Ei jaksaisi lähteä töihin

Vappuaattoyö. Jälleen taksissa.

Juuri nyt en millään viitsisi lähteä pian töihin. Takana jo pe ja la yöt jolloin ajoakin oli ihan kivasti.

Mersu seisoo pihalla... kai se on vaan kohta siirrettävä perse sinne penkille taas kerran ja lähdettävä baanalle. Kyllä se työmotivaatiokin siitä sitten herää kun kyytejä tulee.

Rahan takiahan siellä ollaan eli euro on paras konsultti työn tekoon...

Tyttö 22, poika vain...

Kyydissä olleella nuorella naisella oli vakava ongelma. Hän oli menossa pojan luokse, josta hän kyllä piti, mutta koska heillä oli kaksi vuotta ikäeroa (tyttö vanhempi) niin hänen piti sanoa etteivät he voi alkaa seurustella.

"Johan hänen perheensä ja kaverit olisivat ihan kauhistuneita." Sanoin ettei tuo nyt minusta niin hirvittävän iso ero olisi...

Hän halusi numeroni että voin hakea hänet myöhemmin kun olin niin "kiva ja ymmärtäväinen."

Annoin numeron ihan mielenkiinnosta että mitenhän pojalle kävisi. Tyttö sitten soitti ja olin melko lähellä vapaana, siis hakemaan.

Oli tullut ilmi että poika olikin VAIN 18 VUOTTA!!! APUA! Eihän siitä voinut mitenkään tulla mitään, joten voi poikaa...

Vanhan taksisedän mielestä on ihan hyvä jos aikuistuvilla nuorilla ongelmat ovat tuota tasoa. Ei liikaa elämä paina. Vielä.

Oikeat rahamiehet eivät rehvastele

Osuipa kyytiin varakkuudestaan tunnettu paikallinen henkilö. Perillä hänen ökytalollaan (niinkuin nykyilmaisu kuuluu) kyyti maksettiin ihan tavallisesti käteisellä.

Joillakin näyttää kulkevan lompakossa varoja hiukan isompaankin akuuttiin tarpeeseen. Rahankaivuvaiheessa vilahti ainakin 500, 200 ja 100 euron setelit. Näytti myös siltä että eivät ne siellä yksin majailleet. Hyvä hänelle, kovalla työllä ajan saatossa ansaittuja ovat.

Minulle löytyi ihan sopivia pieniä seteleitä. Kiiteltiin puolin ja toisin sekä hyvää yötä.
Huomionarvoisaa oli se että toisin kuin aiemmassa jutussani, niin näyttää siltä että oikeasti rikkaitten ei tarvitse kerskailla ja puhua leveitä tarinoita. Rahaa vaan on, riittävästi.

Kuulemma kauheesti nappuloita ja valoja

Yllättävän usein ihmiset ihmettelevät kuinka kauheasti mersussa on kojelaudassa sitä sun tätä. Eihän siinä niin paljon ole, ylhäällä lämmityksen ja ilmastoinnin säädöt, sitten taksamittari jonka alla radio/cd ja alhaalla muutama muu nappula...

Se on vaan kai sakemannin mielestä hienon näköistä kun radio vie tilaa saman kuin vanhoissa autoissa koko mittaristo.

Ihan normihommia

Viime aikoina ei ole kummempia tapahtunut pirssissä. Tasaista ja tavallista. Ei ongelmia asiakkaiden kanssa, ei kolhuja eikä mitään muutakaan erityistä.

Pitääkin olla tyytyväinen, sehän on hyvä noin. Ei ehkä kerry tarinoita tänne mutta tarkoitushan on hoitaa työ ilman sen kummempia sivujuonteita.

Lisäksi on muistettava että vain pieni murto-osa asiakkaista koskaan on millään lailla hankalia. Ehdoton enemmistö käyttäytyy hyvin, ei sotke ja maksukin hoituu niin kuin pitää.

