sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Umpikänniläisen viisautta

Kyllä varmasti kannattaa lähteä laitakaupungin pikkubaarista keskustaan jatkamaan kun on niin kännissä että taksikuski saa kalastaa osoitetta moneen kertaan ja takapenkillä nukutaan ja örvelletään vuorotellen koko matka.

Aivan varmaa on että he eivät päässeet siihen kapakkaan, tai mihinkään muuhunkaan, sisään. Mutta sehän ei ollut minun ongelmani. Sain rahat piiitkän kaivamisen jälkeen ja ovien sulkeuduttua haihduin paikalta minkä koneesta lähti.

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Manuaalista automatiikkaa

Usein se on nuori mies joka katselee ensin tovin auton vaihdekeppiä ja sitten tokaisee että: "eikös manuaalilla olisi kivempi ajaa kun olisi parempi ajotuntuma" tai että: "tuossa automaatissa taitaa olla myös käsivalintatoiminto jota on varmaan kiva käyttää".

Viimeksi keksin sen oikean vastauksen...

Sanoin että näitä kahta asiaa voisi verrata vaikkapa näin: jos pitää itsepalvelusta enemmän kuin naisesta niin keppiä on sitten varmaan kiva heilutella, eiköhän automaatti muussa tapauksessa voita.

Olen tietysti kokeillut miten ne manuaalivalintapuolet vaihteistoissa toimivat. Minun mielestäni ne ovat kuitenkin täysin turhia kapistuksia. Siksi siihen autoon on valittu, ja siitä useimmiten lisää maksettu, se automaattivaihteisto ettei sitä keppiä tarvitse heilutella.

Jos viikonloppuyössä ajan vaikkapa 400 km niin aika monta kertaa saisi painaa kytkintä kaupunkiajossa. Ei kiitos.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Herra nivelpolvi ja mummo ikkunassa

En muista miten tämän vanhemman herrasmiehen ensimmäinen autoon tulo onnistui. Lähdettyämme liikkeelle ja muutaman korttelin ajettuani pitikin palata hakemaan jotain unohtunutta. Ajoin taas talon ovelle ja asiakas lähti hakemaan mitä lie. Sekä mennessä että tullessa näin sellaista akrobatiaa että Moskovan sirkuksen nuorempi alan harjoittelija ei samaan pystyisi.

Mies kaatui suoraan eteenpäin ikäänkuin polven kohdalta taittuen, aivan silmänräpäyksessä, ja samantien jotenkin liukui pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mukana oli kävelykeppi joka varmaan hänen osaavissa käsissään toimi jonkinlaisena tukipisteenä, koska mitään vahinkoja ei tapahtunut vaikka naama kyllä -näytti- käyvän kestopäällysteessä. Tämä tapahtui muutamaan kertaan ja aina sama juttu. Ihan kuin polven nivel olisi auennut väärään suuntaan ja siitä nurin, ylös ja taas mennään... Breikdänssääjät olisivat tempusta haltioissaan.

Ehkä hänellä on proteesi jossa hiukan epästabiili nivel tms. Hyvin kuitenkin hallitsi itse tilanteen jonkinmoisesta päihtymyksestä huolimatta. Minä kyllä sanoin että ei saa tuolla lailla pelotella kuskia. En uskalla edes ajatella miten talon rappukäytävän portaat menivät. Ilmeisesti hyvin. Tietysti koko tapahtumasarjaa todisti viereisestä ikkunasta mummo jota tapahtumat kiinnostivat kovasti. Taisin huitaista hänelle kerran kädellä että häivy sieltä kyyläämästä.