lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Ns. Rahamiehet, nuo korskeasti leveilevät urpot

Silloin tällöin kyytiin sattuu näitä "niin sanottuja rahamiehiä."

On ihan pakko kehuskella taksinkuljettajalle kuinka paljon on rahaa mukana, pankkitilillä, kotona ym. paikoissa tallessa. On mersua, volvoa ja vaikka mitä kartanoa. Alla olevan taksinkin voisi kuulemma ostaa siltä istumalta.

Ja kun perille päästään niin nämä tyypit ovat pahimpia marisijoita kyydin hinnasta, antavat tippiä niukasti tai ei ollenkaan ja joskus rahaa ei edes löydy maksun ajan koittaessa...

Siinä sitten keksitään ratkaisua taas kerran. Jos löytyy toimiva maksukortti niin hyvä juttu. Minulle on aivan sama onko tilillä katetta tai luottovaraa jäljellä. Setviköön pankkinsa tai luottoyhtiön kanssa mahdolliset ongelmat ylityksistä.

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Haistatuksia ja hyvää joulua

Jouluaatonaattoyönä eli oikeammin hyvin varhain aattoaamuna asemalle hoippuu nuori mies takki repaleina, housut kurassa ja navigaatio hukassa.

Olen jonossa toisena ja tietysti käy niin että ensimmäinen auto sai datalta kyydin eli minulle lankesi ilo saada kyseinen herra kyytiin.

Kyyti sinänsä meni ihan hyvin, käytiin pankkiautomaatilla, tyttöystävälle soitettiin (poikkeuksellisesti lainasin puhelintani) ja perillä mittarissa oli 31,80 euroa. Rahaa kuitenkin löytyi vain 20 e.

Kirjoitin velkalapun 20 eurolle koska penkkiä piti hiukan siivota ja itse hän oli sanonut maksavansa puhelimen käytöstä. Aiemmista kokemuksista viisaantuneena ajokortti päätyi minun haltuuni odottamaan loppusuoritusta. Mies poistui vihaisena autosta, keskisormi viuhui ikkunan takana ja minä liukenin paikalta.

Pian minulle soitti tyttöystävä (matkalla samaan paikkaan toisella taksilla) ja kysyi joko vein miehen. Kerroin tilanteen ja hän lupasi että maksu kyllä hoidetaan samana päivänä.

Sitten soittikin mies itse ja haukkui minut v...n r.....riksi ynnä muuta mukavaa. Paras oli se kun hänellä oli kuulemma ollut koko raha koko ajan mutta ihan minun naamani takia hän ei silloin maksanut... Soitin piruuttani tyttöystävälle ja kerroin puhelusta. Hän pahoitteli ja sanoi XXXX:n olevan kännissä joskus vähän hankala. Vakuutteli vielä maksun varmasti tulevan.

Puolilta päivin soitti taas herra, tällä kertaa kovin nöyränä ja anteeksipyydellen. Ei kuulemma ollut uskoa kun tyttöystävä oli kertonut yön tempauksista. Sammuminen ja muistinmenetys oli tapahtunut pian hänen soitettuaan yöllä minulle. Sanoin ettei ollut ensimmäinen vastaava tapaus, eikä viimeinen, sattuuhan noita.

Myöhemmin iltapäivällä sitten tapasimme meillä, hän toi rahat ja sai ajokortin takaisin. Toivotimme hyvät joulut ja kummankin joulumieli oli pelastettu.

Pian olikin pukin aika tulla vierailulle.

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Isompia ja pienempiä pomoja

Ajoin aikanaan pitkään ns. edustustaksia. Enimmäkseen pikkubussimallia mutta joskus tavallisillakin autoilla.

Sen voin varmasti sanoa että tässä VOI melko pitkälle yleistää. Tietysti poikkeuksia molemmin päin on myös...

Siis mitä pienempi titteli niin sitä paskantärkeämpi käytös ja kuskille ynseily on ihan tavanomaista.

Kun taas lähes aina oikeasti isot johtajat ovat mitä mukavimpia ja pahaisen autonkuljettajankin aidosti ystävällisesti huomioon ottavia ihmisiä!

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Mustalaisia

Kyllä, käytän sanaa mustalainen. Sen olematta rasistisessa merkityksessä.

