Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Miksi tienpintojen pitäisi olla kesäkunnossa myös talvella? Suomessa on talvi. Ei aina nykyisin kovin perinteinen mutta ajokelit ovat silti joskus talvisia.

Kun lämpömittari edes lähestyy pakkasrajaa niin jo ovat suolanlevittäjät liikkeellä! Työtäänhän he tekevät mutta miksi niin pitää tehdä? Ainakaan nykyisessä laajuudessa?

Ennen (siis "niinä vanhoina hyvinä aikoina") ei ollut nykyisiä käsittämättömien kirjainyhdistelmien kertomia auton dynaamisia ajonhallintajärjestelmiä. Ei ollut edes ABS-jarruja. Talvirenkaat olivat huonompia eli kehitys ei vielä ollut niin pitkällä. Autoissa oli usein takaveto peräluistoineen liukkaalla.

Muistan kuinka aikoinaan kunnon liukkaan kelin aikana ei esim. Volvo 740:llä pystynyt ajamaan ilman renkaiden sutimista. Perä liirasi vaikka yritti ajaa nätisti. Silti selvittiin!

Missä on ihmisten ajotaito tänä päivänä? Miksi sitä ei edes uskota olevan ja tiet suolataan jo varmuuden vuoksi? On kuitenkin kaksiosaista ajokortin suoritusta liukkaan kelin osioineen. Eihän kukaan opi ajamaan huonoissa olosuhteissa jos ne yritetään väkisin pitää poissa.

Pian kuljettajat luottavat liikaa autoonsa ja ajavat kuin kesällä. Onhan se nähty mihin sitten joudutaan. Parin vuoden takainen kolarisuma pk-seudulla oli hyvä esimerkki. Huono keli, paljon autoja ja ajettiin liian kovaa. Pienemmässä mittakaavassa ympäri maata käy jatkuvasti samaa. Huono keli ei suista autoja pois tieltä. Tilanteeseen vaikuttavat ratkaisut tekee aina joku siinä ratin ja istuimen välissä.

Uskon itse oppineeni jo jotain ajamisesta. Pärjään ilman ihmeellistä elektroniikkaa ja nelivetoa. Niin tekee moni muukin. Onhan niistä apua, mutta eivät ne ole välttämättömiä. Niinpä tämä liiallinen autoilijoiden paapominen ja kesäkelien tekeminen ärsyttää.

-Ai miksi? Eikö ole hyvä että huolehditaan turvallisuudesta? -Tietysti, mutta kohtuus siinäkin.

* Liukkaallakin kelillä on osattava ajaa! Ei kaikissa autoissa ole uusia hienouksia, tai vaikka olisi niin silti joku osa ajamisesta kuulunee myös kuljettajalle.

* Kura lentää. Nyt saa olla pesemässä autoja vähän väliä. Omia ja työkalua.

Kiitos ja anteeksi. Tulipahan saarna.

Juomat käsissä autoon, kysymys vasta sitten

Kiva kun ollaan kohteliaita. Kysytään jo autossa istuen ja juomia juoden että saako täällä juoda? Tässä astuu taas kehiin mielessä taistelevat kaksi puolta. Joko ei jaksa välittää ja porukan arvioiden antaa juoda. Yleensä meneekin hyvin. Tai sitten kieltää ja saa koko matkan kuulla olevansa ihan paska kuski. Hyvähän ei ole juuri koskaan.

Isä ja poika ja naapurikunta

Parivaljakko vääntäytyi kyytiin baarista käytyään ensin viereisellä pankkiautomaatilla. Matka oli naapurikunnan pikkubaariin kun kerran oli kutsuttu pikkujouluihin. Koko matkan etupenkillä istunut isä keskusteli poikansa kanssa kääntyneenä puoliksi taaksepäin. Siis tasan kohti minun oikeaa korvaani. Keskustelu oli hänen osaltaan oikeasti huutamista. Ei vihaisena vaan sellaista känniläisen huutoa.

Yritin melko suoraankin sanoa että lopettaisi huutamisen korvaani. Ei tajunnut. Matkalla antoi 50 e rahan ja sanoi että tuolla varmaan pääsee, tuliko kaupat? Minä hyväksyin diilin. Perillä mittarissa oli 44,50 ja hän totesi että rahaa tuleekin takaisin... en viitsinyt enää siitä tapella. Vaikka pojankin puheista piti olla selvä että 50 e on minun niin silti se unohtui. Pääasia että kyyti tuli maksettua ja pääsin heistä eroon. Hyvä keikka tietysti muuten jos ei huutoa korvaan lasketa.

Lisäys:

Unohtui että "hanaa" olisi pitänyt koko ajan lisätä. Ajoin ihan tahallani rajoitusten mukaan. Vaikka korva alkoi jo mennä lukkoon huutamisesta.

Eräänlainen "juoksutaksi", tuskin ihan suunniteltu ja tahallaan...

Uudehkolla omakotialueella pysähdyttiin asiakkaan pyynnöstä. Osoittautui että hänen täytyi päästä ulos oksentamaan. Hyvä niin, paljon parempi kuin autoon. Sitten hän sanoi jäävänsä siihen. Tarkka osoite olikin vielä ollut hieman auki. Hän tuntui olevan aika koomassa ja ulkona maailman menosta. Eipähän myöskään tulisi uutta tarvetta puhaltaa autossa.

Maksuksi hän tarjosi leikki-Visaa josta puuttui nurkasta neljännes, tietysti magneettinauhan puolelta. Eihän se toiminut. Hän sanoi hakevansa sisältä rahaa ja poistui talolle. Pian havaitsin hänen suuntansa olevan outo eikä se talo ollutkaan koti vaan hän tarpoi hoippuen takapihan kautta toiselle tielle. -Voi perkele!

