Käänteiselämää?

Taksikuski on töissä kun muut ovat vapaalla. Jouluna, juhannuksena, vappuna, uutenavuotena, viikonloppuina, iltaisin... Ei aina helppoa jos esimerkiksi on perhettä. Tietysti on myös ns. tavalliseen työaikaan osuvia vuoroja. Ne vain usein ajaa auton omistaja itse.

Ehkä taksityö sopii parhaiten nuorelle sinkulle. Elämä on helpompi rakentaa tämän sitovan ammatin ympärille, eikä yrittää liittää tätä työtä normaaliin elämiseen. Nuorena jaksaa myös pitkät vuorot paremmin. Toisaalta ikä ja kokemus auttavat toimimaan erilaisten haastavien asiakkaiden kanssa. Ei turhaan provosoidu niin helposti. ("Hän oli niin nuori ja kiivas..." kuten eräässä laulussa lauletaan.)

Taksikuski juhliikin outoihin aikoihin. Jos meinaa ammatista jotain tienata, ei voi kauheasti vapaita ottaa. Tästä seuraa kova määrä työtunteja keskimäärin heikolla tuntiansiolla.

Kai jokainen pitempään alalla ollut on jotenkin erilainen kuin perus-kaduntallaaja. Ammatti kyllä karsii hyvin nopeasti pois siihen sopimattomat. Joillekin tämä työ muodostuu pitkälti jopa elämäntavaksi. Joskus siinä menee sitten perhekin. Miten kenelläkin, meitä on moneksi.

X lupasi käyttäytyä kunnolla...

Joku oli jättänyt kopille datalta tulleen kyytitarjouksen printattuna. Siinä luki osoite ja tilaajan nimi lisätiedolla että oli luvannut käyttäytyä kunnolla.

Joopa joo. En tiedä oliko kyyti järjestynyt mutta luulenpa että ei. Ainakaan minun kyytiini tällä paikallisella kiusanhengellä ei ole enää koskaan mitään asiaa. Joskus meni asiallisesti mutta viimeisin kerta riitti. Aika samoja kokemuksia on kai muillakin.

Ei mene vahvasti kun täytyy jo tilatessaan yrittää vakuuttaa että muistaisi käyttäytyä ihmisen tavoin. Itsepähän on tilanteen aiheuttanut. Kävelköön.

Joskus vaan saa riittää

Asiakas kulki kyydissäni vain pienen matkan, ehkä kilometrin. Perillä maksoi kyydin mutta sitten piti etsiä kotiavaimia... ja niitä etsittiin k a u a n ...

Lopulta ehdotin että jospa etsiminen jatkuisi auton ulkopuolella. -Kaivaminen vaan jatkui. Viimein hän sanoi ettei voi mennä mihinkään autosta kun avaimet eivät löydy. Minä vastasin että "kyllä voit" ja nousin paikaltani. Kiersin auton ja avasin pelkääjän oven. Nostin asiakkaan kainaloista pois autosta ja toivotin hyvää päivänjatkoa. "Lievästi" paheksuvan katseen seuratessa poistuin paikalta.

Hänelle jäi korttimaksusta kuitti puhelinnumeroineen. Sanoin autoilijalle asiasta että tietää jos puhelin soi. Mitään ei kuulunut, avaimetkin varmaan löytyivät. Eikä väkivaltaa käytetty. Vain tarpeellinen voima asiakkaan poistamiseen. (Huomautan että asiakas ei ollut heitteillejätön uhan alla. Ei siis vaaraa sammumisesta hankeen ja ajankohta oli sellainen että varmaan pian pääsisi rappukäytävään jonkun muun kulkiessa.)

Ravintola yritti siirtää ongelmansa minulle

Menin tilattuna suositun juottolan eteen. Pian tarjoilija saatteli varsin voipuneen asiakkaan ulos ovesta. Auttoi vielä takinkin kiinni. Oven sulkeuduttua tämä heppu hyytyi maahan siihen oven eteen. Ajattelin että toivottavasti hän ei ollut se kenelle auto oli tilattu.

Aikani katselin tilannetta. Jossain vaiheessa tarjoilija kävi kokeilemassa ovea jota ei saanut auki tämän vetelän maatessa siinä edessä.

Totesin ettei ole minun ongelmani, tein hukkalapun ja poistuin koska datakin näytti kysyntää olevan.

Ravintolan vastuulla on sisätilojen lisäksi myös ravintolan välitön läheisyys. Siihen luetaan oven edusta. Asiakkaille ei myöskään saa anniskella liikaa joten he siltä osin vastaavat asiakkaan kunnosta tämän poistuessa.