Eräs heimoveli päätti kerran kertoa (juuri sillä äänellä minkä jokainen osaa kuvitella P.P.P.:n ja A. Kallialan sketsien perusteella) että hänellä on povitaskussa Mora. Taisipa liittyä jotain samaa kuin edellisessä kirjoituksessani myös.

Minä siihen että annetaan sen olla siellä ja ajetaan perille jossa kyyti maksetaan ja sanotaan heippa.

Ei minulla ole ollut varsinaisesti heidän kanssaan ongelmia. Itse asiassa viime aikoina ei ole tainnut olla ainuttakaan kyydissä.

Joskus on kyllä ollut ihme kuvioita mutta hyvin on pärjätty. Eikä näin pienemmässä kaupungissa suuremmat ryppyilyt onnistu kun kyllä ongelmatapaukset pian tunnetaan.

"Entäs jos en maksa?"

Joskus asiakkaan päähän kirkastuu ajatus esittää kuskille kysymys: "Mitäs sanot jos en maksa tätä kyytiä...?"

Joka kerta olen vastannut täysin rauhallisesti: "Eihän se niin mene... jos taksin ottaa niin tapoihin kuuluu se myös maksaa."

Aiheesta on pienin eroin variaatioita mutta perusasetelma aina sama.

Ja joka kerta asiakas on maksanut kyydin valittamatta.

Kai se on niin että pitää kokeilla joskus kuskin kanttia ja reagointia. Kun kuski on täysin rauhallinen niin homma kusee kintuille.

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Todella hämärää puuhaa...

Vähemmän mukava muisto muutaman vuoden takaa.

Nuori mies ajatti hiukan outoon osoitteeseen, pyysi odottamaan ja poistui metsän suuntaan. Jo tässä vaiheessa soitin taksikaverille että jotain outoa on tekeillä. Hän olikin lähellä ja kävi paikalla. Samassa mies kuitenkin palasi ja ajoimme seuraavaan, vielä metsäisempään paikkaan.

Sama juttu, mies pois autosta 5-10 minuuttia. Soitin taas kaverille ja sovimme että kerron aina missä ollaan kun mies poistuu ja mihin ehkä ollaan seuraavaksi menossa jos sen tiedän. Sekin sovittiin että jos ei minusta kuulu tiettyyn aikaan mitään niin hän hälyttää apua. Lähetin aina tekstiviestillä seuraavan osoitteen tai että olen ok.

Asiakas ei varmaan tajunnut miksi minun piti välillä soittaa kaverille että "kyyti kestää, en ehdi hakemaan vielä." Tätä jatkettiin muutama erilainen paikka, sitten kyyti loppui, sain maksun ja kaikki hyvin.

Olipahan kuitenkin outoa hommaa. Mieleeni tuli että ehkäpä huumekauppias käy hakemassa tai viemässä kätköilleen rahaa tai huumeitaan.

Mitään paketteja tai vastaavia en kuitenkaan nähnyt missään vaiheessa. Samasta syystä en poliisillekaan mitään ilmoittanut. Asiakkaan käytös oli täysin asiallista koko ajan, siksi en häipynyt paikalta. Mitään varsinaista uhkaa en siis kokenut, mutta varmistin turvallisuuttani vain oudon puuhailun takia.

Nyt muistuu vielä se mieleen että miehellä taisi olla mukana tyttöystävä tms. joka välillä jäi autoon ja välillä lähti mukaan asioille.

Kattokaiteilla on käyttöä

Olinpa talviaikaan töissä Passat-farmarilla.

Asiakas oli tulossa tien vierestä kyytiin mutta hetken kuluttua ihmettelin että mitenkäs se yhtäkkiä noin roikkuu auton kyljessä.

Mies oli liukastunut ja juuri liukuessaan auton alle sivulta päin, ehti ottaa kiinni kattokaiteista.

Näytti hivenen huvittavalta kun iso mies roikkuu kaarella jalat auton alla ja kädet ylhäällä kiinni...

Lada tänne ja heti!

Muisto niiltä ajoilta kun veli venäläiset kävivät täältä meiltä päin hakemassa Ladoja takaisin kotimaahan.

