Olin tätä jo uumoillut mutta nyt viimeisen viikon aikana se kolahti lopullisesti tajuntaani.
Olen ylpeämpi sivuammatistani, siis tästä taksinkuljettajana olemisesta kuin varsinaisesta leipätyöstäni!!!
En tarkoita ettenkö viihtyisi vakityössäni tai että katuisin siihen hommaan lähtöä vakituisen taksikuskin pallilta. Tämä yhdistelmä on hyvä ja toimii, leipä päätyöstä ja makkara leivän päälle taksista.
Jos en silloin olisi tätä ratkaisua tehnyt voisin hyvin olla jo itse taksiautoilija. Se on kuitenkin tässä samantekevää, ratkaisun tehdessäni tiesin että se tie katkeaa myös. Kuten sanoin, en siis kadu nykytilaan päätymistä.
Tarkoitan vain sitä että taksinkuljettajan työ kaikkine vivahteineen antaa minulle jotakin erilaista maustetta elämään. Lisäksi tuntuu hyvältä että en koskaan ole vain yhden ansion varassa ja että osaan hyvin toisenkin työn. Taksiin liittyy kaiken lisäksi niin paljon myyttejä ja uskomuksia sivullisten mielissä että niitäkin on mukava "elää itse". Oli niistä sitten kuinka paljon tahansa totta tai ei...
tiistaina, helmikuuta 27, 2007
sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007
ACHTUNG! Korkkarisaksaa...
Näin tällä viikolla Ärrällä kirjasen nimeltä "Achtung! Korkkarisaksan sanakirja". Sitä piti tietysti selailla ja melkein repesin niin että meni jo hihittelyksi.
Oli pakko hiukan selittäen sanoa myyjälle jotain hauskasta kirjasta että sain pyyhittyä hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan.
Vielä illalla kotona naureskelin itsekseni ja parin päivän päästä se oli pakko käydä ostamassa.
Siinä on kaikki kliseet mitkä voi kuvitella Korkeajännityksistä löytyvän. Asiallisesti selitettynä miksi saku sanoo niin missäkin tilanteessa ja mitä se tarkoittaa. Mukana tarpeelliset osat myös muiden asiayhteyteen kuuluvien kielien osalta.
En ole kyseisen kirjasen tuottaja enkä tarkoita sillä tavalla mainostaa, mutta itse ainakin Korkeajännityksistä "saksan kielen perusalkeet" oppineena pidän teosta mainiota opuksena.
Nauraa saa ainakin varmasti. (Jos nyt korkkareiden maailma on yhtään tuttua.)
Tässä livettiin kauas taksiautoilusta ellei sitten kuski satu lukemaan kyseistä julkaisua juuri ennen kyytiä ja saa asiakkaakseen esimerkiksi saksalaisia turisteja tai liikemiehiä.
Ei kannata kokeilla opittuja sanontoja. Siitä varoitetaan kirjassakin.
Oli pakko hiukan selittäen sanoa myyjälle jotain hauskasta kirjasta että sain pyyhittyä hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan.
Vielä illalla kotona naureskelin itsekseni ja parin päivän päästä se oli pakko käydä ostamassa.
Siinä on kaikki kliseet mitkä voi kuvitella Korkeajännityksistä löytyvän. Asiallisesti selitettynä miksi saku sanoo niin missäkin tilanteessa ja mitä se tarkoittaa. Mukana tarpeelliset osat myös muiden asiayhteyteen kuuluvien kielien osalta.
En ole kyseisen kirjasen tuottaja enkä tarkoita sillä tavalla mainostaa, mutta itse ainakin Korkeajännityksistä "saksan kielen perusalkeet" oppineena pidän teosta mainiota opuksena.
Nauraa saa ainakin varmasti. (Jos nyt korkkareiden maailma on yhtään tuttua.)
Tässä livettiin kauas taksiautoilusta ellei sitten kuski satu lukemaan kyseistä julkaisua juuri ennen kyytiä ja saa asiakkaakseen esimerkiksi saksalaisia turisteja tai liikemiehiä.
