaalle vastaan mutta pakko oli sitten sanoa asiakkaan olevan kai aina oikeassa vaikka en ihan uskonut asioita.

Tänne saavat nyt asiantuntijat laittaa järkeviä kommentteja asiasta että saadaan se viimeinen varma tieto...

Kela-kyytiä

Näköjään kun tuolla vähän aiemmin kirjoitin kela-kyydistä, niin pian tulikin koko hoito eteen. Piti oikein soittaa kollegalle ja kysyä miten homma naputellaan mittariin. Nyt tiedän omavastuun olevan 9,25 ja kelakyydin koodin 46 E.
Kauheat kasat papereita ja kuitteja. Onneksi kyyti oli sentään kunnon matkan päähän paikallisesta hoitolaitoksesta.

The E Street Band

Sain taas kerran todistaa känniläistä asiakasta joka mielestään tietää jostain todella paljon. Jotain sellaista mitä muut eivät tiedä.
Radiossa soineesta kappaleesta tuli asiakkailla puheeksi Pomon keikka Suomessa ja etupenkkiläinen kävi sitten kertomaan että tiesimmekö että bändissä soittaa myös Brucen pikkuveli kitaraa? Minäkin siihen että eikä ole totta, enkä ole ikinä sellaisesta kuullut. Näin kuulemma on... Sanoin että käsittääkseni Brucen lisäksi kitaraa soittavat Nils Lofgren ja Little Steven eli Steven van Zandt. Näistä jälkimmäinen olisi kuulemma se veli vaikka yritin että ei ihan sukulaisilta näytä ja sukunimikin on eri. Asiakas oli kuitenkin asiastaan varma ja että voihan olla eronneita vanhempia ja siksi eri nimiä ja muuta höpinää.
En tietenkään alkanut asiasta riitelemään. Asiakas sai olla oikeassa. Varmistin kuitenkin asian kyydin jälkeen kilauttamalla kaverille. Oli sekä muutaman vuoden takaisella että nyt tällä keikalla ja diggaillut musaa vuosikymmeniä. Hän sanoi että paskaa puhui tämä "asiantuntija"!
Ellei sitten takana ole CIA, FBI ja USA:n hallitus salaliittoineen ja asia onkin ihan toisin.

Tässä vain yksi esimerkki aiheesta "elämää suuremmat asiantuntijat baareissa ja taksin kyydissä".

Tuntuu että jos jotain asiaa et tiedä niin aina löytyy joku känninen asiantuntija neuvomaan. Luotettavuus vaan taitaa olla vaurioituneen preservatiivin luokkaa useimmissa asioissa...

(Mutta kyllä viimeistään suomi24:n keskustelupalstoilta löytyisi varmasti ratkaisu ihan mihin tahansa ongelmaan.)
Tulipas tähän kirjoitukseen riittämiin "että" -sanoja. Ei voi mitään sille että elämä on kovaa.

Vuoron aikana

Aika usein 70E.

Toisinaan 69E.

Joskus 49E.

Välillä 42E.

Silloin tällöin 36E.

Harvemmin erikoisempia.

Unohtui, tietysti vuoron lopuksi aina 80E (itselle jemmaan).

Tämä oli uutta...

Asiakas tuli kyytiin lääkäristä. Ajoimme osoitteeseen ja perillä asiakas ilmaisi että "maksu tapahtuisi mukana olleilla papereilla". Hänellä oli siis lääkärin kirjoittama todistus jossa oli rasti kohdassa että kotimatka oli tehtävä omalla autolla. Ei siis sitä että taksi olisi tarpeen. Sanoin että näillä papereilla et saa mistään mitään takaisin eli käteistä kehiin vaan. Sitä ei tällä käiveröllä ollut, eikä edes maksukortteja. Edelleen oli sitä mieltä että papereilla saa kyydin ilmaiseksi. Voi yhden kerran! Mikähän Kelan omavastuukin tänä päivänä on? Luulen vaan että tuollainen alle kympin kyyti olisi kuitenkin jäänyt itse maksettavaksi ainakin lähes kokonaan.