Taksit eivät ole ongelmajätelaitos johon kipataan kaikki hankalaksi käyneet asiakkaat.

Yllätyksiä sattuu, joskus jopa myönteisiä

Tein tietysti uudenvuodenyön. Se oli mitä aina. Sitten oli vuorossa seuraava yö töissä. Etukäteen varauduin muutamaan noin kympin kyytiin lähibaareista melkein vieressä oleviin osoitteisiin.

Mutta kas, iltahan olikin erinomainen. Kassa melkein sama kuin edellisenä yönä! Outoja kyytejä tuli useampi. Siis sillälailla että ei odottaisi joiltakin alueilta saavansa kyytiä johonkin yllättävän kauas jne. Ilmeisesti autoja puuttui vuorosta merkittävästi ja tämäkin auttoi tuloksen syntymiseen. Olen aina mieluummin ajanut ilman sellaista, vaikkapa uudenvuodenyön, hässäkkää. Kunhan kyytejä on sopivasti riittänyt. Eli ei yleistä hulinaa vaan sopivasti liikkujia automäärään nähden. Nyt oli juuri näin. Siihen kun vielä yhdistettiin vähän säkää ja taitoa saada kyytejä eri puolilta asutuskeskittymää, oli positiivinen ylläri valmis.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Miksi tienpintojen pitäisi olla kesäkunnossa myös talvella? Suomessa on talvi. Ei aina nykyisin kovin perinteinen mutta ajokelit ovat silti joskus talvisia.

Kun lämpömittari edes lähestyy pakkasrajaa niin jo ovat suolanlevittäjät liikkeellä! Työtäänhän he tekevät mutta miksi niin pitää tehdä? Ainakaan nykyisessä laajuudessa?

Ennen (siis "niinä vanhoina hyvinä aikoina") ei ollut nykyisiä käsittämättömien kirjainyhdistelmien kertomia auton dynaamisia ajonhallintajärjestelmiä. Ei ollut edes ABS-jarruja. Talvirenkaat olivat huonompia eli kehitys ei vielä ollut niin pitkällä. Autoissa oli usein takaveto peräluistoineen liukkaalla.

Muistan kuinka aikoinaan kunnon liukkaan kelin aikana ei esim. Volvo 740:llä pystynyt ajamaan ilman renkaiden sutimista. Perä liirasi vaikka yritti ajaa nätisti. Silti selvittiin!

Missä on ihmisten ajotaito tänä päivänä? Miksi sitä ei edes uskota olevan ja tiet suolataan jo varmuuden vuoksi? On kuitenkin kaksiosaista ajokortin suoritusta liukkaan kelin osioineen. Eihän kukaan opi ajamaan huonoissa olosuhteissa jos ne yritetään väkisin pitää poissa.

Pian kuljettajat luottavat liikaa autoonsa ja ajavat kuin kesällä. Onhan se nähty mihin sitten joudutaan. Parin vuoden takainen kolarisuma pk-seudulla oli hyvä esimerkki. Huono keli, paljon autoja ja ajettiin liian kovaa. Pienemmässä mittakaavassa ympäri maata käy jatkuvasti samaa. Huono keli ei suista autoja pois tieltä. Tilanteeseen vaikuttavat ratkaisut tekee aina joku siinä ratin ja istuimen välissä.

Uskon itse oppineeni jo jotain ajamisesta. Pärjään ilman ihmeellistä elektroniikkaa ja nelivetoa. Niin tekee moni muukin. Onhan niistä apua, mutta eivät ne ole välttämättömiä. Niinpä tämä liiallinen autoilijoiden paapominen ja kesäkelien tekeminen ärsyttää.

-Ai miksi? Eikö ole hyvä että huolehditaan turvallisuudesta? -Tietysti, mutta kohtuus siinäkin.

* Liukkaallakin kelillä on osattava ajaa! Ei kaikissa autoissa ole uusia hienouksia, tai vaikka olisi niin silti joku osa ajamisesta kuulunee myös kuljettajalle.

* Kura lentää. Nyt saa olla pesemässä autoja vähän väliä. Omia ja työkalua.

Kiitos ja anteeksi. Tulipahan saarna.

