Missä kamera?

Takapenkiltä kuului kännykän ääni. En ehtinyt vastaamaan löytyneeseen puhelimeen sen soidessa. Pian se soi uudelleen ja soittaja tivasi hjuonolla sjuomella missä hänen puhelimensa on? Eikös vaan siitä laitteesta loppunut akku kesken pohdinnan miten puhelin saataisiin takaisin omistajalleen. Sen verran ehdittiin puhua että myöhemmin syntyi uusi yhteys ja asia edistyi.

Täydeksi mysteeriksi jää miten puhelin oli autoon päätynyt sillä kyseinen henkilö ei varmasti ollut kyydissäni matkustanut. Ehkä joku muu oli sen löytänyt ja päättänyt hylätä taksiin.

Luovuttaessani puhelinta alkoi tivaaminen missä kamera on?! Sanoin että enpä tiedä mistään kamerasta mitään, eikä sitä autosta löytynyt silloinkaan. Ihan kuin minä olisin sen pöllinyt. Jospa kamera oli kelvannut alkuperäiselle rosvolle mutta puhelin ei.

Kävi mielessä että olisiko pitänyt heittää puhelin ulos autosta sen soitua ja unohtaa koko juttu. Kun rehellisyydestä saa palkaksi venäläisen syytökset liki varkaudesta. Kiitosta puhelimen toimittamisesta ei tietenkään kuulunut. Huolehtisi tavaroistaan paremmin.

Tilaus naapurikunnasta, kyyti meille kaupunkiin.

Data tarjoaa toisinaan hakua naapurikunnan puolelta, lisätiedolla että kyyti tulee meidän nurkille. Koska on melko sama ajanko kyydin välillä A-B vai B-A olen näitä käynyt hakemassa. On ehkä hyväkin kun sitten vapautuu sopivilla pelipaikoilla kaupungissa ja saa nopeasti seuraavan kuorman.

Läksin siis tälläista tilausta hakemaan. Osoite oli tiedossa ja katsoin navista sijainnin. Soitin annettuun numeroon ja kerroin että auto on tulossa mutta tulee kaupungin puolelta eli hiukkasen kestää.

Sitten asiakas muuttikin tilausta ja pyysi tulemaan ihan toiseen paikkaan. Koordinaatillisesti lähellä alkuperäistä mutta reitti sinne aivan eri. Asiakas sanoi että he ehtivätkin oikaista metsän poikki tähän uuteen osoitteeseen ja he säästävät 15 km hinnan... (he säästävät = minä häviän). Varmistin että olivathan he kuitenkin varmasti menossa kaupunkiin tai minun ei ole mitään järkeä tulla hakemaan. Saisivat muuten odottaa joskus tulevaa oman kunnan autoa. "Juu juu" jne.

Löysin sitten asiakkaat metsätien päästä puomilta. Pian he keksivät että mennäänkin lähikylän baariin eikä "suureen kaupunkiin". Minä heille että tietysti vien sinne mutta koko homman idea oli kyydin tarkoitus päättyä cityyn, että kivan teitte. Olipa jees hakea hornan tuutista ja vielä valmiiksi lähempää ja kyyti onkin vain muutama kilometri. Silloin asiakas lupaili että kyllä hän maksaa saman kuin mitä olisi tehnyt kaupunkiin... lupaili joo mutta perillä ei edes tippiä tullut. Sanoin että turha odottaa että näin toimien saa kaupungin autoja laitakyliltä naapurikunnasta enää hakemaan.

Olihan asiassa lopulta hyvätkin puolensa. Heidät pois jätettyäni sain melkein heti uudet ihmiset kyytiin ja myös uuden lähtömaksun kyydistä joka tällä kertaa vihdoin oli kaupungille.

Jos vielä lähden maalaisserkkuja hakemaan niin pitäisi kai ajaa nimenomaan siihen annettuun osoitteeseen soittamatta ensin. Sitten asiakkaat kyydissä suunta mahdollisimman nopeasti kohti kaupunkia ettei mieli ehdi muuttua. Ehkä kuitenkin parempi edelleen soittaa ettei osoitteeseen ehdittyäni siellä olla jo sammuttu tai saatu jostain muu kyyti ja ketään ei löydykään.

Auton tuntikassa kerrankin kohdillaan!

Ollapa aina tuollainen auton tuntiansio. Satuin olemaan oikealla puolella kaupunkia juuri silloin kun useimmat muut olivat sitten ns. väärällä puolella. Tätä jatkui jonkin aikaa ja sekä ansio että juoksu nousivat mukaviin lukemiin... Sai ajaa minkä ehti ja kyytejä riitti.