Ei kannata kokeilla opittuja sanontoja. Siitä varoitetaan kirjassakin.
lauantaina, helmikuuta 17, 2007
Ammattivalvojan satunnaista tuskaa
Toisinaan tulee yövuoron aikana sellaisia tuskan hetkiä ettei mitenkään jaksaisi pysyä hereillä.
Viime yö oli taas yksi niistä öistä. Kuitenkin rutinoitunut ammattivalvoja osaa pitää itsensä hereillä kaiken maailman ihme konsteilla ja hoitaa työnsä. Ei se silti aina helppoa ole...
Kävipä kerran (vuosia sitten) niin että havahduin tilanteeseen jossa ensimmäinen huomio oli että "olen näköjään ajamassa taksia", seuraava "minulla on näköjään asiakas kyydissä", sitten olikin jo kiire miettiä mihinköhän hän olisi menossa, sillä merkittävä risteys lähestyi nopeasti. Yllättävän hyvin pienen tuumailun jälkeen muistin. Lisäksi tuo havainto kyllä herätti aika vahvasti, ei nukuttanut enää sinä yönä!
Kaipa kyseessä oli ns. mikronukahtaminen, vaarallinen tilanne josta sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä. En usko että asiakas huomasi mitään, ei ainakaan mitenkään ollut sen oloinen.
Tapahtuman jälkeen olen ollut varovainen ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Pidän sitten vaikka kunnon tauon pienien unien kera jos muu ei auta.
Viime yö oli taas yksi niistä öistä. Kuitenkin rutinoitunut ammattivalvoja osaa pitää itsensä hereillä kaiken maailman ihme konsteilla ja hoitaa työnsä. Ei se silti aina helppoa ole...
Kävipä kerran (vuosia sitten) niin että havahduin tilanteeseen jossa ensimmäinen huomio oli että "olen näköjään ajamassa taksia", seuraava "minulla on näköjään asiakas kyydissä", sitten olikin jo kiire miettiä mihinköhän hän olisi menossa, sillä merkittävä risteys lähestyi nopeasti. Yllättävän hyvin pienen tuumailun jälkeen muistin. Lisäksi tuo havainto kyllä herätti aika vahvasti, ei nukuttanut enää sinä yönä!
Kaipa kyseessä oli ns. mikronukahtaminen, vaarallinen tilanne josta sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä. En usko että asiakas huomasi mitään, ei ainakaan mitenkään ollut sen oloinen.
Tapahtuman jälkeen olen ollut varovainen ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Pidän sitten vaikka kunnon tauon pienien unien kera jos muu ei auta.
torstaina, helmikuuta 15, 2007
Jatkoa edelliseen
Isäntä otti asian ihan ok. Kuulemma toinen autoilija oli selvittänyt että osa maksaa vain kymppejä ja selvittää vielä saisiko sitä purkamolta. Kuluja ei siis tule kauheasti. Isäntä kyllä ihmetteli miten voi siitä toisesta autosta murtua muoviosa niin alhaalta kun "meille" ei tullut mitään vaurioita. Oli ollut huomaavinaan vanhoja liimauksen jälkiäkin. Tiedä nyt sitten mistä, milloin ja miten mikäkin vaurio on mihinkin autoon tullut... osuma kuitenkin tapahtui.
Pitää siirtää tapahtuma arkistoon ja unohtaa lähimuistista.
Pitää siirtää tapahtuma arkistoon ja unohtaa lähimuistista.
sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007
VOI P E R S E ! ! !
Että pitikin mennä kirjoittamaan aiemmista kolhuista ja vastaavista.
Viime yönä sen tein taas vuosien tauon jälkeen. Ja emätyperästi tietenkin.
Jätin asiakkaan tien laitaan, asiakkaan poistuttua kuittasin datalta seuraavan keikan ja morjestin tuttua kuskia joka koputti ikkunaan käveltyään ohitseni. Sitten laitoin pakin päälle ja painoin kaasua (onneksi kevyesti)... Eteenpäin ei voinut lähteä pysäköidyn auton takia. Olin ajanut melko lähelle sitä koska paikka oli aivan kadun kulmassa.
