torstaina, lokakuuta 22, 2009

Vakavaa ammattitaidottomuutta?

Tietystä ravintolasta tietylle kadulle pääsee normaalioloissa melko suoraa reittiä. Tilanne oli kuitenkin se että rakennustyö oli sulkenut tämän suorimman reitin. Piti siis kiertää joko A tai B kautta. Ne ovat pituudeltaan varmaan aika samoissa.

Tulin valinneeksi juuri sen väärän koska päädyimme rapun eteen auto ns. väärinpäin. Siis kuljettajan eikä asiakkaan puoli rapun puolella...

Tästäkös alkoi kiivas valitus ammattitaidottomuudestani ja että hän ei halunnut siihen vaan "rapun eteen". Minä tietysti käänsin auton siinä kadulla vekslaten jotta olisi hyvä. Siitäkin piti soittaa suuta. Ei ollut hyvää palvelua ja ihan ammattitaidoton kuljettaja.

Kyllä on siis joillakin pienestä kiinni onni ja autuus tässä elämässä. Onneksi tulee ne pakolliset jatkokoulutukset meille kokeneillekin tähän ammattiin. Ehkä minäkin opin huomioimaan tarkemmin tällaiset tärkeät asiat.

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Ensimmäinen ikinä

Ajoin tilausosoitteeseen, käynnistin taksamittarin ja odottelin pari minuuttia ennen asiakkaan tuloa. Siihen asti kaikki hyvin. Jonkin ajan kuluttua tilaaja saapui. Siitä alkoivatkin ongelmat.

Asiakas kurkisti heti mitä mittarissa on ja närkästyi kun siinä oli enemmän kuin lähtömaksu. Tietysti, olinhan tuokion jo odottanut! Hän ilmoitti ettei maksa odotusta ja lopulta kyyti jäi ajamatta. Sanoin että ihan turha sitten tilata niille nurkille autoa vähään aikaan, ilmoitan keskukseen hänen mielipiteestään.

Kuinka ollakaan, vähän myöhemmin hän oli onnistunut tilaamaan auton vajaan kilometrin päässä olevan paikallisen juottolan eteen. Minä tietysti sain olla onnekas tilauksen kuitannut. Tunnistaessani asiakkaan hänen tullessaan autolle, tiesin että kyyti tulisi olemaan muistiin jäävä.

Ihmeellistä tilitystä kuinka keskuksen kuuluisi soittaa milloin auto on osoitteessa että ei tarvitsisi maksaa kauheita odotusmaksuja. (Mitenkähän tuo käytännössä saataisiin sujuvasti toimimaan? Useimmat ihmiset luultavasti eivät edes haluaisi moista turhaa puhelua.) Hän kuulemma perustaisi oman kuljetusliikkeen ja menisi ihmisten pihoille odottelemaan ja siitä laskuttamaan. Toivotin onnea yritykselle.

Viimeistään kun hän mainitsi kuinka Virossa taksit eivät laskuta odotusta tmsp, minulle valkeni että jotain tällaista tässä olikin. Mies oli ilmeisesti sieltä kotoisin. Totesin että Virossahan on muutenkin taksien kanssa asiat kunnossa... koskaan et voi luottaa kusettaako kuski oikein urakalla tai ryöstääkö sinut tms. Sillä sain vihdoin hetken hiljaisuuden autoon.

Vielä perillä oli säätöä maksun kanssa mutta lopulta se onnistui.

Hän oli siis ensimmäinen ikinä joka valitti auton liian nopeasti saapumisesta. Kaikki muut ovat olleet vain tyytyväisiä auton nopeaan tulemiseen. Tai hyväksyneet että jos itsellä kestää tulla autolle niin mittarissa on odotushintaa.

Lainaan tähän loppuun vuosien takaisen ruotsinopettajani yhtä suosikkilausetta minulle.

Hur dumma ska man vara?

