Sailun, Goodride, Nankang, mitä niitä nyt onkaan...

Ei mahdu päähäni miksi meilläkin paikallisissa takseissa näkyy nykyisin alla kiinalaisia kumikiekkoja.

Vain pikkiriikkisen yleistäen ne on kaikissa testeissä todettu melko kelvottomiksi maantiekäyttöön. Tietysti hyvissä olosuhteissa renkaan tärkein ominaisuus kesällä on olla musta ja pyöreä. Siellä se alla pyörii sitten.

Taksissa on kyse vieraiden ihmisten kuljettamisesta maksua vastaan. Siihen kuuluu mielestäni tietty oikeus odottaa että taksi on kaikin puolin turvallisessa kunnossa eri olosuhteissa. Kuljettajan oletetaan osaavan tehtävänsä ja että hän ei ole päihtynyt tai liian väsynyt.

Rahastahan tässä tietysti on kysymys! Pihistelevä taksiautoilija ajaa renkaat liiankin loppuun (tätäkin näkee) tai ostaa ammattikäyttöön halvat pilipalikumit.

Renkaat ovat varmasti verotuksessa hyväksyttävä vähennys taksin kyseessä ollen. Joo, pitää ne silti maksaa vaikka verottaja niistä jotain armahtaisikin, tiedän. Lopulta pointti on siinä mikä on kunnollisen merkkirenkaan ja kiinalaisen hintojen ero. Useimmiten ei niin kauhean suuri kuitenkaan.

Mitä tulee itse autoilijan ja kuljettajan työolosuhteisiin ja turvallisuuteen? No sitä että kunnon rengas on molemmissa selvä voittaja. Se toimii kaikissa olosuhteissa luotettavasti eikä edes melutasoltaan ole liian korkea.

Kauhulla odotan sitä päivää kun nämä heput ostavat seuraavia talvirenkaita...
Toivottavasti silloin järki voittaa pihistelyn. Kiinarenkaiden talvimallit kun on kauttaaltaan todettu vaikkapa Tekniikan Maailman testeissä säälittäviksi. Tyyliin: Huonoa: talviominaisuudet. Hyvää: - . Tähtiä: 0

Onneksi tiedän voivani luottaa omaan taksityönantajaani. Hänen autonsa on aina huollettu, kaikki mahdolliset viat korjataan heti, eikä oleellisissa turvavarusteissa kuten renkaat tingitä. Nykyisessäkin autossa on molemmat sarjat moninkertaisia testivoittajia.

Tärkein tekijä autoilussa on siinä ratin ja penkin välissä. Mutta kyllä silläkin on merkitystä mitä muualla on. Asiakkailla on oikeus odottaa kyydistä maksaessaan että se kyyti on joka osaltaan mahdollisimman turvallinen.

Pullukat Suomi-naiset ja värilliset ulkomaanmiehet

Pahoitteluni, tätä kirjoitusta ei voi kirjoittaa käyttämättä ehkä jonkun mielestä sopimattomia ilmaisuja tai kielikuvia. Kuitenkin kyseessä on vain selkeä useampaan kertaan taksin kuljettajana todistettu ilmiö.

Jostain se johtuu. Usein kun näkee tummien uusioasukas-kavereiden liikkuvan suomalaisten naisten kanssa, niin nämä suomitytöt ovat varsin pulleita tai "vähemmän kauniita". Liekö sitten että heidät on helpompi pokata? Olisivatko siis ns. "helppoja"?

Ei malli/missi-tason suomityttöjä näe liikkuvan afrikan miesten kanssa. Ei edes niitä tavallisen nättejä vaimomateriaalin edustajia.Tai sitten miehet ovat enemmän "ameriikan miljonääri-räppäreitä" tai muuten sosiaaliselta asemaltaan korkealla. Ja näitähän ei meillä täällä periferiassa esiinny normaalitodellisuudessa.

Tälläinen huomio työn äärestä tällä kertaa. Älkää saako tästä rasismin tai itseni ylentämisen käsitystä.
En ole itsekään mikään unelma-adonis. Mutta siitähän ei tässä ollutkaan kyse.