Kyrpiintymiseni kasvaessa kirjoitin hänelle velkalapun mutta en usko koskaan niitä rahoja näkeväni. Paitsi jos hän sattuu uudelleen kyytiin. Silloin on rahastuksen aika. Meidän kyläpahasessamme ei ole mitenkään tavatonta kuljettaa toisinaan samoja asiakkaita.

Niinpä asiakkaan poistuttua oli aika näppäillä mittariin 49E. Eipähän mene ainakaan minun pussistani.

Kollega vuosien takaa

Hänen lähestyessään autoani taksijonon kärjessä katselin että onpas taas joku juonut itsensä varsinaiseen kuntoon...

Kyytiin päästyään tunnistin hänet oitis. Siinähän oli "MikaMarkoPetteri" eli entinen kollega jonka kanssa ajoimme joskus samaa autoakin.

Eikös hän ollut sillä kertaa oikein klassinen esimerkki tietyllä tavalla vittumaisesta taksiasiakkaasta. Käyttäytyi hyvin mutta ei perkele muistanut osoitetta paikkaan mihin oli menossa. Ja ihan varmasti tuntee entisen kotikaupunkinsa kuin omat taskunsa. Nukahteli myös takapenkille joten oli mukavaa yrittää selvittää sitä määränpäätä.

Onneksi tuttuus antoi mahdollisuuden vähän kovistella tyyliin että "vittu nyt ryhdistäydyt sen verran että se osoite löytyy" ja "jätkä on kuin mikäkin taksi-känniääliö, saatana". Joku uudempi kuski joka häntä ei olisi tuntenut, olisi kyllä hitsannut ja saattanut heittää "MMP:n" pihalle.

Perille päästiin tälläkin kertaa. Oli hauska tavata, kiitos ja hyvää yötä. Voi perkele!!!

Taksikuskikin on ihminen, ainakin melkein...

Seitsemän kertaa sama juttu!

Muutaman kerran jälkeen en voinut enää uskoa niin monia yrityksiä samana iltana. Eli 7 kertaa yritti kyytiin tulla 5 henkilöä. En suostunut kertaakaan. Useimmat jättivät jonkun pois ja matka alkoi. Yhdet olivat sitä mieltä että jos olen niin tarkka siitä laista niin minun pitäisi vahtia myös turvavöiden käyttöä. Sanoin että siinä on se oleellinen ero että ylikuormasta sakko tulee minulle mutta turvavyöttömyydestä asiakkaalle...

Yhdet venäläiset olivat sitä mieltä ettei ylimääräinen haittaa ja "mjinä mjaksan" yms. sontaa. Koska asia ei mennyt jakeluun niin he lähtivät autosta pois minun käskystäni takaisin jonoon. Venäläinen on kai tottunut siihen ettei ole lakia jota ei voisi rikkoa tarvittaessa. Ja että rahalla selviää aina. Paitsi tällä kerralla.

Niin, kyllähän kaikki muutkin olivat sitä mieltä että se yksi ylimääräinen ei tosiaankaan haittaa. Lähes kaikki jatkoivat myös että he maksavat kyllä sakon tai ylimääräistä.

Mutta hei, tässä asiassa on pakko olla johdonmukaisen tiukka. Joka kerta.
Hölmöä on se että mittarissa olisi kyllä kolmostaksa eli 5-6 henkilön aikana käytettävä hinta. Sitä ei vaan voi käyttää kuin kai autot jotka ajavat ns. paarikyytejä.
Minua ei myöskään haittaisi se viides matkustaja. Mutta näin se asia nyt vaan on.

Neekeri Helsinkiin?

Tilaus oli klo 4 sen suurimman yöravintolan eteen. Manasin mielessäni ajaessani paikalle. Katu oli mustanaan ihmisiä ja pysäytin auton sinne sekaan. Normaalisti kyseisessä paikassa tulisi noin sata ihmistä kyselemään olenko vapaa mutta nyt yllättäen ei. Odottelin hetken ja olin jo lähdössä pois kun ovi aukesi. Yönmusta tummaihoinen kysyi vienkö Helsinkiin. Sanoin imperialistien kielellä ettei onnistu. Ajoa oli tiedossa riittämiin ja jotenkin ei sytyttänyt idea epäilyttävän näköisen tyypin kanssa lähtemisestä maantiereissulle. Ja se epäilyttävyys ei liittynyt ihonväriin...