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Hiljaisuuden pelastajat

Joskus saa yllättävästi niin hyviä kyytejä ettei arvaisikaan. Viimeksikin hiljaisen illan aikana sain 80 euron maantiekyydin aivan odottamatta ja hämmästyttävästä paikasta.

Kun vuoron kassa ei päätä huimaa niin tuollainen pläjäys auttaa kummasti jaksamaan. Niiden alle kympin hintaisten parin korttelinvälin siirtojen seassa tuollaiset tekevät varsin hyvää.

Eihän niitä kovin usein kohdalle osu, mutta joskus kuitenkin. Vielä harvemmin sitten kunnon pitkän linjan keikkoja vaikkapa Helsinkiin. Mutta niitäkin on tehty.

Enimmäkseen arki- ja sunnuntai-illat ovat tuskastuttavaa käkkimistä päivystämässä jos edes jostain joku kyyti siunaantuisi.

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Viinan rahtaus Virosta ei suinkaan ole loppunut

Minut tilattiin bussipysäkille, ilman tietoa farmarin tai tila-auton tarpeesta. Perillä osoittautui onnelliseksi sattumaksi että käytössä oli suurehko farmarimallin ajopeli.

Nimittäin seurueen viinalasti oli melkoinen! Tämän tilavahkon farmarin paksi tuli lattiasta kattoon täyteen heidän juomalaatikoitaan ja toki myös pari reppua tuli mukaan muovikasseja laskemattakaan.

Kyyti sinänsä ei ollut ihmeempi. Hintaa sille kyllä tuli kilometreihin nähden. Mittarin hinta koostui puoliksi lastauksesta ja purkamisesta eri osoitteissa. Ne kun ottivat aikaa.

Tietysti asiaan kuului että porukan suurikokoisin mies oli juonut puoliksi jalat altaan. Hänenkin saattelemisensa viinalastinsa kera asuntoon toisessa kerroksessa otti aikansa.

Mutta minulla oli kyllä aikaa. Olihan hiljainen arki-ilta ja kyyti oli lopulta neljäsosa koko yön kassasta...

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Me sanottiin jo kiitos ja heippa

Palvelen asiakkaani aina asiallisesti ja parhaani mukaan. Asiakkaista ei kuitenkaan muodostu kyydin aikana ystäviäni joiden kanssa haluan rupatella loppuillan kyydin jo loputtua.

Joillakin on tapana jäädä viljelemään hauskoja juttujaan vaikkapa taksikuskin työstä tai muusta "järkevästä" aiheesta. Tämä voi tapahtua vielä autossa istuen tai oven rakoon selittämään jääden. Ja heitä riittää vuodesta toiseen.

Ok, kivat sulle ja kiitos kiitos oli hyvä kyyti ja lässyn lässyn lää...

Joskus on vain pakko sanoa että nyt on hei pakko jatkaa hommia ja alettava tekemään lähtöä. Kaikille sekään ei riitä kun ne omat jutut ovat niiiin hyviä. Silloin on jo sanottava vahvemmin mutta pitää varoa ettei loukkaisi "uutta parasta ystäväänsä".

Raadollisesti sanoen mittarin pysähdyttyä loppuu myös small talk. Kiitos ja hyvää yötä.

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Ikä on mielentila, vain terveys hiukan rajoittaa

Kyytiin sattui vanha herrasmies. Vanhaksi voinee nimittää jos ikää on 87 vuotta. Liikkuminen ei ihan enää ollut kuin nuorella pantterilla mutta äly tuntui leikkaavan kuin se kuuluisa partaveitsi.

Hän sitten innostui kertoilemaan elämäntarinaansa. Oli menossa välillä omille kämpille tyttöystävän luota kun pitäähän sitä miehellä olla omakin paikka missä saa olla rauhassa yksin. Hän kertoi kuinka seksihommat on jo hoidettu silloin nuorempana mutta muuten on mukavaa kun on tyttöystävä.

