Väärään aikaan

Tulin tehneeksi taas kerran arkiyön. Sellaisen meilläpäin varsin hiljaisen. Vuoron lopulla tuli tarjous lähteä Helsinkiin. Hitto, olisihan sitä joutanut pari tuntia aiemmin mutta nyt ei ehtinyt. Piti olla aamulla varsinaisella kustannuspaikalla "pirteänä" töissä.

Mikä ihme siinä on että varmaan puolet noista pitemmistä keikoista tulee tarjolle just joko muuten parhaimpaan ruuhka-aikaan la-su aamuyöllä tai sitten näin. Olen kyllä ajanut aiemmin firmataksivuosinani ihan riittävästi Helsingin kyytejä. Että ei siitä sen kummempaa glamouria olisi irronnut. Mutta olisihan se ollut rahallisesti hyvä keikka minulle. Tarkoitukseni kun on maksimoida tienesti silloin kun taksin ratissa olen.

"Muistaako kukaan sitä veristä miestä..."

Ihan tavallinen kerrostalo-osoite. Pian ehdittyäni paikalle rapusta tuli ulos mies päästänsä aivan, siis aivan punaisenaan verestä. Ajattelin hetken että ei helvetti tuota voi mihinkään viedä... Veri osoittautui kuitenkin enimmäkseen kuivuneeksi ja mukana oli pyyhe kaiken varalta. Läksimme siis matkaan. Pakko oli kuitenkin kysellä pariin kertaan josko kuitenkin mentäisiin ensiapupolille? Ei kuitenkaan halunnut asiakas sinne vaan kotiin. Melko vuotavia haavoja oli ainakin korvassa ja silmäkulmassa. Joko hän oli kaatunut todella lahjakkaasti tai saanut turpiinsa niin että tietää saaneensa. Silmä turvoksissa ja suomeksi sanottuna naama aivan helvetin karmeassa kunnossa.

Ei tullut autoon mitään sotkua ja perillä maksu ihan normaaliin tapaan sekä hyvät illanjatkot.

Mieleeni jäi soimaan Jukka Karjalaisen kappale jossa lauletaan siitä verisestä miehestä silloin Marjaniemessä. Tämä oli kyllä pahin lajiaan tähän asti.

Hyvät lähtökohdat alalle...?

Toisinaan asiakkaat kyselevät miten pääsisi taksikuskiksi. Niin tämäkin tapaus. Sitten häntä kiinnosti miten nuhteeton pitää olla kun hänellä on 4 ylinopeussakkoa. Niiden lisäksi plakkariin on kertynyt myös rattijuopumustuomio 5 vuoden takaa.

Sanoin että ehkä sakot vielä menisivät mutta rattijuopumus luultavimmin torpedoi tämän ammatillisen suunnitelman. Kehotin kuitenkin selvittämään asian poliisilaitokselta ennenkuin tekee mitään muuta asian eteen.

Jarrua! -Mistäs v...sta tuo oikein tuli?

Lisää läheltä piti tilanteita. Meinasi työkalu lähteä remontinkorjaukseen oikein kunnolla. En todellakaan havainnut oikealta lähestynyttä autoa T-risteyksessä. Läksin vaan itse risteykseen kääntyäkseni vasemmalle. Viime hetkessä tajusin lähestyvän auton ja ehdin niitata jarrupolkimen lattiaan.
Miten lie auto jäikin pelkääjän puolen etutolpan taakse etten sitä yhtään havainnut. Sen kuljettaja ei ainakaan hiljentänyt vaikka minä tungin oikeudetta risteykseen. Onneksi sain jarrutettua viimeisellä sekunnilla ennenkuin hän vilahti edestäni erittäin läheltä.

Tosi ältsin upeeta kun kolari olisi ollut vielä täysin minun syytäni. Mistä lie haaveilin risteyksessä, tai olisinko kaivellut nenääni niin antaumuksella...