Eli kyyditin paria sikäläistä miestä ensin yhteen paikalliseen autoliikkeeseen jossa oli tiedossa hjuva laada... mutta kuinkas ollakaan, joku suomalainen olikin ehtinyt ostaa kyseisen kulkineen. Eivät meinanneet venäjän pojat millään luovuttaa vaan yrittivät ostaa sen väkisin, että heillä on rahat mukana valmiina yms. Oli ilmeisen vaikeaa ymmärtää että myyty mikä myyty!

Seuraavaksi kierreltiin muita autoliikkeitä mutta edes Konelasta ei löytynyt sopivaa peliä. Harmi oli suuri kun miehet olivat selkeästi liikkeellä ajatuksella että kotiin ajetaan omalla hienolla Suomi-ladalla.

Taksamittari raksutti muistaakseni noin 200-300 silloista markkaa...

En tiedä oliko se heille iso summa vai ei. Mukisematta maksoivat. Ja kyllähän summa oli koko ajan näkyvillä. Sitä en muista mihin jäivät vai palailivatko heti kotia päin.

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Radio Sputnika

Autoon tulee nuorehko mies joka pian matkan alettua pyytää laittamaan soimaan radio Sputnikin. Toki minä sen viritin kun ei sitä ole valmiiksi talletettuna.

Joskus kuuntelen sitä itsekin kun haluan virkistää sujuvaksi kehutun sianvenäjän taitoani. Ääntämykseni on kuulemma hyvä kieltä oikeasti hyvin osaavan tutun mielestä, mutta kun sanaakaan ei ymmärrä. Ei se ihme ole kun en montaa oikeaa sanaa kyseistä kieltä osaa.

Mies puhuu hyvää suomea ja kertoo kuinka taksit äiti venäjällä sopivat hinnan aina etukäteen matkan pituuden perusteella.

Perillä kyyti on ilmeisesti ollut hyvä kun hän olisi halunnut minun numeroni että voi ensi kerralla soittaa suoraan. En antanut kun en ole aina ajossa enkä muutenkaan yleensä jakele numeroani vieraille.

Vielä kysyi että tarvitsenko tupakkaa, viinaa tai kaljaa?

Sanoin kiitos ei.

On ne kauppamiehiä!

Ihme hiippari

Laitakaupungin taksitolpalla seisoo nuori mies jonka käyn poimimassa kyytiin. Saan osoitteen (tosin vain kaupunginosan) pienen kyselyn jälkeen ja matka ei ole pitkä. Hän pyysi sitten pysäyttämään ihan siihen pääkadun varteen.

Miehellä on kädessä verta, hän tärisee ja on jotenkin levoton. Maksun hetkellä oireet vaan lisääntyvät. Mielessäni käy että mitähän tuolla on mielessä, käytös ei lupaa hyvää. Varmistin että saan kaasusumuttimen helposti tarvittaessa ja hätänapin paikan myös.

Rahaa ei tietenkään millään löytynyt tarpeeksi mutta onneksi näin lompakossa maksukortin jolla maksu sitten suoritettiin.

Ei miehellä varmaan ollut minua kohtaan mitään pahoja suunnitelmia, ehkä oli saanut vähän aiemmin hieman nokkaansa ja käytös johtui siitä.

Sai kuitenkin minut varuilleni vaikka ei varsinaisesti vielä säikäyttänyt.

Onneksi nykytekniikka auttaa

Mies astuu kyytiin tolpalta ja sanoo osoitteen naapurikunnassa. Ehdin juuri varmistaa tien nimen kun mies jo on nukahtamassa.

Eipä tässä nykyisin mitään kun on navigaattorit yms. Osoite vaan sinne ja ruudulle ns. "Kohteen kartta" kun ei sitä puheopastusta jaksa kuunnella. Sitäpaitsi kun kuitenkin tietää suunnilleen missä kohde on niin tuo loppupään kartta riittää.

Perillä herättelen miestä ja sanon että ollaan perillä kotiosoitteessa.

Onneksi herää helposti. Kyytimaksu minulle, kiitos ja tavanomaiset toivotukset perään...

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Kuka menee ensin?

