Käänteiselämää?

Taksikuski on töissä kun muut ovat vapaalla. Jouluna, juhannuksena, vappuna, uutenavuotena, viikonloppuina, iltaisin... Ei aina helppoa jos esimerkiksi on perhettä. Tietysti on myös ns. tavalliseen työaikaan osuvia vuoroja. Ne vain usein ajaa auton omistaja itse.

Ehkä taksityö sopii parhaiten nuorelle sinkulle. Elämä on helpompi rakentaa tämän sitovan ammatin ympärille, eikä yrittää liittää tätä työtä normaaliin elämiseen. Nuorena jaksaa myös pitkät vuorot paremmin. Toisaalta ikä ja kokemus auttavat toimimaan erilaisten haastavien asiakkaiden kanssa. Ei turhaan provosoidu niin helposti. ("Hän oli niin nuori ja kiivas..." kuten eräässä laulussa lauletaan.)

Taksikuski juhliikin outoihin aikoihin. Jos meinaa ammatista jotain tienata, ei voi kauheasti vapaita ottaa. Tästä seuraa kova määrä työtunteja keskimäärin heikolla tuntiansiolla.

Kai jokainen pitempään alalla ollut on jotenkin erilainen kuin perus-kaduntallaaja. Ammatti kyllä karsii hyvin nopeasti pois siihen sopimattomat. Joillekin tämä työ muodostuu pitkälti jopa elämäntavaksi. Joskus siinä menee sitten perhekin. Miten kenelläkin, meitä on moneksi.

X lupasi käyttäytyä kunnolla...

Joku oli jättänyt kopille datalta tulleen kyytitarjouksen printattuna. Siinä luki osoite ja tilaajan nimi lisätiedolla että oli luvannut käyttäytyä kunnolla.

Joopa joo. En tiedä oliko kyyti järjestynyt mutta luulenpa että ei. Ainakaan minun kyytiini tällä paikallisella kiusanhengellä ei ole enää koskaan mitään asiaa. Joskus meni asiallisesti mutta viimeisin kerta riitti. Aika samoja kokemuksia on kai muillakin.

Ei mene vahvasti kun täytyy jo tilatessaan yrittää vakuuttaa että muistaisi käyttäytyä ihmisen tavoin. Itsepähän on tilanteen aiheuttanut. Kävelköön.

Joskus vaan saa riittää

Asiakas kulki kyydissäni vain pienen matkan, ehkä kilometrin. Perillä maksoi kyydin mutta sitten piti etsiä kotiavaimia... ja niitä etsittiin k a u a n ...

Lopulta ehdotin että jospa etsiminen jatkuisi auton ulkopuolella. -Kaivaminen vaan jatkui. Viimein hän sanoi ettei voi mennä mihinkään autosta kun avaimet eivät löydy. Minä vastasin että "kyllä voit" ja nousin paikaltani. Kiersin auton ja avasin pelkääjän oven. Nostin asiakkaan kainaloista pois autosta ja toivotin hyvää päivänjatkoa. "Lievästi" paheksuvan katseen seuratessa poistuin paikalta.

Hänelle jäi korttimaksusta kuitti puhelinnumeroineen. Sanoin autoilijalle asiasta että tietää jos puhelin soi. Mitään ei kuulunut, avaimetkin varmaan löytyivät. Eikä väkivaltaa käytetty. Vain tarpeellinen voima asiakkaan poistamiseen. (Huomautan että asiakas ei ollut heitteillejätön uhan alla. Ei siis vaaraa sammumisesta hankeen ja ajankohta oli sellainen että varmaan pian pääsisi rappukäytävään jonkun muun kulkiessa.)

Ravintola yritti siirtää ongelmansa minulle

Menin tilattuna suositun juottolan eteen. Pian tarjoilija saatteli varsin voipuneen asiakkaan ulos ovesta. Auttoi vielä takinkin kiinni. Oven sulkeuduttua tämä heppu hyytyi maahan siihen oven eteen. Ajattelin että toivottavasti hän ei ollut se kenelle auto oli tilattu.

Aikani katselin tilannetta. Jossain vaiheessa tarjoilija kävi kokeilemassa ovea jota ei saanut auki tämän vetelän maatessa siinä edessä.

Totesin ettei ole minun ongelmani, tein hukkalapun ja poistuin koska datakin näytti kysyntää olevan.

Ravintolan vastuulla on sisätilojen lisäksi myös ravintolan välitön läheisyys. Siihen luetaan oven edusta. Asiakkaille ei myöskään saa anniskella liikaa joten he siltä osin vastaavat asiakkaan kunnosta tämän poistuessa.

Taksit eivät ole ongelmajätelaitos johon kipataan kaikki hankalaksi käyneet asiakkaat.

Yllätyksiä sattuu, joskus jopa myönteisiä

Tein tietysti uudenvuodenyön. Se oli mitä aina. Sitten oli vuorossa seuraava yö töissä. Etukäteen varauduin muutamaan noin kympin kyytiin lähibaareista melkein vieressä oleviin osoitteisiin.

Mutta kas, iltahan olikin erinomainen. Kassa melkein sama kuin edellisenä yönä! Outoja kyytejä tuli useampi. Siis sillälailla että ei odottaisi joiltakin alueilta saavansa kyytiä johonkin yllättävän kauas jne. Ilmeisesti autoja puuttui vuorosta merkittävästi ja tämäkin auttoi tuloksen syntymiseen. Olen aina mieluummin ajanut ilman sellaista, vaikkapa uudenvuodenyön, hässäkkää. Kunhan kyytejä on sopivasti riittänyt. Eli ei yleistä hulinaa vaan sopivasti liikkujia automäärään nähden. Nyt oli juuri näin. Siihen kun vielä yhdistettiin vähän säkää ja taitoa saada kyytejä eri puolilta asutuskeskittymää, oli positiivinen ylläri valmis.