Eikös taakseni ollut tullut toinen taksi jättämään samaan paikkaan asiakasta. Ilmeisesti juuri tuota tuttua. Enkä minä onneton tunari huomannut sen vertaa katsoa taakseni. -Kräts! Minun autostani en huomannut mitään vaurioita puskurissa mutta siinä toisessa on nyt puskurin ritiläosa rikki. Vaikka kyseinen auto oli suojatien päällä ja en arvannut että siellä olisi joku niin ei se oikeuta ajamaan päin. Olisin vaan katsonut taakseni kunnolla.
Se on oikein kuskin tähtihetkiä soittaa isännälle ja kertoa mitä kävi. Niin teki myös toinen kuski ja isännät nyt sitten varmaan sopivat asian keskenään. Vaikka isäntäni on aivan huippu heppu niin ei hänkään nyt sentään ilahdu tuollaisesta.
Nyt on kohtalainen ketutus päällä. Sitä ei lievennä edes se että yö oli erittäin vilkas ja tuottoisa.
Viime yönä sen tein taas vuosien tauon jälkeen. Ja emätyperästi tietenkin.
Jätin asiakkaan tien laitaan, asiakkaan poistuttua kuittasin datalta seuraavan keikan ja morjestin tuttua kuskia joka koputti ikkunaan käveltyään ohitseni. Sitten laitoin pakin päälle ja painoin kaasua (onneksi kevyesti)... Eteenpäin ei voinut lähteä pysäköidyn auton takia. Olin ajanut melko lähelle sitä koska paikka oli aivan kadun kulmassa.
Eikös taakseni ollut tullut toinen taksi jättämään samaan paikkaan asiakasta. Ilmeisesti juuri tuota tuttua. Enkä minä onneton tunari huomannut sen vertaa katsoa taakseni. -Kräts! Minun autostani en huomannut mitään vaurioita puskurissa mutta siinä toisessa on nyt puskurin ritiläosa rikki. Vaikka kyseinen auto oli suojatien päällä ja en arvannut että siellä olisi joku niin ei se oikeuta ajamaan päin. Olisin vaan katsonut taakseni kunnolla.
Se on oikein kuskin tähtihetkiä soittaa isännälle ja kertoa mitä kävi. Niin teki myös toinen kuski ja isännät nyt sitten varmaan sopivat asian keskenään. Vaikka isäntäni on aivan huippu heppu niin ei hänkään nyt sentään ilahdu tuollaisesta.
Nyt on kohtalainen ketutus päällä. Sitä ei lievennä edes se että yö oli erittäin vilkas ja tuottoisa.
tiistaina, helmikuuta 06, 2007
Osumia taksin ratissa
Paljon olen ajanut ja väkisin on joskus jotain käynyt autollekin... siis tilastollisesti laskien todennäköisyys on ilmeinen kaikille paljon ajaville.
Olen ajanut yhden auton päin puuta. Keula kasassa, mutta kyllä siitä vielä auto tuli.
Olen ajanut hirvikolarin, onneksi lievän. Kyseessä oli VW Transporter. Ei suuria vaurioita edes sielulle. Isäntä sanoi silloin että hän olikin ihmetellyt miten en koskaan ollut osunut pimeillä valtateillä vuosien aikana edes lähelle hirveä. Useita hetkeä aiemmin tapahtuneita olin kyllä todistanut.
Olen peruuttanut auton kiinni ojaan, onneksi vetokoukun varaan, ei siis vahinkoja. Hinausautoa tarvittiin kyllä.
Auto on jäänyt kiinni mökkitien viereen pehmeään hiekkaan, taas hinausauto paikalle.
Jäniksiä on mennyt ainakin pari, viimeisimmästä tuli kunnon vahingotkin.
Mitään vakavampaa ei onneksi ole koskaan sattunut, näistä on selvitty vakuutuksilla, noloudella yhdistettynä häpeään ja työkavereiden pilkkaan. Eläintapaukset ovat kyllä tulleet niin yllättäen ja sellaisissa paikoissa ja ajankohtina että niihin en katso olevani syypää.
Noista kiinnijuuttumisista ei kyllä kaikki edes tiedä. Niitä varmaan sattuu muillekin paljon. Virhearvio pimeässä mihin voi ajaa tai missä kääntää auton. Etenkin jos erehtyy uskomaan asiakasta...