Hän oli jäänyt leskeksi 11 vuotta sitten ja tavannut 8 vuotta sitten vanhan tyttöystävänsä 61 vuoden takaa. Vanha suola oli janottanut ja siitä astien he ovat olleet yhdessä. Väliin jääneiden vuosien aikana kumpikin oli kasvattanut perheen ja leskeytynyt. Oli ollut mukava löytää toisensa jälleen.

Tällaisten kyytien jälkeen on aina kuljettajallakin hyvä mieli. Ammatin tähtihetkiä kun saa kuulla tuollaisia myönteisiä tarinoita elämäniloisesti kerrottuna.

lauantaina, elokuuta 08, 2009

On se vähän säälittävää

Alkoholipitoisia juomia saa myydä vasta kello 9 jälkeen aamulla.

Mutta joskus voi ihmisellä olla kauhea tarve saada jotakin joka auttaa. Se tarve voi pistää ajamaan taksilla aamulla kuuden aikoihin yli kolmenkympin kyydin... hakemaan pilsneriä 24 h auki olevasta liikennemyymälästä.

Onhan ykkösoluessa alkoholia, mutta niin vähän että sitä saa myydä kellon ympäri. Voihan olla että osa toivotusta vaikutuksesta on itsesuggestiivista harhaa. Ehkä myös jo oluen maku auttaa.

Samapa tuo meille kunhan kyydistä saa maksun.

keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009

Kynä 2

Hiphurraa.

Kynän tarve on nykyisin pudonnut lähes olemattomiin. Ajamaani taksiin kun tuli uusi sirukortit lukeva emv-maksupääte.

Tunnuslukuja vaan näpytellään. Ihme ja kumma että kaikki ovat toistaiseksi muistaneet omat tärkeät numeronsa. Joissakin korteissa tulee silti allekirjoitettava kuitti, mutta todella harvoin.

torstaina, huhtikuuta 30, 2009

Saksalaisia kyydissä

Asiakkaan kaivaessa maksua heitin: "You can pay with German money, if You like..."

Hölmistynyt asiakas totesi: "It´s the same..."

Minä: "I know, that was just a joke."

Pitipä taas olla niin kovin hauska.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Kynä

Se kynä jonka annan korttimaksun allekirjoitusta varten. Se on silloin AINA valmiina käyttöön. Sitä ei v...u tarvitse naksuttaa ees taas.

Kiitos että sain avautua!

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Lasinsiruja autossa sisällä, sehän on tosi jees!

Joku huipputason agentti ja salakuljettaja oli siis tuonut autoon ison tuopin. Ilmeisesti tyhjänä tai sitten tyhjensi sen siinä selkäni takana ajon aikana.

Jossain vaiheessa iltaa kyytiin tuli taas asiakkaita ja taakseni kapuava ilmoitti lattialla olevan tuopin... ja "kräts," samalla rikkoi sen jaloillaan! Ei sitten voinut auton seis ollessa itse poistaa sitä autosta tai antaa siihen minulle mahdollisuutta?

Niinpä kyydin lopuksi oli ohjelmassa lasin siivousta lattialta. Onneksi tuoppi ei ollut yli kymmenessä osassa ja siivous oli helppoa. Muuta sotkua ei ollut eli astia oli ilmeisesti todella ollut tyhjä joutuessaan hylätyksi taksiin.

Kai siitä saa jotain outoa mielihyvää että onnistuu juomaan kuskilta salaa taksimatkan aikana. Vielä suuremmat fibat taitavat tulla kun jättää astiansa autoon rikkoutumaan. Aivan sama juttu nakkikioskipakkausten kanssa. Taksi ei ole roskis vaikka kuinka nuoruuden uho puristaisi.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

"Vittu rikon sun peilin"

Jotain ongelmaa oli kyytimaksun saamisen kanssa. Kai se oli kun en antanut laskua vaan vaadin sisältä haettavaksi lisää rahaa tai kortin. Se hoitui mutta asiakas sai kehitettyä suuttumuksen toimintaani. Poistuessaan autosta hän uhosi rikkovansa auton peilin ja käänsikin sitä hiukan. Onneksi se ei sitä mitenkään vahingoittanut.

