Tippiä... ei sittenkään!

Aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa ei voi olla varma tarkoittiko asiakas että hän antaa vaihtoraha-kolikot tippiä. Tällöin kuljettaja ei voi muuta kuin kaivaa kolikot raharengistä ja ojentaa ne asiakkaalle.

Sitten saattaa käydä jotain sellaista että silloin ilmenee hänen tarkoittaneen ne tipiksi MUTTA ottaa ne kuitenkin itselleen... Siis: ei tarvitse hävetä sanoa vielä silloinkin että "eikun ne oli sulle" tai jotain vastaavaa. Asia on silloin ihan ok. Onneksi heitäkin on jotka viimeistään silloin ilmaisevat asian selkeästi, kuski saa hyvän mielen parista ylimääräisestä eurosta ja kaikki hyvin.

Tuossa toisessa tapauksessa jää vähän outo olo. Kyse ei varmasti ole siitä että kuskille ei tippi kelpaisi. Sitä vaan ei voi ns. ottaa jos ei ole i h a n varma. Meteli olisi kauhea jos ilman lupia varastaisi asiakkaalta rahaa!!!

Pelastuspartio

Asiakas halusi lähteä pelastamaan ystävänsä joka oli kaukaisessa kaupungissa pulassa. Ei rahaa, maksukortteja eikä edes henkilöpapereita. Lompakko ym. siis kadonnut. Paikalliset taksit eivät tietenkään lähteneet tuomaan eikä hotelliinkaan olisi päässyt.

Niinpä läksimme ja löytyihän se kaveri sieltä vaikka kännykän akkukin alkoi olla jo viimeisillään.

Olipahan keikka, mutta tuskin kuitenkaan hävisin kassoissa kotikylille jääneille kollegoille koska ei tuossa mennyt niin kauan. Takaisin palattiin heti kahvilla käynnin jälkeen.