Lisää yön eläimiä

Jäniksiä riittää nykyisin todella paljon. Kettuhan niiden perinteinen vihollinen on, mutta miten lie niiden lisääntymisen kanssa? Näiden asioidenhan pitäisi luonnossa korreloida luonnollisella tavalla. Olen kyllä tänä vuonna nähnyt myös muutaman ketun yössä liikkeellä, ehkä niitäkin siis on enemmän.

Siilejä näkee usein. Yleensä ne ehtii väistää mutta on pari niistä jäänyt auton allekin. Kun ojaan en sentään aja jos siilin havaitsee niin myöhään ettei juuri mitään ole oikein tehtävissä.

Kaikenlaisia myyriä tai hiiriä myös tuntuu vipeltävän teiden yli. Niillä on ihme taito hyytyä keskelle ajorataa siten että jäävät auton raidevälin väliin ja selviävät säikähdyksellä.

Kissoja ei tiellä yleensä paljoa näe. Mutta on niitä välillä yliajettuina näkyvissä joten vapaan kissan elämässä on uhkatekijänsä kaupungin liikennöidyillä alueilla.
Yllättävin ja oudoin kissahavainto oli tänä kesänä näkemäni näky. Kissoja oli viisi tai kuusi kiipeilemässä ja loikkimassa aivan vilkkaan liittymän risteyksen kupeessa. Odotin näkeväni myöhemmin yöllä raatoja tiellä, mutta onneksi niin ei käynyt. Ehkä katit olivat tottuneita liikenteeseen ja osasivat varoa. Sitä on mahdoton sanoa olivatko ne kaikki saman talon kissoja vai oliko niillä muut mouruamiset ja kokoontuminen yhteen laajemmaltakin.

Viime aikoina on myös näkynyt useampi supi, sekä elävänä että raatona tiellä tai penkalla. Niillä on kai nyt siis jonkinlainen vilkkaamman liikkumisen aika. Joskus menee pitkiä aikoja ettei niitä näe ollenkaan. Ei elävänä eikä kuolleena.

Continental vastaan sammakot

Vappuyönä se alkoi. Silloin näin ensimmäisen kerran tänä vuonna agraariväylän matkalla mielettömän paljon sammakoita tien pinnalla kurkottelemassa ylös. Tie oli kostea mutta keli kuitenkin keväisen viileä, taisi olla jotain + 7 astetta.

Niitä sammakoita oli kaiken kokoisia ja todella paljon. Vaikka yritin väistellä enimpiä niin varmasti hyvin moni liiskaantui leveiden Continentalien alle. Tuntui jotenkin inhottavalta. Mutta ei sen takia voinut jättää ajamatta tuota kilometrien taivalta.

Myöhemminkin kesällä vastaavilla tienpätkillä näitä tilanteita tuli vastaan. Päivän jäljiltä lämmin asfaltti ja yön kosteus siinä kai saa sammakoiden klaanin liikkeelle.

Taksi - ongelmajätelaitosko?

Neljä ihmistä raahasi täysin jalattomassa kunnossa olevaa toveriaan kohti taksia. Odotettavissa oli liikaa ongelmia määränpäässä. Niillä ongelmilla on lisäksi tapana kumuloitua. Kunnon ollessa tuollainen, ei välttämättä löydy maksukykyä tai tulee sotkettua auto esim. oksentamalla. Kuskin olisi kai sitten pitänyt raahata tämä asiakas yksin asuntoonsa. Ja selvittää ne mahdolliset muut ongelmat. Ei oikein voi vain vetää ulos autosta ja jättää siihen. Lämpimästä kesästä huolimatta. Vaikka maksu ja muu olisivatkin täysin ok.

Toisinaan ravintoloiden portsaritkin yrittävät vastaavaa. Liian juopunut asiakas on heidän vastuullaan niin kauan kuin on anniskeluliikkeen välittömässä läheisyydessä. Joten ratkaisuna yritetään saada asiakas taksiin. Siis ongelmansiirtoa toiselle yön työläiselle.

Ei käy! Molemmissa tilanteissa pitää se ihminen hoitaa omin keinoin tai tilata tarvittaessa ns. miekkataksi tai jopa ambulanssi jos siihen on syytä. Ehkä olisi myös melko tyylikästä jos joku lähtisi saattamaan ja varmistamaan sen kaverin kotiinpääsyn. Kyllä se taksi tuo takaisinkin. Vaikka se sitten maksaa. Mutta eikö kavereista pitäisi huolehtia?
Taksi ei ole kuitenkaan se helppo ratkaisu jolla ongelmat sysätään muiden harteille.