Juomat käsissä autoon, kysymys vasta sitten

Kiva kun ollaan kohteliaita. Kysytään jo autossa istuen ja juomia juoden että saako täällä juoda? Tässä astuu taas kehiin mielessä taistelevat kaksi puolta. Joko ei jaksa välittää ja porukan arvioiden antaa juoda. Yleensä meneekin hyvin. Tai sitten kieltää ja saa koko matkan kuulla olevansa ihan paska kuski. Hyvähän ei ole juuri koskaan.

Isä ja poika ja naapurikunta

Parivaljakko vääntäytyi kyytiin baarista käytyään ensin viereisellä pankkiautomaatilla. Matka oli naapurikunnan pikkubaariin kun kerran oli kutsuttu pikkujouluihin. Koko matkan etupenkillä istunut isä keskusteli poikansa kanssa kääntyneenä puoliksi taaksepäin. Siis tasan kohti minun oikeaa korvaani. Keskustelu oli hänen osaltaan oikeasti huutamista. Ei vihaisena vaan sellaista känniläisen huutoa.

Yritin melko suoraankin sanoa että lopettaisi huutamisen korvaani. Ei tajunnut. Matkalla antoi 50 e rahan ja sanoi että tuolla varmaan pääsee, tuliko kaupat? Minä hyväksyin diilin. Perillä mittarissa oli 44,50 ja hän totesi että rahaa tuleekin takaisin... en viitsinyt enää siitä tapella. Vaikka pojankin puheista piti olla selvä että 50 e on minun niin silti se unohtui. Pääasia että kyyti tuli maksettua ja pääsin heistä eroon. Hyvä keikka tietysti muuten jos ei huutoa korvaan lasketa.

Lisäys:

Unohtui että "hanaa" olisi pitänyt koko ajan lisätä. Ajoin ihan tahallani rajoitusten mukaan. Vaikka korva alkoi jo mennä lukkoon huutamisesta.

Eräänlainen "juoksutaksi", tuskin ihan suunniteltu ja tahallaan...

Uudehkolla omakotialueella pysähdyttiin asiakkaan pyynnöstä. Osoittautui että hänen täytyi päästä ulos oksentamaan. Hyvä niin, paljon parempi kuin autoon. Sitten hän sanoi jäävänsä siihen. Tarkka osoite olikin vielä ollut hieman auki. Hän tuntui olevan aika koomassa ja ulkona maailman menosta. Eipähän myöskään tulisi uutta tarvetta puhaltaa autossa.

Maksuksi hän tarjosi leikki-Visaa josta puuttui nurkasta neljännes, tietysti magneettinauhan puolelta. Eihän se toiminut. Hän sanoi hakevansa sisältä rahaa ja poistui talolle. Pian havaitsin hänen suuntansa olevan outo eikä se talo ollutkaan koti vaan hän tarpoi hoippuen takapihan kautta toiselle tielle. -Voi perkele!

En voinut jättää autoa siihen käymään ja päätin ajaa äkkiä pikku mutkan kautta sille toiselle tielle. (Olin siis ulkona autosta "paon" havaitessani. Pikainen riskien vertailu... Vaihtoehto olisi ollut juosta tyypin perään ja jättää auto riskillä siihen. Jos olisin mennyt autoa sammuttamaan ja lukitsemaan olisi mies ehtinyt kuitenkin pois näköpiiristä. Auto kun on arvoltaan hiukan enemmän kuin yksi kyytimaksu, valitsin pienemmän pahan.)

Kuten arvata saattaa, en löytänyt miestä enää, hän oli kadonnut kuin pieru saharaan. Hieman ajelin vielä näitä paria tietä edestakaisin josko hän hortoilisi jossain. Mistään talosta ei näkynyt valoa enkä voinut ihmisten pihoja käydä tutkimaan. Ehkä meni takakautta naapurissa olleeseen kotiinsa, sammui heti ovesta päästyään eikä muista koko juttua. Aamulla varmaan vaan totesi tyytyväisenä olevansa kotona.

Tein siis virheen antaessani risan kortin takaisin. Siinähän luki omistajansa nimi. Asiakas oli tuhannen kännissä mutta siisti ja käyttäytyi asiallisesti. Eikä siis yrittänyt edes salata nimeään, minä en vaan tajunnut ottaa sitä talteen.

Ei muu auttanut kuin todeta kyyti hukkareissuksi. Ei tietoa kuka ja mihin meni... Tästä viisastuneena olen toiminut vähänkään vastaavanlaisissa tilanteissa niin että kortti on varmasti minulla kunnes maksu on hyväksytty. Tai olen saanut muun maksun jos ei kortilla onnistu jostain syystä.

"Meidän kielellä..."