Mutta eiköhän muutaman tulevan vuoron sisään mahdu taas jotain aiemmin kertomieni juttujen tapaisia asioita. Vaikka ei aina niin kivaa, niin onhan sekin sitten omalla tavallaan normihommia...

Pikku hiljaa etenee...

Kuviakin olen saanut ruutuun. Vielä kun opin niitä siirtelemään tai sijoittamaan toisiin paikkoihin, muokkaamaan kokoa jne... Ohjeet löytyivät lopulta kaikki suomeksi kun vaihdoin kielen niissäkin.

Onnistuin just lisäämään sivulaskurin, ja se on minulta jo aika hyvin!!! Pari linkkiä olen laittanut myös, lisää saattaa tulla jossain vaiheessa.

Joka tapauksessa tämä on jo nyt paljon parempi kuin se alkuperäinen varsin aneeminen ulkoasu!

Kyllä se siitä, kun vähän potkii!

Kuten voit huomata, olen tehnyt ensimmäisen, tai oikeastaan toisen päivitysversion tämän blogini ulkoasusta. Olen ihan tyytyväinen itseeni koska en todellakaan ole mikään tietokone-expertti. Luulen että pyrin jatkossa kehittämään ilmettä ehkä jopa valokuvilla nyt kun blogin ohjelmaversio on uusinta mallia. Katsotaan onnistunko...

Kiusallista

Kun mummeli kertoi osoitetta mihin mennään niin sain juuri ja juuri selvää. Hän puhui kuin kirjain kerrallaan, kuitenkin enintään tavun pätkissä.

M m m m e e e n n n n n n ään o o o s s o o i t t t t ee s s s e e e e n n n...

Jotenkin tuohon tapaan. Kuvittele siis äännetyksi kirjain kerrallaan ja tavallaan änkyttäen samaa kirjainta moneen kertaan.

Ei ollut helppoa kun hän kuitenkin yritti jotain keskustellakin matkan aikana.

Toivoin että matka loppuisi pian, olin melko hukassa...

Ei ollut ihan paras fiilis kun en vaan pystynyt ymmärtämään.

Pääsiäinen ennen ja nyt

Muistan kuinka pääsiäisenä oli "ennenvanhaan" kapakat kiinni ja muutenkin hyvin rauhallista yöaikaan. Nykyisin juottolat ovat auki ihan normaalisti ja ihmiset liikkuvat kuten tavallisena viikonloppuna. Mitä nyt on useampi yö aikaa rellestää ennen arkea.

Ilmeisesti ainakin meillä päin olivat yöt vilkkaita taksissa. Itse todistin vain pe-la yön kiireet mutta jäin käsitykseen että myös to ja la oli ollut meininkiä. Päivät sitten olivatkin jotain muuta. Sunnuntaina jotakin saikin aikaan mutta maanantai oli ihan kuollut päivä. Minkäs sille teet, istuttava vaan on. Silloin tällöin moinen ajanhukka ei haittaa ja onneksi sunnuntaipäivät eivät aina ole tuollaisia. Tuli kyllä mieleen yksi syy miksi aikanaan läksin pois vakikuskin hommista.

Nyt palataan taas tuttuun kuvioon jossa minä ajan lähinnä viikonloppuiltoja ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tietysti jos autoilija taas joskus tarvitsee minut tällaiseen poikkeustuuraukseen niin teen ilman muuta koska onhan se reilua kun kuitenkin saan niin monta "hyvää" vuoroa vuoden aikana.

Vanhat ihmiset vauhdissa

Arvostan vanhoja ihmisiä.

En arvosta niitä vanhoja ihmisiä joilla on muutenkin liikkuminen vaikeata ja sitten heidän täytyy lisäksi juoda itsensä melkein kannettavaan kuntoon. Tällä kertaa jopa keskellä päivää. Tuli kuulemma vähän juhlittua pääsiäistä...

Kaiken kruunasi että heitä oli kolme, ja yksi porukasta muisti vielä kiittää kusemalla alleen taksissa.