Olin näkevinäni saman tyypin vielä myöhemmin hengailemassa bussipysäkkien luona eli ilmeisesti halu/tarve päästä Helsinkiin ei joko ollut onnistunut tai oli rauennut.

Ekaa kertaa vuoro kesken melkein alussa

Kävi tuossa vähän aikaa sitten niin että piti lopettaa vuoro melkein heti alkuunsa. Muutaman kyydin ajoin mutta sitten alkoi tuntua että täytyy pitää tauko kotona ja katsoa missä mennään.

Niin siinä sitten kävi että en pystynyt jatkamaan töitä vaan kävin parin vatsantyhjennyksen jälkeen laittamassa autosta vermeet kiinni ja vuoro oli siinä sillä kertaa.

Ei nimittäin taitaisi oikein toimia että taksissa olisi kuski se jolla on paha olo ja joka saattaisi joutua oksentamaan kesken kyydin...

Melkein tippiä, osa 2.

Mies ojensi minulle 10 euron setelin kun matkaa baariin nurkan taakse oli enää vain noin sata metriä. Mittarissa oli silloin 8,80. Hän sanoi erittäin selvästi, niin ettei asiasta jäänyt mitään epäselvää, että tuossa on sulle kymppi ja loput saat pitää.

Noh, kun päästiin baarin eteen niin eikös tyyppi sanonut että "annappas sittenkin euro takasin." Totesin että sepäs kiva kun kerran jo selvästi lupasit sen minulle. Antaahan se piti vaikka sanoin kyllä että jopas aika hölmön tempun teit!

Mies oli siis matkaan ihan tyytyväinen ja halusi antaa tippiä. Rupesi kai vaan huimaamaan valtaisa summa minkä erehtyi minulle ensin antamaan. Se piti sitten pyytää takaisin...

U S K O M A T O N

J U R P O ! ! !

Tippiä... ei sittenkään!

Aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa ei voi olla varma tarkoittiko asiakas että hän antaa vaihtoraha-kolikot tippiä. Tällöin kuljettaja ei voi muuta kuin kaivaa kolikot raharengistä ja ojentaa ne asiakkaalle.

Sitten saattaa käydä jotain sellaista että silloin ilmenee hänen tarkoittaneen ne tipiksi MUTTA ottaa ne kuitenkin itselleen... Siis: ei tarvitse hävetä sanoa vielä silloinkin että "eikun ne oli sulle" tai jotain vastaavaa. Asia on silloin ihan ok. Onneksi heitäkin on jotka viimeistään silloin ilmaisevat asian selkeästi, kuski saa hyvän mielen parista ylimääräisestä eurosta ja kaikki hyvin.

Tuossa toisessa tapauksessa jää vähän outo olo. Kyse ei varmasti ole siitä että kuskille ei tippi kelpaisi. Sitä vaan ei voi ns. ottaa jos ei ole i h a n varma. Meteli olisi kauhea jos ilman lupia varastaisi asiakkaalta rahaa!!!

Pelastuspartio

Asiakas halusi lähteä pelastamaan ystävänsä joka oli kaukaisessa kaupungissa pulassa. Ei rahaa, maksukortteja eikä edes henkilöpapereita. Lompakko ym. siis kadonnut. Paikalliset taksit eivät tietenkään lähteneet tuomaan eikä hotelliinkaan olisi päässyt.

Niinpä läksimme ja löytyihän se kaveri sieltä vaikka kännykän akkukin alkoi olla jo viimeisillään.

Olipahan keikka, mutta tuskin kuitenkaan hävisin kassoissa kotikylille jääneille kollegoille koska ei tuossa mennyt niin kauan. Takaisin palattiin heti kahvilla käynnin jälkeen.

Odota tyytyväisenä, valita vasta lopussa...