Tuosta jäi minulle, isännälle ja auton kuluihin riittävästi. Yö oli muutenkin ihan hyvä ja ei tuo tuosta laskenut edes lähelle normaalia.

Miten näitä nyt riittää mun kohdalla?

Tyyppitapaus 1. Känniläisten idea lähteä taksilla kauas.

Taas viime viikonlopun kiihkeänä iltana, jätettyäni asiakkaat anniskeluravintolan eteen, tuli toinen porukka kysymään lähdenkö Turkkuseen...

Hetken väänsimme hintaa mutta olisi pitänyt lähteä satasen alle käypäisen korvauksen. Siis ei kiitos ja menkää muulla kyydillä. Jos he nyt oikeasti olivat lähdössä. Kovasti kyllä tarjosivat minulle sitä omaa hintaansa ja että haetaan vaikka heti automaatilta ja lähdetään.

Ei olisi ollut mitään järkeä. Liian iso alennus ja olisinko jaksanut (vielä silloin) nousuhumalassa olevia tyyppejä satoja kilometrejä kun se olotilakin ehtisi kääntyä vaikka miksi matkalla.

Tyyppitapaus 2. Osoitetta on turha kertoa kuljettajalle.

Eli niiiiiiiin tyypillinen aasiakas jälleen kerran. Etenkin kun matka naapurikuntaan ja kovasti nukutti jo alle km taksiasemalta lähdettyä. Senkun nukkuisi rauhassa, kunhan suostuisi ensin kertomaan sen helkutin osoitteen.

Ehkä näitä riittää juuri siksi että etenkin alempi on liiankin tavallista. Näitä "kaukomatkaajia" taas on sattunut kyselijöiksi ihmeen paljon viime aikoina.

Kissa yritti itsaria.

Hiljensin ajoissa nähdessäni kissan ylittävän tietä. Viime tipassa katti päättää leiriytyä tarkalleen linjalle jossa auton vasemmanpuoleiset pyörät ylittäisivät sen aivan hetken kuluttua.

Tiukka jarrutus...! Onneksi myös samanaikainen väistö onnistui ja hölmistynyt mirri tassuttelee yli tien auton takana. Kyydissä oli asiakkaita mutta he näkivät tilanteen ja niin äkkijarrutus ei aiheuttanut ongelmia. Yhdessä olimme tyytyväisiä että misse sai säilyttää yhden yhdeksästä hengestään vielä tämän kerran.

Pitäiskö lopettaa taksihommat...

"Tuossa oli 40 ja nyt on 50. Koko ajan ajat kuitenkin kuuttakymppiä. Ei taida olla oikein ajaminen hallussa...?"

Vastasin että enhän minä oikein mitään auton ajamisesta tiedä.

"Minä kun olen ajanut rekkaa niin ja niin paljon niin kyllä minä tiedän, pälä pälä pälä..."

Niin, ajattelepa omalle kohdallesi. -Piti vähän provosoida kun ukko huvitti minua sen verran paljon. Kai sillä oli paha mieli kun vihdoin sain sen könyämään pois kyydistä.

Voi miestä kun joutui minun kyytiini!

"Milja-Maaria", narkkari-alkoholisti

Hän oli aikoinaan ihan tavallinen ja kunnollinen lukiolaistyttö. Minun kaverini koulutovereita. Miten lie elämä heittelikään ja hän päätyi alkoholistiksi ja rappiolle jo nuorena. Joskus kaupungilla minäkin häntä näin, tai hän saattoi osua taksini kyytiin. Aina hän muisti minutkin kaverini kautta ja juteltiin hetki niitä näitä.

Noin vuosi sitten tapahtui muutos. Enää hän ei tuntenut eikä muistanut vaikka mainitsin kaverini. Ei mitään tajua edes kuka tuo kaveri on. Vähän aikaa sitten hän osui kyytiini jälleen kerran. Kyseli lopuksi tietäisinkö mistä saisi amfetamiinia...

Life is like a box of chocolate, you never know what you get. (Forrest Gump)
Hänelle osunut biitti ei sitten ollut ehkä se makein.
Lopulta... Life is hard, then you die. (Jim Dempsey, "Taistelupari" eli Dempsey&Makepeace)

Anssi Kelan laulussa se kiteytetään miten meistä tuli muurareita, taksikuskeja jne. Joistakin aina tulee sitten näitä elämän laitapuolen kulkijoita. Lähtökohdista riippumatta. Harmi sinänsä.