Omaa lajiaan erittäin tyypillinen hyypiö. Humaltunut paitsi kliinisesti niin myös samaan aikaan sekaisin omasta erinomaisuudestaan. Niin että köyhiä taksikuskeja pitää vähän kouluttaa ja kehua kuinka hänen firmansa tahkoaa rahaa ja hänellä sitä riittää.

Eipä ollut kummoinen palatsi tämä rahamiehen peruspakettitalo mihin kyyti vei. Sieltä se pikkurouvakin ikkunan takaa katseli kuinka meidän iskä siellä pihalla mesoaa. Luultavasti jokin naapureista heräsi myös näkemään fiksun naapurinsa öistä toimintaa. Tämä varmaan lisäsi aasin arvostusta tuolla pienellä esikaupunkitien pätkällä.

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

"Eihän nämä kusipäät..."

Kyyti alkoi ihan positiivisissä merkeissä. Pian kuitenkin yksi takapenkin matkustajista ilmaisi toiselle tyytymättömyyttään johonkin taksiliikenteen vakavaan epäkohtaan.
Hän sisällytti lauseeseensa otsikon sanat puhuessaan taksinkuljettajista.

En normaalisti ole kovin herkkä asiakkaiden suunsoitolle mutta nyt päätin että ihan mitä tahansa en viitsi kuunnella. Pysäytin auton ja ilmaisin vaatimukseni asialliseen käytökseen tai kyyti vaihtuisi kävelyksi.
Kummasti muuttui ääni kellossa. Jopa lievää hauskuutta oli kavereiden läksytyksissä tälle suunsoittajalle kun hän yritti vielä jotain jatkaa.
Kyyti ajettiin loppuun ja maksu hoitui asiallisesti.

Ei tuo minulle mitään valtapeliä ollut tai tarvetta osoittaa kuka määrää. On kuitenkin mielestäni itse työni ystävällisesti tehden, oikeus edellyttää asiallista käytöstä myös asiakkailta. Selvistä virheistä pitääkin sanoa jos sellaisia pääsee tapahtumaan, vaikkapa reittivalinnoissa. Mutta suunsoitto ja nimittely ilman aihetta ei kuulu asiaan. Varmaan olisi palvelu kapakassakin todella hyvää jos samanlaisia juttuja alkaisi heittämään tarjoilijoista heidän kuullen.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

Auton viisaat ilmoitukset

Uudet autot informoivat kuskia kaikenlaisesta tärkeästä. Mittariston näyttöruutuun tulee tekstiä avoimista ovista tai vaikkapa tieto takapenkin turvavöiden kytkentätilanteesta.

Kun saataisiin niihin lisävarusteeksi taksi-lisäohjelma. Se voisi ilmoittaa esimerkiksi onko asiakkaalla maksukykyä tai tuleeko kohta sotkua autoon yms. Eli normaalin "oikea takavyö kytketty" -ilmoituksen lisäksi voisi tulla "asiakkaalla ei maksukykyä" tai "oikealla takamatkustajalla kuset housussa".

Siitä vaan autotehtaiden bittinikkarit töihin tekemään jotain oikeasti hyödyllistä.

tiistaina, maaliskuuta 10, 2009

Ei ole kunnon ruokapaikkaa

Minulta kysyttiin kaupungistamme hyvää ruokapaikkaa. Mainitsin parikin mielestäni varsin kelvollista esimerkkiä.