Koulukyydissä oli maahanmuuttajalapsia. Eri kielisiä, eri ihonvärisiä ja kulttuurisia. Ihailtavaa oli kuinka lapsia ei haitannut yhtään, kuka tuli mistäkin tai mitä kieltä puhui. Jokainen osasi jo kohtuullisesti suomea jolla puhelivat keskenään.

Pian lapset alkoivat kertoa toisilleen mitä mikäkin matkan varrella nähty asia on heidän omalla kielellään. En tiedä mitä kieliä siinä opetettiin mutta kaikilla oli hauskaa.

Jokainen aloitti vuorollaan "meidän kielellä" ja jatkoi esim. "bussi on xxxxxx".

Lapset toistivat aina oppimansa sanan ja nauroivat päälle.
Minulta menivät kyllä kaikki sanat ohi.

Kyllä pyörä mahtuu sisään!

Olin farmarimallilla töissä. Kyytiin oli tulossa kolme tai neljä miestä. He olivat sitä mieltä että paksiin mahtuu mukaan polkupyörä. Sanoin että ei mahdu ja sillä hyvä. (Mutinaa ja narinaa... )

Ei aikuisen polkupyörä mahdu sisään mihinkään farmarimallin taksiin(kaan). Ainakaan niin että takapenkillä istuu ihmisiä. Pyörää ei edes ole mikään pakko ottaa kuljetettavakseen. Jos autossa on vetokoukku ja mukana teline polkupyörälle, sen voi, muttei ole pakko, ottaa mukaan. Vaikka fillari ehkä mahtuisi sisään isoon kaappimallin pirssiin, niin sinnekään kuskin ei ole sitä pakko ottaa.

Tilatessaan taksia pitäisi sanoa jos mukaan on tulossa pyörä tai jotain muuta erityiskuljetettavaa. Helpottaisi asiaa kuormausvaiheessa.

En jaksa Radio Rockia!

Mikä ihmeen muotivillitys on kuunnella rokkiradiota? Asiakkaista jotka pyytävät laittamaan radioon ääntä ja tietyn kanavan, ehkä 75 % haluavat Rockin. Lähes aina he ovat alle keski-ikäisiä miehiä. Naiset ja muut pyytävät vaihtelevasti muita kanavia.

Kuuntelen itsekin joskus ihan mielelläni melodisempaa heviä tai muuta "mummorokkia". Nyt näillä vastentahtoisilla RadioRockin kuunteluilla on ehkä yhdellä kerralla kymmenestä tullut siedettävää kuunneltavaa. Liikaa mitä lie Seattle Grungea tmsp. Kaikkein vähiten siedän Nirvanaa tai hengenheimolaisiaan.

Pitänee tippien menettämisen uhallakin seuraavalla kerralla kieltäytyä rokkikanavan avaamisesta. Hermoni ovat arvokkaammat. Taidan olla tullut vanhaksi.

Turhaa jankkaamista

Kun mittarissa on jo 16 e, älä ala tinkimään hintaa 15 euroon kun kyytikin vielä jatkuu. Kun perillä taulussa on 16,90, se tarkoittaa sitä. Et todellakaan saa tingittyä enää edes tasan kuuteentoista.

Kyllä, annan joskus erittäin harvoin tuntemattomillekin asiakkaille hiukan alennusta. Mutta se tapahtuu hyvästä syystä ja ennenkuin mittarissa on yli sopimamme hinnan. Ihan siksi että kaikki mikä on mittarissa on myös tilitettävä autoilijalle. Eli se harvinainenkin pieni alennus annetaan vain pysäyttämällä mittari ajoissa.

Tuuletusta

Viime aikoina on taas ollut "tuuleta taksisi -päiviä". Kyytiin on osunut muutamia vahvasti vähemmän miellyttävästi tuoksahtavia matkaajia.

Matkat ovat menneet muuten oikein hyvin mutta hajuhaitta on ollut melkoinen. Onneksi mitään sotkuja ei sentään ole joutunut siivoamaan. Kunhan on tuulettanut auton perusteellisen huolellisesti kyydin jälkeen.

Ei säälittänyt

Nuori juippi haahuili aamuyöllä melko pitkään taksiasemalla. Vielä ei ollut ns. ruuhkan aika vaan autoja oli jonossa. Hän kävi kysymässä joka kuskilta veisikö joku hänet velaksi, hintaa päämäärään olisi tullut noin 30 e.