PikkuKallevitsi:

Pikku-Kalle oli autokoulussa ja opettaja kysyi että kuka menee ensin kun tasa-arvoiseen risteykseen on tullut kaikista 4 suunnasta auto samaan aikaan?

Pikku-Kalle vastaa: Taksi!

Siinä mielessä totta että yleensä kaikki jäävät ihmettelemään, joten minä menen. Olen jopa ollut huomaavinani muiden suorastaan odottavan että ensin menee taksi.

Jonkunhan se on ratkaisu tehtävä, siispä minä sen teen. Näin myös siviiliautossani. Enkä ilmeisesti ole ainoa ammattikuntamme edustajista.

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Jänis tuli kalliiksi...

Korjaukset maksoivat noin 400 euroa...

Harmittaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä tapahtumahetkellä.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Kamikaze-Jänis

Ajan kaikessa rauhassa öistä moottoritietä pitkin 100 km/h.

Aivan yhtäkkiä, tömps! ...mitä helvettiä...?

Pysäytin auton ja tarkastin keulan sekä katsoin taaksepäin. Pitkin tietä lojuu muovinpalasia kuin formulakisojen kolareiden jälkeen. Sitten erotin tieltä myös melko kookkaan jäniksen.

Olin siis osunut itsemurhan onnistuneesti tehneeseen pupujussiin. Siivosin tieltä suurimmat sotkut ja totesin vaurioiksi sumuvalon ja keulan alla olevan ison suojamuovin. Toivottavasti osat eivät maksa ihan kauheasti.

Yleensä jänikset näkyvät niin että ehtii jotain tehdä, mutta tämä tuli kyllä ihan ns. "puun takaa" eli tässä tapauksessa kai moottoritien kaiteen alta. Vaikka alue oli jopa valaistu, mitään en nähnyt etukäteen.

Loppuun vielä huonoa huumoria.

Voihan olla että pupu oli lukenut Ilta-Porkkanasta että ihmiset tekevät itsemurhia junien alle ja sovelsi sitä maantiellä. Tai sitten kyseessä oli poliittinen kannanotto.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Energiajuomalla jaksaa?

En ole ihan varma onko näillä juomilla oikeasti odotettua vaikutusta, mutta tuntuu että jos juo tölkillisen silloin kun väsymys alkaa, se vielä auttaa. Mutta jos leukoja repii jo pahemmin niin vaikutus ei ole enää yhtä selvä.

Miten asia onkaan, niin onhan sitä pitkän vuoron aikana jano kumminkin jossain vaiheessa. Miksei sitä sitten joisi jotain minkä ainakin pitäisi piristää!

Pakko nauttia näitä kun en ole kahvia oppinut juomaan. Saahan näissä lisäksi mielenkiintoisia kemiallisia yhdisteitä kehoonsa...

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Oletkos sä kännissä? Tai virolainen.

Vanha juttu mutta tuli mieleen.

Pari kertaa uran aikana on käynyt että asiakas on vakuuttunut minun olevan humalassa taksin ratissa ja vaatii ajamaan poliisiasemalle.

Olen heti ruvennut muuttamaan suuntaa sinne päästäksemme sillä minusta olisi ihan kiva käydä puhaltamassa asiakkaan laskuun, mittarihan raksuttaisi ilman muuta. Todennäköisesti poliisi vielä hieman opastaisi asiakasta miten taksissa ollaan ja matka jatkuisi. Asiaan kuuluu luonnollisesti että asiakas on itse melkoisessa koomassa.

Ei vaan ole päässyt, heti on tullut ohje jatkaa matkaa alkuperäiseen määränpäähän, harmi...

Joskus taas asiakkaat kysyvät miten jaksan kuskata kaikkia juoppoja? Olen pari kertaa vastannut että eihän tätä selvin päin kestä. Täytyy kyllä harkita tarkkaan voiko noin sanoa sille kysyjälle.

Sekin on koettu että minua on väitetty "ihan varmana olet" virolaiseksi. Mielenkiintoista, puhun mielestäni aika aitoa suomen kieltä. Veljeskansan maaperälläkään en edes koskaan ole astellut, katsellut vain laivan kannelta maihin päin.

Tunnen kyllä yhden sikäläisen ihmisen ja olen tavannut muutaman muun. Ehkä se tuo vaikutuksen.