Ne olivat kuulemma ihan perusteollisuusruokaa syöttäviä, eivätkä "kunnon paikkoja". Sitten muisteltiin kuinka Espanjassa oli saanut kunnon ruokaa. Eivät he kertomansa mukaan olleet mitään gourmet-harrastajia, mutta pitävät hyvästä ruuasta.

Sanoin että en voi auttaa jos eivät paikalliset paikat kelpaa. Mutta voin kyllä viedä vaikka Helsinkiin, jos sieltä löytyisi mieleinen ravintola. Kotiin menivät. Laittaisivat ruuat kotona tai perustaisivat oman ravintolan. Tai ainahan pääsee sinne Espanjaan.

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Mummolla känkkäränkkä-päivä

Yleensä on kiva kuskata mummoja. He ovat lähes aina hyväntuulisia ja kiitollisia palvelusta. Toisin oli tällä kerralla.

Menin hakemaan kyytiä kaupan edestä kadulta. Ensimmäinen huono tekoni oli väärään kohtaan pysäköinti. Kun menin ulos avustamaan niin valitusta kuului siitä ettei auton paksille päässyt lumipenkan takia. Totesin että niin pienet ostokset menevät kyllä autossa sisällä. Pian hän kysyi miksi ostoksia ei voinut laittaa paksiin. Matkaa oli ehkä pari kilometriä ja kysyin oliko se paksin käyttämättömyys sitten jotenkin huono juttu. Oli kuulemma...

Perillä talossa oli kaksi rappua. Kurvasin keulan vasemmalle kohti A-rappua että mummo pääsisi helposti oikealta puolelta autoa suoraan B:n ovelle kun ensin peruuttaisin siihen. Johan alkoi valitus että piti olla B-rappu ja tästä tulee taas 20 centtiä lisää hintaa. Sanoin ettei tule ja samalla varmuuden vuoksi pysäytin mittarin. Siinä luki silloin 9,20 ja vielä maksun hetkellä annoin alennusta sentit pois ettei tule paha mieli, minkä myös sanoin. Palvelin oikein ylihyvin ja autoin ja kiittelin. Toivottavasti tajusi että oikeasti vittuilin.

Kaikki muut päivän mummot olivat normijengiä, niitä joita on mukava kuljettaa ja auttaa.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Asiakas muistaa, kuski ei

Asiakas totesi heti muistavansa minut. (Tässä vaiheessa aina miettii että hyvällä vai pahalla...)
Hän mainitsi tiettyjä asioita joita ei voi tietää ellei niistä ole juttua ollut.

Minä onneton en yhtään muistanut aiempaa kohtaamista. Sanoinkin sen hänelle pahoitellen. Totesin vain klassisen "apinan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään". Ei kyydin aikana kummempia juteltu. Perussettiä vaan. Jotenkin nolotti. Oli hyvä että kyyti ei ollut kovin pitkä ja pääsin tilanteesta pois.

Niinhän se on että minullakin on vuoden aikana niin paljon asiakkaita kyydissä, että en mitenkään pysty muistamaan tavallisia ongelmattomia perusasiakkaita. Jotkut tietysti jäävät mieleen hyvästä, toiset pahasta, tai sitten vaan ns. kanta-asiakkaina tietyistä baareista.

Tilausosoite väärä

Tätähän sattuu usein. Auto tilataan väärään kadunnumeroon. Usein se on se viereinen talo kuitenkin. Eli asiakas saattaa nähdä auton saapuneen.

Joskus asia on kamalan vaikea. Se auton tilannut luulee tilanneensa auton oikeaan numeroon ja odottelee rauhassa sisällä samalla välillä ikkunasta naapurin edessä odottavaa taksia vilkuillen. Eikä tietenkään tule mieleen että jotain olisi pielessä.

Jos ollaan vaikka lyhyellä umpikuja-kadunpätkällä omakotialueella, ei sinne luultavasti vierekkäisiin taloihin samaan aikaan tilata takseja.