Oli joo taas ihan kunkkufiilis siivota sitäkin! Ja minä kun kuvittelin sopiessani pari päivävuoroa että ei ainakaan känniääliöitä tulisi kyytiin. Tuli kuitenkin ja ihan klassisia tapauksia, mitä nyt ikää oli kaikilla varmaan noin 80 vuotta. Eihän ikä saa estää juomista mutta pitäisi ottaa huomioon miten sen jälkeen pystyy toimimaan kun muutenkaan ei jalka nouse nuoruuden malliin enää.

Kai se sitten on jonkinlaista ahneutta

Eli kun aamusella haluaisi jo lopettaa työt, mutta kotiin on 10 km matkaa ja tällä matkalla tulee melkein väkisin kyyti tai pari ennenkuin oikeasti saa vuoron lopetettua.

Pitää kuitenkin muistaa että taksitöissä ollaan ensisijaisesti ajamassa maksavia asiakkaita paikasta toiseen eikä huvikseen yksin auto muuten tyhjänä cruisailemassa. Niinpä ne tarjotut kyydit tulee ajettua ja niistäkin korjattua raha kotiin.

Siiderit ja hampurilaiskastikkeet taas penkillä...

Sanoin heille heti heidän tullessaan kyytiin että hampparit pysyvät sitten paketeissaan. Eikös "salasyöjä" iskenyt taas ja perille päästessä huomasin asian. Sekä sen että penkillä oli Hesburgerin kerroshampurilaiskastiketta. Hitsasin välittömästi ja ponkaisin ulkokautta oikeanpuoleiselle takaovelle ääneen kiroillen ja sadatellen sensuroiduin lisäsanoin että eikös puhe ollut pakettien kiinnipitämisestä jne.

Ilmeisesti reaktioni pelästytti koska syyllinen otti heti etäisyyttä eikä yrittänyt urputtaa vastaan. Pyyhin samantien paperilla sotkua joka onneksi oli ilmeisesti niin hetki sitten tippunutta että lähti pois helposti. Enemmän minua suututtikin itse asia. Kun oli kerran sovittu että paperi ei aukea matkalla niin sen piti pysyä kiinni.

Sotkija tuli sitten kuskin ovelle tarjoamaan vitosta. Sanoin että anna olla kun lähti niin helposti pois mutta ensi kerralla et taksissa syö.


Samana iltana toisella asiakkaalla oli siideripullo mukana. Korkki kiinni ja kaikki hyvin. Kuitenkin perillä huomasin että takapenkki oli märkänä istujan vierialueelta. Olin varma että kuivaa oli ennen heitä koska vilkaisen takapenkille aina asiakkaan poistuessa. Toisaalta sotkujen takia ja toisaalta että ei jäisi puhelimia, lompakoita yms. Taas piti nousta siivoamaan. Otin paksista pyyhkeen ja manasin asiakkaille että juuri tämän takia taksissa ei syödä tai juoda. Onneksi sain suurimmat taas helposti pois ja loput kuivuivat illan aikana.

Olipahan siis samanlaisia sattumia samana yönä, mutta onneksi ei tällä kertaa pahempia. Saattoivat tapahtua toisessa järjestyksessä, mutta ei kai sen tässä väliä.

Jälleennäkeminen

Viikonloppuyönä osui kyytiini mies joka tunnisti minut äänestä. Kertoi olleensa se mies joka jouluaaton aamuyöllä oli käyttäytynyt hivenen huonosti.

Kertoi sitten kavereilleen suurinpiirtein mitä kävi ja pyyteli vieläkin anteeksi. Sanoin ettei siinä mitään kun asia on selvitetty silloin jo samana päivänä.

Luultavasti hänelle on siis jäänyt asiasta huomattavampi muisto kuin minulle. Onneksi kuitenkin niin että kehtaa paljastaa itsensä minullekin vaikka minä en osannutkaan tunnistaa pimeässä.