Meni hermot, ihan yllättäen

Jälleen aamuyö, about klo 02. Data laittaa minut tietylle juottolalle. Asiakkaat kampeavat sisään ja toivotan hyvää iltaa niinkuin ihan aina ja ihan kaikille.

Takapenkin nainen aloittaa heti että "hyvä ja hyvä kun sai odottaa 20 minuuttia, missä viivyit?"

Sanoin että näin pikkujouluyönä on jo tähänkin aikaan ruuhkaa ja että tolpalla ihmiset odottavat vielä kauemmin.

Siitäkös riemu alkoi! Nainen suorastaan kimpaantui, ilmeisesti vastaus oli huono. Etupenkin mies alkoi myös vittuilun jolloin todella ekan kerran pimahdin asiakkaille ja menin ulos aukomaan ovet ja käskin heitä ulos autosta.

Jo muuttui ääni kellossa ja matkaankin päästiin. Matkalla etupenkin mies kyllä naamaili ns. henkilökohtaisesti ja kysyin pari kertaa että jos tässä on oikeasti ongelma niin ei mun kyydillä ole pakko mennä.

Jonkinlainen sovintokin siinä syntyi, matka päättyi ja sain maksun sekä hyvät tipit. Sanoin ensin että mittarin maksu kyllä riittää kun ei minunkaan olisi tarvinnut hermostua, mutta etupenkkiläinen halusi kuitenkin antaa ylimääräistä. Koska olen taksityössä ensisijaisesti rahan takia niin en nyt niin hölmö ollut etten olisi kelpuuttanut.

Olen aina sanonut että (melkein) ketä tahansa kestää 10 minuuttia eli suurinpiirtein tavanomaisen taksimatkan verran. Ja kesti lopulta nytkin. Nyt kertakaikkiaan vaan alku meni heti pipariksi. Oliko se 20 minuuttia odotusta nyt oikeasti niin kauheaa, plusasteita, sadetta tosin, mutta suojaa oli tarjolla.

Kolmas matkustaja, mies takapenkillä, oli joko hiljaa tai yritti komentaa näitä toisia olemaan myös hiljaa. Taisi olla viisain meistä kaikista...

Lopuksi täytyy muistuttaa että varmaan 99 prosenttia asiakkaista on mukava kyyditä, ei mitään ongelmia puolin eikä toisin. Joskus kai tilastollinen pakko on osua tällaista kohdalle.

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Pysykää osoitteessa!

Varsin tavallista näin pikkujoulu-aikaan aamuyön ruuhkassa. Ja myös muulloin ruuhka-aikana.

Eli data antaa kyydin vaikkapa tiettyyn kadunkulmaan. Taksi käy paikalla toteamassa että siellä ei ole ketään odottamassa, vaikka tilaus on vain noin 20-30 minuuttia vanha.

Siis asiakas on kyllästynyt odottamaan ja kävelee taksitolpalle jonottamaan. Jonottaa siinä sitten ehkä tunnin ja pääsee kotiin.

Pysymällä paikassa johon auton tilasi, olisi ollut kotona paljon aikaisemmin. Rauhallisempaan aikaan auto tulee useimmiten alle 10 minuutin mutta ruuhkassa voi mennä tuo puoli tuntia.

Lisäksi tämä aiheuttaa viivettä sinne jononkin purkuun koska JOKAINEN tilattu osoite täytyy käydä, ja käydään myös, katsomassa kuitenkin!

Elämäntarinoita

Aika usein asiakas selittää ummet ja lammet, kai joskus koko elämäntarinansa 10 minuutin taksikyydin aikana.

Kuski on vuosien aikana oppinut sujuvasti vastailemaan tyyliin: "ai jaa/voihan se niinkin olla/aha", tai muuta tyhjää.

Useimmiten kuski ajattelee omiaan, kunhan sopivasti "osallistuu keskusteluun".

Mutta mitä väliä, asiakas luulee että kuski kuuntelee ja on tyytyväinen.

Eikö silloin palvelutehtävä ole onnistunut? Voiko enempää vaatia?

Tietysti joskus on oikein kivoja keskusteluja matkan aikana. Riippuu ihan tilanteesta ja ihmisistä.