Odotin talon edessä ja pihalle tulivat ilmeisesti talonväki. Luulin että siinä ovat asiakkaat, mutta he laittoivatkin vain kaikessa rauhassa pihalla olevan auton päälle peitteen.

Minulle ei tietenkään kannattanut sanoa että eivät he ole taksia tilanneet. Vaikka olin parkissa just heidän talonsa kohdalla. Poistuivat vaan sisälle. Siitä saatoin päätellä että ehkäpä osoite on väärä. Pian sieltä naapuritalosta sitten tulivatkin asiakkaat...

Kyllä minua ainakin kiusaannuttaisi jos pihaani tulisi parkkiin taksi tai muuten vieras auto. Etenkin jos olisin pihalla tai sinne muuten tulisin niin kyllä varmasti menisin kysymään mikä meininki. Tässä nyt oli kadunvarsi eikä pussinperä kuten meidän pihamme mutta "kun ei kuulu mulle enkä osaa puhua niin seisköön taksi vaikka aamuun tuossa".

lauantaina, helmikuuta 28, 2009

Koreografiat kohdallaan

Taksien jonon läheltä käveli, tai no... palataan siihen pian, mies matkalla johonkin. Ei kuitenkaan ottanut taksia vaikka olisi ehkä ollut viisainta.

Hänellä oli selvästi menossa jokin lähes harjoitellun oloinen tanssikuvio. Liikkeisiin sisältyi sivuaskelia ja pyörähdyksiä. Hienoimpia olivat pienenpienet paikoillaan otetut tasapainottavat pikkuaskeleet. Sitten taas ehkäpä hieman eteenpäin ja taas sivuaskelia, pyörähdyksiä ja pikkuteputusta.

Melko huvittavalta näytti. Niin vaan tämäkin herra kuitenkin sai jatkettua matkaansa, mihin lie.
Varmaa oli vain se että kunnon känni oli nuo liikkeet luovana tekijänä. Varmasti saisi harjoitella aika paljon ennenkuin pystyisi toistamaan askelkuviot selvinpäin.

perjantaina, helmikuuta 27, 2009

Kunnolla yskitty kaksikymppinen

Tässä ammatissa täytyy olla melkoinen vastustuskyky pöpöjä vastaan. Hyvin usein asiakas ensimmäiseksi autoon istuttuaan aloittaa yskimisen tai jopa aivastelun. Tästä seuraa että joko kuski sairastelee tosi paljon tai kehittää mystisen vastustuskyvyn tavallisimmille tartuntataudeille.

Joskus yritän torjua suurempia ebolapilviä aukaisemalla ilmanvaihdon keskisuuttimia ja lisäämällä puhallustehoa. Aika terveenä olen saanut olla syystä taikka toisesta.

Yksi urpo kyllä veti taannoin pohjat. Istui kyytiin 20 e seteli kädessä ja aloitti välittömästi oikein antaumuksellisen yskimisen ja rykimisen suoraan siihen käsissä olevaan rahaan...

Tuntui erittäin ihanalta ottaa pian se raha vastaan maksuna kyydistä.

keskiviikkona, helmikuuta 18, 2009

Galaksi hukassa taas kerran, asiakkaalta

Tällä kerralla piti ajaa melko kaukana erään tehtaan pääportille, keskellä yötä. Tein työtä käskettyä ja matkustaja heilui ja kai nukkuikin takapenkillä. Perillä tuttu kysely aiheesta "miksi olemme täällä"? Siksi tietysti että sinne oli asiakas halunnut. Ihmetteli itsekin asiaa ja kertoi katuosoitteen johon ajettiin seuraavaksi. Hän kävi sisällä hakemassa lisää maksuvälineitä ja maksoi kyydin. Silloin mieli muuttui ja piti lähteä sittenkin muutaman kilometrin päähän kaupunkiasunnolle. Maksu taas ihan ok ja kiitokset päälle.