Kukaan ei tietenkään lähtenyt, minultakin hän kävi kysymässä ja toisella kerralla hänen lähestyessään en edes aukaissut ikkunaa. Kolmannella kerralla sanoin tiukasti että uskoisi jo ettei kyytiä saa keneltäkään.

Vielä aamu kuuden aikaan näin saman tyypin seisoskelevan jossain kadunkulmassa.

Toivottavasti otti opikseen.

Oikeaan aikaan

Tämä on tavallaan jatkoa hieman aiemmalle "väärään aikaan" -kirjoitukselle.

Ihan vähän aikaa sitten kävi niin että parinakin iltana sain kyydin suurkaupunkiin. Eli ensin Helsingin Puistolaan ja vain viikkoa tai ehkä kahta myöhemmin lähelle edellistä eli Vantaan Tikkurilaan.

Yhteistä molemmille oli ajankohdan sopivuus. En menettänyt mitään olemalla linjoilla ja sain vaihtelua alkuillan lähiöbaareista toiseen ajeluun. Eli kassa jäi voiton puolelle ja rutiinin rikkoutuminen oli kivaa.

Myös pari hieman lähempään kaupunkiin vietyä kyytiä hiljaisissa vuoroissa osuivat ihan oikeisiin kohtiin. Ehkä karmani on kääntynyt suotuisaan suuntaan...

Viitekehys hallussa

Asiakas pyysi viemään "sinne räkälöitten räkälään". Arvasin ja varmistin paikan että siis "Reiskan baariin". Sinnepä sinne. Se kun on kuulemma oikea juoppojen kehto ja paikalla on aina varsinainen älyn tihentymä. Siksi hän sanoi sopivansa sinne niin hyvin joukkoon...

"Manne-talk"

Hän ei kuulunut vähemmistökansanosaan. Ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Tultuaan autoon hän alkoi puhua minulle kuin mikäkin mustalainen.

Minulla on hiukan imitaatiotaipumuksia ja pari tyyliä tai hahmoa menee suht hyvin. Eikä minua tarvitse paljon yllyttää... Parhaimmasta päästä on aidon kuuloinen mustalaispuhe. Melkein koko matkan kävimme keskustelua tällä tavoin kunnes hän luovutti. Sanoi että hän ei pärjää minulle. Mutta hauskaa oli kummallakin.

Oikea agenttien agentti!

Lyhyen kyydin lopuksi asiakas pyysi kuitin "verottajaa varten". Kirjoitin niin kuin oli eli "Lähibaari-kotiosoite". Sitten asiakas paljasti kuitin pyytämisen oikean syyn. Hän oli tarkastaja! Kyyti ei kuulemma mitenkään voinut tehdä 9,50 vaan enintään 7 euroa. Halvin millä on päässyt saman matkan on kuulemma ollut 5 e. Onneksi hänelle oli joku viisas neuvonut pyytämään aina kuitin jos hinnassa on hänen mielestään jotain epäselvää. Nyt hän lähtisi kuitin kanssa tekemään minusta ilmoituksen. Onnea vaan...

Pientä taustafaktaa. Kyyti voi olla halvimmillaan 5 euroa arkipäivisin klo 6-20 ja la 6-16. Silloin kuitenkaan mitään kyytiä ei oikeastaan edes tapahdu vaan asiakas voi ehkä käydä autossa ja mittari käväisee päällä auton liikkumatta mihinkään. Lähtömaksu kun on tuolloin juuri tuo 5 e. Muuna aikana lähtömaksu on 7,70 eli sen alle ei voi päästä edes "ei-mihinkään". Tässä tapauksessa oltiin isomman lähtömaksun aikana liikkeellä.

Hän jäi jankkaamaan asiaa ovenrakoon. Lopulta vaan sanoin painokkaasti että toivottavasti hän myös tekee valituksen! (Saisipahan huomata oman tyhmyytensä. Kuitti kun sisältää tiedot ajankohdasta, ajetusta matkasta ja myös odotusajan.) Oli aika poistua paikalta. Tsiisus mikä urpo taas kerran!

Erikoismies?

Tyyppi kertoili matkan aikana elämästään. Hän oli käynyt Ranskan muukalaislegioonan, sitten USA:n Navy Seals koulutuksen ja johonkin väliin oli mahtunut tavallinen poliisikoulutuskin. Nämä kaikki tietysti maamme puolustusvoimien lähettämänä että hän voi kouluttaa porukkaa täällä.

Joko täysin totta sillä totuushan on tarua ihmeellisempää, tai ihan höpönlöpöä...
Kuljettajana tietysti kuuntelin sujuvasti ja uskoin kaiken.