Muistilappuongelma

Tänne kirjoitettaviksi sopivien tilanteiden jälkeen kirjoitan, jos vain mahdollista, asiasta muistilapun.

Niitä lappuja on nyt kertynyt niin että tarinoita olisi taas varastossa.

Mutta kun ei ne omat laput oikein aina aukea... yksikin lappu on ollut jo moneen kertaan tutkittavanani. Silti en saa tolkkua mistäköhän siinä on ollut kyse.

Lapussa lukee: "Ärtsy sgrhlau?".

En vain parhaalla tahdollanikaan keksi mistä siinä on kysymys. Käsiala on tosin aika surkeaa kun miten lie autossa äkkiä kirjoitettu. Eli kirjaimet eivät ole välttämättä läheskään nuo. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Mutta haitanneeko mitään, tuskin.

Alistus (basic)

Asiakas kertoi mitä oli tullut eteen suositussa ravitsemusliikkeessä.

Hänen seuraansa baaritiskille oli lipunut ihan kivan oloinen neitonen.

Neito kysyi: "haluatko alistusta?"
....ehh, en tiedä... kerro lisää... -vastasi mies.

Tällöin nainen oli kirjoittanut lapulle lisää tietoa, siinä oli lukenut jokseenkin näin:

Alistus (basic)

pvm, klo, osoite

hinta: 200 e

Mies oli lapun saatuaan jäänyt ihmettelemään mitä kaikkea voikaan olla tarjolla. Kertoi kuitenkin hävittäneensä lapun, ei ollut hänen juttunsa.
Toisaalta, ihailtavaa innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä naisella.
Ilmeisesti kysyntää on koska on luotu tarjontaa.

Mitähän kuuluu sitten seuraaviin luokkiin ja mitä ne ovat? Alistus (advanced), Alistus (exclusive)? Kovin kategoria voisi kai olla Alistus (Mosley).

Kommunikaatio hukassa ja 500 e seteli

Lähes kaikki meni kyydissä jotenkin vaikeasti.

Tilausosoite oli väärä mutta asiakas löysi kyytiin. Mitään ymmärrettävää kieltä ei asiakkaan suusta kuulunut kuin muutama englannin sana. Pienen harha-ajelun jälkeen kuitenkin selvittiin epäselvänä leijuneeseen määräosoitteeseen. Siellä hän tarjosi maksuksi viisisatasta. Fucking great, sanoin ja sitten mentiin hotelliin vaihtamaan. Sekään ei onnistunut mutta hänpä tilasi siellä baarista oluen. Sen maksamiseksi löytyi viisikymppinen. Sanoin hänelle että miksiköhän sitä ei voinut antaa minulle maksun hetkellä? Oli kai tarkoitettu tyttärelle. Mutta kaljaa sillä sai ostettua vaikka ei taksia maksettua. Tyttärestä ei tainnut enää olla niin väliä. Kaljasta saaduilla vaihtorahoilla sentään selvittiin kyytimaksusta.

Pian soitti keskus ja kysyi mihin miehen vein. Hän oli soittanut taas eivätkä he olleet saaneet tolkkua mihin auto pitäisi saada. Puhelu oli kuitenkin katkennut joten en tiedä miten asia jatkui. Tuskin sinne kertomaani osoitteeseen kuitenkaan autoa lähetettiin ellei tyyppi soittanut uudelleen.

Aina ei vaan suju. Ei edes vaikka yrittää palvella hyvin ja auttaa kaikin tavoin

Nesteen mainosäänellä vastaten

Muminaa, halausyritys, käsi kuljettajan jalalle. (Ja hyvin pian pois siitä kuskin toimesta!)
Tässä välissä asiakkaan herääminen.
Ai, taisin nukkua. Ollaanko me nyt meillä?

"Me ollaan nyt tässä teidän pihassa. Ole hyvä ja maksa kyyti ja mene kotiisi..."

Näin tapahtui.