Olipa taas esimerkki kuinka ihmeellisiä määränpäitä taksinkuljettaja saa kuulla ja niihin asiakkaita viedä. Toisinaan sinne ei oikeastaan ole pitänyt edes mennä. Mutta kun asiakas haluaa ajella ja maksaa kyydin, niin mehän viemme vaikka koko pitäjän ympäri. Rahalla saa kyllä taksikyytiä ihan niin paljon kuin haluaa...

maanantaina, helmikuuta 09, 2009

Vanhojen tekstien kommentit

Kävin pitkästä aikaa läpi teksteihini tulleet kommentit. Eli luin ne myöhemmin kuin ihan tuoreeltaan tulleet. Olihan siellä uusia, aika kauankin alkuperäisen tekstin julkaisusta. Kannattanee siis taas joskus tulevaisuudessa tehdä kevyt läpikäynti historiaan. Kiitos asiallisena pysyneestä kommentoinnista.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Tämän mummon taloon ei tulla luvatta

Mummeli kertoi kuinka heidän rauhallisessa asuinalueellaan liikkuu nykyisin joskus outoja tyyppejä. Joku oli käynyt hänenkin ovellaan.

Mutta tämä peloton mummo olikin sitten varannut kuistille ovenpieleen käden ulottuville kirveen...

Ihan sitä varten että voi tarvittaessa sillä vähän ojentaa sisään pyrkijää. Sanoi kuitenkin että pitää muistaa lyödä hamarapuolella ettei käy ihan köpelösti. Minä sitten pidättelin naurua ja myötäilin että niin on varmaan parempi.

Aikamoinen selviytyjä taitaa olla tuokin yksin asuva vanhus.

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2009

Käänteiselämää?

Taksikuski on töissä kun muut ovat vapaalla. Jouluna, juhannuksena, vappuna, uutenavuotena, viikonloppuina, iltaisin... Ei aina helppoa jos esimerkiksi on perhettä. Tietysti on myös ns. tavalliseen työaikaan osuvia vuoroja. Ne vain usein ajaa auton omistaja itse.

Ehkä taksityö sopii parhaiten nuorelle sinkulle. Elämä on helpompi rakentaa tämän sitovan ammatin ympärille, eikä yrittää liittää tätä työtä normaaliin elämiseen. Nuorena jaksaa myös pitkät vuorot paremmin. Toisaalta ikä ja kokemus auttavat toimimaan erilaisten haastavien asiakkaiden kanssa. Ei turhaan provosoidu niin helposti. ("Hän oli niin nuori ja kiivas..." kuten eräässä laulussa lauletaan.)

Taksikuski juhliikin outoihin aikoihin. Jos meinaa ammatista jotain tienata, ei voi kauheasti vapaita ottaa. Tästä seuraa kova määrä työtunteja keskimäärin heikolla tuntiansiolla.

Kai jokainen pitempään alalla ollut on jotenkin erilainen kuin perus-kaduntallaaja. Ammatti kyllä karsii hyvin nopeasti pois siihen sopimattomat. Joillekin tämä työ muodostuu pitkälti jopa elämäntavaksi. Joskus siinä menee sitten perhekin. Miten kenelläkin, meitä on moneksi.

tiistaina, tammikuuta 20, 2009

X lupasi käyttäytyä kunnolla...

Joku oli jättänyt kopille datalta tulleen kyytitarjouksen printattuna. Siinä luki osoite ja tilaajan nimi lisätiedolla että oli luvannut käyttäytyä kunnolla.

Joopa joo. En tiedä oliko kyyti järjestynyt mutta luulenpa että ei. Ainakaan minun kyytiini tällä paikallisella kiusanhengellä ei ole enää koskaan mitään asiaa. Joskus meni asiallisesti mutta viimeisin kerta riitti. Aika samoja kokemuksia on kai muillakin.