Asiakas osoitti kädellään mihin taloon on menossa. Ajoin siis parkkipaikalle. Odotimme siinä pari minuuttia että vastaanottaja tulisi maksamaan. Häntä ei ensin kuulunut ja mittari kävi. Olisin jopa lainannut puhelintani (ilmeisesti ei ollut puheaikaa jäljellä) soittamiseen mutta pian asiakkaan puhelin soi ja selvisi että häntä odotettiin talon toisella puolella.

Maksaja tulee autolle ja sitten alkaa kinaaminen että mittarissa oli xx euroa kun talolle tulimme, he maksavat sen. Sanoin että kyllä odottaminen pitää maksaa myös. Olin kuulemma ihan huono ym kun ajoin talon väärälle puolelle... jne mussua. Hinta taisi olla mittarin sulkiessani 1,80 enemmän.
Minulle olisi voinut sanoa että halusi oikeasti talon toiselle puolelle, olisin ajanut sinne suoraan tai siirtänyt auton! Jos istuu tyytyväiseltä vaikuttaen paikoillaan odottamassa, eikä saa ilmaistua haluavansa toiselle puolelle taloa, niin ihan varmasti maksaa joka perkeleen odotusminuutin. Klassinen urputus hinnasta jälkikäteen ei auta.

Kuitti tietysti vaadittiin vittuilevalla äänensävyllä. Joo, siitä löytyy mun kuljettajanumero, isännän nimi ja muut tarvittavat tiedot. Muistakaa valittaa!

Umpikänniläisen viisautta

Kyllä varmasti kannattaa lähteä laitakaupungin pikkubaarista keskustaan jatkamaan kun on niin kännissä että taksikuski saa kalastaa osoitetta moneen kertaan ja takapenkillä nukutaan ja örvelletään vuorotellen koko matka.

Aivan varmaa on että he eivät päässeet siihen kapakkaan, tai mihinkään muuhunkaan, sisään. Mutta sehän ei ollut minun ongelmani. Sain rahat piiitkän kaivamisen jälkeen ja ovien sulkeuduttua haihduin paikalta minkä koneesta lähti.

Manuaalista automatiikkaa

Usein se on nuori mies joka katselee ensin tovin auton vaihdekeppiä ja sitten tokaisee että: "eikös manuaalilla olisi kivempi ajaa kun olisi parempi ajotuntuma" tai että: "tuossa automaatissa taitaa olla myös käsivalintatoiminto jota on varmaan kiva käyttää".

Viimeksi keksin sen oikean vastauksen...

Sanoin että näitä kahta asiaa voisi verrata vaikkapa näin: jos pitää itsepalvelusta enemmän kuin naisesta niin keppiä on sitten varmaan kiva heilutella, eiköhän automaatti muussa tapauksessa voita.

Olen tietysti kokeillut miten ne manuaalivalintapuolet vaihteistoissa toimivat. Minun mielestäni ne ovat kuitenkin täysin turhia kapistuksia. Siksi siihen autoon on valittu, ja siitä useimmiten lisää maksettu, se automaattivaihteisto ettei sitä keppiä tarvitse heilutella.

Jos viikonloppuyössä ajan vaikkapa 400 km niin aika monta kertaa saisi painaa kytkintä kaupunkiajossa. Ei kiitos.

Herra nivelpolvi ja mummo ikkunassa

En muista miten tämän vanhemman herrasmiehen ensimmäinen autoon tulo onnistui. Lähdettyämme liikkeelle ja muutaman korttelin ajettuani pitikin palata hakemaan jotain unohtunutta. Ajoin taas talon ovelle ja asiakas lähti hakemaan mitä lie. Sekä mennessä että tullessa näin sellaista akrobatiaa että Moskovan sirkuksen nuorempi alan harjoittelija ei samaan pystyisi.

Mies kaatui suoraan eteenpäin ikäänkuin polven kohdalta taittuen, aivan silmänräpäyksessä, ja samantien jotenkin liukui pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mukana oli kävelykeppi joka varmaan hänen osaavissa käsissään toimi jonkinlaisena tukipisteenä, koska mitään vahinkoja ei tapahtunut vaikka naama kyllä -näytti- käyvän kestopäällysteessä. Tämä tapahtui muutamaan kertaan ja aina sama juttu. Ihan kuin polven nivel olisi auennut väärään suuntaan ja siitä nurin, ylös ja taas mennään... Breikdänssääjät olisivat tempusta haltioissaan.