Kerran kauan sitten pelastin tilanteen kaarteessa siltaa lähestyessäni ajamalla auton mieluummin suoraan lumeen ulos tieltä kuin otin riskin että auton kylki nojaisi sillan kaiteeseen.
Tie olikin muuttunut aivan luistinradaksi ja tunsin pidon häviävän vaikka vauhtia ei ollut mitenkään kovasti. Tiesin paikalla olevan vain tasaista nurmea lumen alla joten tein ratkaisun antaa auton mennä suoraan, pois tieltä. Ja kyllä se sieltä peruuttamalla tuli pois.
Olen ajanut yhden auton päin puuta. Keula kasassa, mutta kyllä siitä vielä auto tuli.
Olen ajanut hirvikolarin, onneksi lievän. Kyseessä oli VW Transporter. Ei suuria vaurioita edes sielulle. Isäntä sanoi silloin että hän olikin ihmetellyt miten en koskaan ollut osunut pimeillä valtateillä vuosien aikana edes lähelle hirveä. Useita hetkeä aiemmin tapahtuneita olin kyllä todistanut.
Olen peruuttanut auton kiinni ojaan, onneksi vetokoukun varaan, ei siis vahinkoja. Hinausautoa tarvittiin kyllä.
Auto on jäänyt kiinni mökkitien viereen pehmeään hiekkaan, taas hinausauto paikalle.
Jäniksiä on mennyt ainakin pari, viimeisimmästä tuli kunnon vahingotkin.
Mitään vakavampaa ei onneksi ole koskaan sattunut, näistä on selvitty vakuutuksilla, noloudella yhdistettynä häpeään ja työkavereiden pilkkaan. Eläintapaukset ovat kyllä tulleet niin yllättäen ja sellaisissa paikoissa ja ajankohtina että niihin en katso olevani syypää.
Noista kiinnijuuttumisista ei kyllä kaikki edes tiedä. Niitä varmaan sattuu muillekin paljon. Virhearvio pimeässä mihin voi ajaa tai missä kääntää auton. Etenkin jos erehtyy uskomaan asiakasta...
Kerran kauan sitten pelastin tilanteen kaarteessa siltaa lähestyessäni ajamalla auton mieluummin suoraan lumeen ulos tieltä kuin otin riskin että auton kylki nojaisi sillan kaiteeseen.
Tie olikin muuttunut aivan luistinradaksi ja tunsin pidon häviävän vaikka vauhtia ei ollut mitenkään kovasti. Tiesin paikalla olevan vain tasaista nurmea lumen alla joten tein ratkaisun antaa auton mennä suoraan, pois tieltä. Ja kyllä se sieltä peruuttamalla tuli pois.
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Kysymys jota ei ihan noin vaan voi tehdä
Kyseessä siis seuraava kuskin esittämä kysymys kyytiin tulevalle asiakkaalle:
"Onko sulla edes rahaa?"
Siinä on tuo EDES joka tekee siitä valmiiksi asenteellisen kysymyksen.
Olen kuitenkin pari kertaa tuon kysymyksen esittänyt. Tilanteessa on ollut jotain samaa kuin muutama kirjoitus aiemmin eli asiakas joka ei itsekään tiedä missä on, mihin on menossa jne.
Silloin se on ihan toimiva ja asiallinen juttu, mutta ei kannata kokeilla ihan kenelle tahansa ja milloin vain eikä varsinkaan ilman syytä epäillä maksukykyä. Voi tulla suukopua tai jopa väkivallan uhkaa...
"Onko sulla edes rahaa?"
Siinä on tuo EDES joka tekee siitä valmiiksi asenteellisen kysymyksen.
Olen kuitenkin pari kertaa tuon kysymyksen esittänyt. Tilanteessa on ollut jotain samaa kuin muutama kirjoitus aiemmin eli asiakas joka ei itsekään tiedä missä on, mihin on menossa jne.
Silloin se on ihan toimiva ja asiallinen juttu, mutta ei kannata kokeilla ihan kenelle tahansa ja milloin vain eikä varsinkaan ilman syytä epäillä maksukykyä. Voi tulla suukopua tai jopa väkivallan uhkaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