Järki vastaan ahneus

Jostain syystä esim. Helsingin kyytejä on tarjolla ennemmin viikonloppu-yövuoron aivan viime hetkillä kuin vuoron alkutunteina.
(Eivät ne tosin yleisiä ole koskaan.)

Ruuhkan oltua ohi voisi hyvin lähteäkin maantiekeikalle. Mutta usein siinä vaiheessa on jo aika väsynyt. Silloin järjen on voitettava ja on hylättävä nuo sinänsä harvinaiset "helsinginkeikat" kun ajaminen ei olisi enää turvallista. Maantiellä jos jossain, pimeässä, tulee salakavala nukahtaminen helposti. Sitten voikin käydä huonosti itselle, autolle ja mikä tärkeintä, asiakkaalle.

Pikku ahneus joka polttelisi ottamaan pitkän kyydin vastaan, on vain tyrmättävä turvallisuuden nimissä.
Toivoa sopii myös että se kuljettaja joka kyydin lopulta lähtee ajamaan, on virkeämpi!

Onhan sitä joskus itsekin ollut pirteä kuin peipponen ja on jaksanut lähteä. Harvemmin sitä enää näillä vuosilla kuitenkaan tapahtuu.

Potkut!

Sain potkut. Tai asiakas oli sitä mieltä että nyt niin varmasti kävisi.

Vaan eipä käynyt vaikka asiaa vähän selviteltiinkin asiakkaan aloitteesta jälkikäteen.

Autoilija muistutti minua että töitä on aina tarjolla niin paljon kuin haluan.

Tietysti tiesin että en ollut mitään väärää tehnyt mutta toisinaan erityisesti juopuneella asiakkaalla voi olla mistä lie syystä eri näkemys.

Ikävää on vain se että asiakas luuli kai loppuun saakka olleensa oikeassa ja jäi siten varmaankin mielestään häviäjäksi ja huonosti kohdelluksi. Mutta ei voi mitään jos syytös kuljettajaa kohtaan on aivan naurettava.

Sattuuhan näitä ja ei se mahdotonta ole että virhekin joskus tapahtuu. Mutta silloin voin kyllä myöntää sen ja hyvitän heti. Tästä tapauksesta ei enempää mutta jäipä mieleen omanlaatuisena episodinaan.

Tumman pojan 9 euroa

Kyytiin osui ryhmä päivettyneempiä uudisasukkaita. Pari heistä vietiin ensin ja he maksoivat osan matkasta. Viimeiseksi jäänyt sai omassa osoitteessaan maksaakseen 9 euroa.

Hänen rehvakas kommenttinsa oli: "Nine euros, that´s nothing!"

Taisi se jotain silti olla kun takaisin piti saada se euro kuitenkin.

Mieleni teki, mutta hallitsin suuni, kysäistä että mistäpä luulet niiden sinulle merkityksettömien eurojen tulevan? Olisikohan meidän töitä tekevien alkuasukkaiden verorahoista...?

Tämä ei ollut pakolais- tai maahanmuuttajavastainen kirjoitus. Mutta saa se vähän särähtää korvaan kun ilmaiseksi saatu raha ei tunnu minkään arvoiselta. Tai niin pitää ainakin esittää.

Vakavaa ammattitaidottomuutta?

Tietystä ravintolasta tietylle kadulle pääsee normaalioloissa melko suoraa reittiä. Tilanne oli kuitenkin se että rakennustyö oli sulkenut tämän suorimman reitin. Piti siis kiertää joko A tai B kautta. Ne ovat pituudeltaan varmaan aika samoissa.

Tulin valinneeksi juuri sen väärän koska päädyimme rapun eteen auto ns. väärinpäin. Siis kuljettajan eikä asiakkaan puoli rapun puolella...

Tästäkös alkoi kiivas valitus ammattitaidottomuudestani ja että hän ei halunnut siihen vaan "rapun eteen". Minä tietysti käänsin auton siinä kadulla vekslaten jotta olisi hyvä. Siitäkin piti soittaa suuta. Ei ollut hyvää palvelua ja ihan ammattitaidoton kuljettaja.

Kyllä on siis joillakin pienestä kiinni onni ja autuus tässä elämässä. Onneksi tulee ne pakolliset jatkokoulutukset meille kokeneillekin tähän ammattiin. Ehkä minäkin opin huomioimaan tarkemmin tällaiset tärkeät asiat.