Ehkä hänellä on proteesi jossa hiukan epästabiili nivel tms. Hyvin kuitenkin hallitsi itse tilanteen jonkinmoisesta päihtymyksestä huolimatta. Minä kyllä sanoin että ei saa tuolla lailla pelotella kuskia. En uskalla edes ajatella miten talon rappukäytävän portaat menivät. Ilmeisesti hyvin. Tietysti koko tapahtumasarjaa todisti viereisestä ikkunasta mummo jota tapahtumat kiinnostivat kovasti. Taisin huitaista hänelle kerran kädellä että häivy sieltä kyyläämästä.

Ihmisnavigaattori ilman virtakytkintä

Asiakas kertoi osoitteen naapurikaupungista ja matkaan lähdettiin. Katsoin navigaattorista missä se on kun en tarkkaan tiennyt. Varmistin vielä että ajetaanko lähempänä sitten Yhden vai sen Toisen tien kautta.

Asiakas sanoi että sen Toisen. Matka joutui mutta eiköhän lähestyttäessä edellä mainittua reitinvalinnan pistettä, alkoi tulla ohjeita että tuosta tuonne ja sitten vasemmalle jne. Sanoin että niin joo ja sittenhän meidän pitääkin kääntyä hetken päästä oikealle ja mennä radan ali sinne Oikeaan kaupunginosaan. Joo just niin sanoi asiakas, ja oltuaan 10 sekuntia hiljaa muistutti että kohta sitten oikealle... Minä että niin siitä radan ali jne. Hetken päästä taas ohje ajaa radan ali ja jatkaa suoraan yms. KOKO HELVETIN MATKA SIELLÄ kotikaupungin päässä vaikka yritin osoittaa että en ole ihan hukassa ja tiedän suurinpiirtein mihin ollaan menossa. Ja navissa oli kyllä määränpää ruudulla josta seurasin karttaa.

Kaikkea siis humalatila tekee. Tuohan on oikeastaan aika tavallista. Ei vaan jaksaisi kotikylilläkin kuunnella ohjeita kun varmasti tietää mihin mennään ja joskus senkin sanoo suoraan asiakkaalle. Tuskin nämä pahaa tarkoittavat mutta vähän sama kuin toistaisit marketin kassalle että nyt seuraavaksi vedät tuon maksalaatikon tuosta viivakoodin lukijasta ja seuraavaksi tuon maitopurkin.

Minä ainakin kysyn kyllä jos en tiedä mihin pitää mennä. Ikinä ei ole asiakas hermostunut niin ettei matka olisi jatkunut. Joku tietysti on ollut että pitäähän mun tietää, mutta rauhoittunut kun olen sanonut että jos et voi neuvoa niin pitää tilata toinen taksi. (Nykyisin navigaattoreiden aikana ei neuvoja onneksi tarvitse paljon kysellä.)

Firmataksiaikoinani oli joskus näitä joiden mielestä mun olisi pitänyt tietää myös ensimmäistä kertaa kuulemani asiakkaan kotiosoite vieraassa kaupungissa... perille kuitenkin aina päästiin kun asiakas lopulta suostui neuvomaan. Vaikka vaikeata se kerran oli Porvoossa.

Onhan siitä pulinaa ollut

Taannoin oli "pakko" ottaa se viideskin matkustaja kyytiin vaikka se nykyisin onkin kiellettyä. Matka oli onneksi lyhyt ja reitti rauhallinen. "Pakon" teki se kun en kehdannut jättää tutun porukan viidettä pois kyydistä.