Ei mene vahvasti kun täytyy jo tilatessaan yrittää vakuuttaa että muistaisi käyttäytyä ihmisen tavoin. Itsepähän on tilanteen aiheuttanut. Kävelköön.

tiistaina, tammikuuta 13, 2009

Joskus vaan saa riittää

Asiakas kulki kyydissäni vain pienen matkan, ehkä kilometrin. Perillä maksoi kyydin mutta sitten piti etsiä kotiavaimia... ja niitä etsittiin k a u a n ...

Lopulta ehdotin että jospa etsiminen jatkuisi auton ulkopuolella. -Kaivaminen vaan jatkui. Viimein hän sanoi ettei voi mennä mihinkään autosta kun avaimet eivät löydy. Minä vastasin että "kyllä voit" ja nousin paikaltani. Kiersin auton ja avasin pelkääjän oven. Nostin asiakkaan kainaloista pois autosta ja toivotin hyvää päivänjatkoa. "Lievästi" paheksuvan katseen seuratessa poistuin paikalta.

Hänelle jäi korttimaksusta kuitti puhelinnumeroineen. Sanoin autoilijalle asiasta että tietää jos puhelin soi. Mitään ei kuulunut, avaimetkin varmaan löytyivät. Eikä väkivaltaa käytetty. Vain tarpeellinen voima asiakkaan poistamiseen. (Huomautan että asiakas ei ollut heitteillejätön uhan alla. Ei siis vaaraa sammumisesta hankeen ja ajankohta oli sellainen että varmaan pian pääsisi rappukäytävään jonkun muun kulkiessa.)

perjantaina, tammikuuta 09, 2009

Ravintola yritti siirtää ongelmansa minulle

Menin tilattuna suositun juottolan eteen. Pian tarjoilija saatteli varsin voipuneen asiakkaan ulos ovesta. Auttoi vielä takinkin kiinni. Oven sulkeuduttua tämä heppu hyytyi maahan siihen oven eteen. Ajattelin että toivottavasti hän ei ollut se kenelle auto oli tilattu.

Aikani katselin tilannetta. Jossain vaiheessa tarjoilija kävi kokeilemassa ovea jota ei saanut auki tämän vetelän maatessa siinä edessä.

Totesin ettei ole minun ongelmani, tein hukkalapun ja poistuin koska datakin näytti kysyntää olevan.

Ravintolan vastuulla on sisätilojen lisäksi myös ravintolan välitön läheisyys. Siihen luetaan oven edusta. Asiakkaille ei myöskään saa anniskella liikaa joten he siltä osin vastaavat asiakkaan kunnosta tämän poistuessa.

Taksit eivät ole ongelmajätelaitos johon kipataan kaikki hankalaksi käyneet asiakkaat.

maanantaina, tammikuuta 05, 2009

Yllätyksiä sattuu, joskus jopa myönteisiä

Tein tietysti uudenvuodenyön. Se oli mitä aina. Sitten oli vuorossa seuraava yö töissä. Etukäteen varauduin muutamaan noin kympin kyytiin lähibaareista melkein vieressä oleviin osoitteisiin.

Mutta kas, iltahan olikin erinomainen. Kassa melkein sama kuin edellisenä yönä! Outoja kyytejä tuli useampi. Siis sillälailla että ei odottaisi joiltakin alueilta saavansa kyytiä johonkin yllättävän kauas jne. Ilmeisesti autoja puuttui vuorosta merkittävästi ja tämäkin auttoi tuloksen syntymiseen. Olen aina mieluummin ajanut ilman sellaista, vaikkapa uudenvuodenyön, hässäkkää. Kunhan kyytejä on sopivasti riittänyt. Eli ei yleistä hulinaa vaan sopivasti liikkujia automäärään nähden. Nyt oli juuri näin. Siihen kun vielä yhdistettiin vähän säkää ja taitoa saada kyytejä eri puolilta asutuskeskittymää, oli positiivinen ylläri valmis.