Ensimmäinen ikinä

Ajoin tilausosoitteeseen, käynnistin taksamittarin ja odottelin pari minuuttia ennen asiakkaan tuloa. Siihen asti kaikki hyvin. Jonkin ajan kuluttua tilaaja saapui. Siitä alkoivatkin ongelmat.

Asiakas kurkisti heti mitä mittarissa on ja närkästyi kun siinä oli enemmän kuin lähtömaksu. Tietysti, olinhan tuokion jo odottanut! Hän ilmoitti ettei maksa odotusta ja lopulta kyyti jäi ajamatta. Sanoin että ihan turha sitten tilata niille nurkille autoa vähään aikaan, ilmoitan keskukseen hänen mielipiteestään.

Kuinka ollakaan, vähän myöhemmin hän oli onnistunut tilaamaan auton vajaan kilometrin päässä olevan paikallisen juottolan eteen. Minä tietysti sain olla onnekas tilauksen kuitannut. Tunnistaessani asiakkaan hänen tullessaan autolle, tiesin että kyyti tulisi olemaan muistiin jäävä.

Ihmeellistä tilitystä kuinka keskuksen kuuluisi soittaa milloin auto on osoitteessa että ei tarvitsisi maksaa kauheita odotusmaksuja. (Mitenkähän tuo käytännössä saataisiin sujuvasti toimimaan? Useimmat ihmiset luultavasti eivät edes haluaisi moista turhaa puhelua.) Hän kuulemma perustaisi oman kuljetusliikkeen ja menisi ihmisten pihoille odottelemaan ja siitä laskuttamaan. Toivotin onnea yritykselle.

Viimeistään kun hän mainitsi kuinka Virossa taksit eivät laskuta odotusta tmsp, minulle valkeni että jotain tällaista tässä olikin. Mies oli ilmeisesti sieltä kotoisin. Totesin että Virossahan on muutenkin taksien kanssa asiat kunnossa... koskaan et voi luottaa kusettaako kuski oikein urakalla tai ryöstääkö sinut tms. Sillä sain vihdoin hetken hiljaisuuden autoon.

Vielä perillä oli säätöä maksun kanssa mutta lopulta se onnistui.

Hän oli siis ensimmäinen ikinä joka valitti auton liian nopeasti saapumisesta. Kaikki muut ovat olleet vain tyytyväisiä auton nopeaan tulemiseen. Tai hyväksyneet että jos itsellä kestää tulla autolle niin mittarissa on odotushintaa.

Lainaan tähän loppuun vuosien takaisen ruotsinopettajani yhtä suosikkilausetta minulle.

Hur dumma ska man vara?

Hiljaisuuden pelastajat

Joskus saa yllättävästi niin hyviä kyytejä ettei arvaisikaan. Viimeksikin hiljaisen illan aikana sain 80 euron maantiekyydin aivan odottamatta ja hämmästyttävästä paikasta.

Kun vuoron kassa ei päätä huimaa niin tuollainen pläjäys auttaa kummasti jaksamaan. Niiden alle kympin hintaisten parin korttelinvälin siirtojen seassa tuollaiset tekevät varsin hyvää.

Eihän niitä kovin usein kohdalle osu, mutta joskus kuitenkin. Vielä harvemmin sitten kunnon pitkän linjan keikkoja vaikkapa Helsinkiin. Mutta niitäkin on tehty.

Enimmäkseen arki- ja sunnuntai-illat ovat tuskastuttavaa käkkimistä päivystämässä jos edes jostain joku kyyti siunaantuisi.

Viinan rahtaus Virosta ei suinkaan ole loppunut

Minut tilattiin bussipysäkille, ilman tietoa farmarin tai tila-auton tarpeesta. Perillä osoittautui onnelliseksi sattumaksi että käytössä oli suurehko farmarimallin ajopeli.

Nimittäin seurueen viinalasti oli melkoinen! Tämän tilavahkon farmarin paksi tuli lattiasta kattoon täyteen heidän juomalaatikoitaan ja toki myös pari reppua tuli mukaan muovikasseja laskemattakaan.