Tolpalta kyytiä lastatessa olen kyllä ollut tiukka. Se on neljä matkustajaa enintään ja sillä piste. Kävi sitten niin että kyydissä oli kolme samaa porukkaa ja yksi ihan vieras matkan varrelle. Vasta matkalla osoittautui että tuo yksi ei kuulunutkaan porukkaan ja kyydistä oli jäänyt hänen takiaan omaan jengiin kuuluva. Sanoin että olisitte kertoneet ja huolehtineet omanne mukaan, ei ulkopuolisia ole muutenkaan pakko ottaa kyytiin. Näin kuitenkin mentiin sillä kertaa.

Pääosin ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät lain ja sen toteuttamisen. Silti aina on niitä joille asia ei kertakaikkiaan uppoa kaaliin. Niinkuin kaikessa taksiin liittyvässä tuntuu olevan.

Ei on ei myös kauniille venäläisnaisille!

Tolpalta astui ruuhka-aikaan mies etupenkille. Ennenkuin auto ehti liikahtaa, taakse tunki pian venäläiseksi osoittautunut nainen haluten ihan eri suuntaan kuin tämä mies. Alkoi suurinpiirtein määräämään että sinne mennään ensin vaikka etupenkin mies sanoi että hän menee tällä taksilla yksin.

Ei mennyt naiselle jakeluun ennenkuin minä sanoin että kannattaa opetella sen verran lisää suomen kieltä että ymmärtää mitä ei-sana tarkoittaa. Silloin viimein tajusi poistua. Mies sanoi että naisia oli oikeastaan useampi ja jonon ohi oli kiilattu oikein kunnolla hetkeä aiemmin. Ei niitä muita kuitenkaan kyytiin tunkenut, ainakaan vielä.

Mies olisi kyllä voinut tehdä mutkan jos nainen olisi maksanut osansa, mutta asenne jolla samaan kyytiin tungettiin ratkaisi asian. Valitettavan usein maahamme muuttaneet venäläiset ovat käytökseltään tuolla lailla röyhkeitä joissain tilanteissa. Ehkä ovat tottuneet että niin kuuluu toimia jos jotain haluaa. Täällä kuitenkin esim. taksijonossa pätee rehellisen jonottamisen sääntö.

Äänekästä pussailua

Mikä ihme siinä pussailussa taksin takapenkillä toisinaan on että äänitehosteet ovat kuin elokuvasta...
Kauheaa slurpsin slurpsia ja maiskutusta ja imeskelyä. Kuitenkin vähän niin kuin savua ilman tulta... Vaatteet sentään pysyvät päällä eikä sen kummempaa, vain pussailua ja kähmimistä mutta hirveällä metelillä.

Setä KK on oikein tyytyväinen!

Nyt on uudella työkalulla jo vähän tehty töitä.
En voi muuta sanoa kuin että siinä on se minun mieleisin autoni näihin hommiin.
Makumme kaikilla tietysti mutta tätä odotin ja vihdoin asia on kunnossa. Kiitos isännälle.

Tietääkö taksikuski vastauksen kaikkeen?

"Mitä mieltä olet lasten ruumiillisesta kurittamisesta?"

Nainen pohti asiaa ja kertoi omista ja myös mukana olleen miesystävän lapsista. Ilmeisesti mies jossain määrin hyväksyi asian ja nainen ei. Minun olisi pitänyt tietää sekin kannattaisiko heidän muuttaa yhteen kun he ovat tästä asiasta eri mieltä?

Luistin antamasta mitään kunnon vastauksia ympäripyöreyksillä. (Taksikuskin tärkein taito!)

Munan perässä liikkeellä

Lähiöstä kyytiin tullut nainen kertoi miten ilta oli mennyt. Oli lähtenyt ihan kivan miehen kanssa tämän kämpille seksuaalinen kanssakäyminen mielessä. Mutta eipä ottanut miehellä eteen... Tästä mies oli saanut syyn suuttua naiselle ja syyttää tätä vaikka mistä.

Perillä nainen heitti hyvän lopetuksen: "Vaikka nyt olenkin ollut munan perässä liikkeellä niin kyllä kuitenkin aion maksaa rahalla."

Minä vastasin että sehän se yleisin kyydinmaksutapa on.
Eurot vaihtoivat omistajaa.
Kiitokset ja hyvää yötä.