Kyyti sinänsä ei ollut ihmeempi. Hintaa sille kyllä tuli kilometreihin nähden. Mittarin hinta koostui puoliksi lastauksesta ja purkamisesta eri osoitteissa. Ne kun ottivat aikaa.

Tietysti asiaan kuului että porukan suurikokoisin mies oli juonut puoliksi jalat altaan. Hänenkin saattelemisensa viinalastinsa kera asuntoon toisessa kerroksessa otti aikansa.

Mutta minulla oli kyllä aikaa. Olihan hiljainen arki-ilta ja kyyti oli lopulta neljäsosa koko yön kassasta...

Me sanottiin jo kiitos ja heippa

Palvelen asiakkaani aina asiallisesti ja parhaani mukaan. Asiakkaista ei kuitenkaan muodostu kyydin aikana ystäviäni joiden kanssa haluan rupatella loppuillan kyydin jo loputtua.

Joillakin on tapana jäädä viljelemään hauskoja juttujaan vaikkapa taksikuskin työstä tai muusta "järkevästä" aiheesta. Tämä voi tapahtua vielä autossa istuen tai oven rakoon selittämään jääden. Ja heitä riittää vuodesta toiseen.

Ok, kivat sulle ja kiitos kiitos oli hyvä kyyti ja lässyn lässyn lää...

Joskus on vain pakko sanoa että nyt on hei pakko jatkaa hommia ja alettava tekemään lähtöä. Kaikille sekään ei riitä kun ne omat jutut ovat niiiin hyviä. Silloin on jo sanottava vahvemmin mutta pitää varoa ettei loukkaisi "uutta parasta ystäväänsä".

Raadollisesti sanoen mittarin pysähdyttyä loppuu myös small talk. Kiitos ja hyvää yötä.

Ikä on mielentila, vain terveys hiukan rajoittaa

Kyytiin sattui vanha herrasmies. Vanhaksi voinee nimittää jos ikää on 87 vuotta. Liikkuminen ei ihan enää ollut kuin nuorella pantterilla mutta äly tuntui leikkaavan kuin se kuuluisa partaveitsi.

Hän sitten innostui kertoilemaan elämäntarinaansa. Oli menossa välillä omille kämpille tyttöystävän luota kun pitäähän sitä miehellä olla omakin paikka missä saa olla rauhassa yksin. Hän kertoi kuinka seksihommat on jo hoidettu silloin nuorempana mutta muuten on mukavaa kun on tyttöystävä.

Hän oli jäänyt leskeksi 11 vuotta sitten ja tavannut 8 vuotta sitten vanhan tyttöystävänsä 61 vuoden takaa. Vanha suola oli janottanut ja siitä astien he ovat olleet yhdessä. Väliin jääneiden vuosien aikana kumpikin oli kasvattanut perheen ja leskeytynyt. Oli ollut mukava löytää toisensa jälleen.

Tällaisten kyytien jälkeen on aina kuljettajallakin hyvä mieli. Ammatin tähtihetkiä kun saa kuulla tuollaisia myönteisiä tarinoita elämäniloisesti kerrottuna.

On se vähän säälittävää

Alkoholipitoisia juomia saa myydä vasta kello 9 jälkeen aamulla.

Mutta joskus voi ihmisellä olla kauhea tarve saada jotakin joka auttaa. Se tarve voi pistää ajamaan taksilla aamulla kuuden aikoihin yli kolmenkympin kyydin... hakemaan pilsneriä 24 h auki olevasta liikennemyymälästä.

Onhan ykkösoluessa alkoholia, mutta niin vähän että sitä saa myydä kellon ympäri. Voihan olla että osa toivotusta vaikutuksesta on itsesuggestiivista harhaa. Ehkä myös jo oluen maku auttaa.

Samapa tuo meille kunhan kyydistä saa maksun.

Kynä 2

Hiphurraa.

Kynän tarve on nykyisin pudonnut lähes olemattomiin. Ajamaani taksiin kun tuli uusi sirukortit lukeva emv-maksupääte.

Tunnuslukuja vaan näpytellään. Ihme ja kumma että kaikki ovat toistaiseksi muistaneet omat tärkeät numeronsa. Joissakin korteissa tulee silti allekirjoitettava kuitti, mutta todella harvoin.