En voinut jättää autoa siihen käymään ja päätin ajaa äkkiä pikku mutkan kautta sille toiselle tielle. (Olin siis ulkona autosta "paon" havaitessani. Pikainen riskien vertailu... Vaihtoehto olisi ollut juosta tyypin perään ja jättää auto riskillä siihen. Jos olisin mennyt autoa sammuttamaan ja lukitsemaan olisi mies ehtinyt kuitenkin pois näköpiiristä. Auto kun on arvoltaan hiukan enemmän kuin yksi kyytimaksu, valitsin pienemmän pahan.)

Kuten arvata saattaa, en löytänyt miestä enää, hän oli kadonnut kuin pieru saharaan. Hieman ajelin vielä näitä paria tietä edestakaisin josko hän hortoilisi jossain. Mistään talosta ei näkynyt valoa enkä voinut ihmisten pihoja käydä tutkimaan. Ehkä meni takakautta naapurissa olleeseen kotiinsa, sammui heti ovesta päästyään eikä muista koko juttua. Aamulla varmaan vaan totesi tyytyväisenä olevansa kotona.

Tein siis virheen antaessani risan kortin takaisin. Siinähän luki omistajansa nimi. Asiakas oli tuhannen kännissä mutta siisti ja käyttäytyi asiallisesti. Eikä siis yrittänyt edes salata nimeään, minä en vaan tajunnut ottaa sitä talteen.

Ei muu auttanut kuin todeta kyyti hukkareissuksi. Ei tietoa kuka ja mihin meni... Tästä viisastuneena olen toiminut vähänkään vastaavanlaisissa tilanteissa niin että kortti on varmasti minulla kunnes maksu on hyväksytty. Tai olen saanut muun maksun jos ei kortilla onnistu jostain syystä.

"Meidän kielellä..."

Koulukyydissä oli maahanmuuttajalapsia. Eri kielisiä, eri ihonvärisiä ja kulttuurisia. Ihailtavaa oli kuinka lapsia ei haitannut yhtään, kuka tuli mistäkin tai mitä kieltä puhui. Jokainen osasi jo kohtuullisesti suomea jolla puhelivat keskenään.

Pian lapset alkoivat kertoa toisilleen mitä mikäkin matkan varrella nähty asia on heidän omalla kielellään. En tiedä mitä kieliä siinä opetettiin mutta kaikilla oli hauskaa.

Jokainen aloitti vuorollaan "meidän kielellä" ja jatkoi esim. "bussi on xxxxxx".

Lapset toistivat aina oppimansa sanan ja nauroivat päälle.
Minulta menivät kyllä kaikki sanat ohi.

Kyllä pyörä mahtuu sisään!

Olin farmarimallilla töissä. Kyytiin oli tulossa kolme tai neljä miestä. He olivat sitä mieltä että paksiin mahtuu mukaan polkupyörä. Sanoin että ei mahdu ja sillä hyvä. (Mutinaa ja narinaa... )

Ei aikuisen polkupyörä mahdu sisään mihinkään farmarimallin taksiin(kaan). Ainakaan niin että takapenkillä istuu ihmisiä. Pyörää ei edes ole mikään pakko ottaa kuljetettavakseen. Jos autossa on vetokoukku ja mukana teline polkupyörälle, sen voi, muttei ole pakko, ottaa mukaan. Vaikka fillari ehkä mahtuisi sisään isoon kaappimallin pirssiin, niin sinnekään kuskin ei ole sitä pakko ottaa.

Tilatessaan taksia pitäisi sanoa jos mukaan on tulossa pyörä tai jotain muuta erityiskuljetettavaa. Helpottaisi asiaa kuormausvaiheessa.

En jaksa Radio Rockia!

Mikä ihmeen muotivillitys on kuunnella rokkiradiota? Asiakkaista jotka pyytävät laittamaan radioon ääntä ja tietyn kanavan, ehkä 75 % haluavat Rockin. Lähes aina he ovat alle keski-ikäisiä miehiä. Naiset ja muut pyytävät vaihtelevasti muita kanavia.

Kuuntelen itsekin joskus ihan mielelläni melodisempaa heviä tai muuta "mummorokkia". Nyt näillä vastentahtoisilla RadioRockin kuunteluilla on ehkä yhdellä kerralla kymmenestä tullut siedettävää kuunneltavaa. Liikaa mitä lie Seattle Grungea tmsp. Kaikkein vähiten siedän Nirvanaa tai hengenheimolaisiaan.

Pitänee tippien menettämisen uhallakin seuraavalla kerralla kieltäytyä rokkikanavan avaamisesta. Hermoni ovat arvokkaammat. Taidan olla tullut vanhaksi.

Turhaa jankkaamista

Kun mittarissa on jo 16 e, älä ala tinkimään hintaa 15 euroon kun kyytikin vielä jatkuu. Kun perillä taulussa on 16,90, se tarkoittaa sitä. Et todellakaan saa tingittyä enää edes tasan kuuteentoista.

Kyllä, annan joskus erittäin harvoin tuntemattomillekin asiakkaille hiukan alennusta. Mutta se tapahtuu hyvästä syystä ja ennenkuin mittarissa on yli sopimamme hinnan. Ihan siksi että kaikki mikä on mittarissa on myös tilitettävä autoilijalle. Eli se harvinainenkin pieni alennus annetaan vain pysäyttämällä mittari ajoissa.

Tuuletusta

Viime aikoina on taas ollut "tuuleta taksisi -päiviä". Kyytiin on osunut muutamia vahvasti vähemmän miellyttävästi tuoksahtavia matkaajia.

Matkat ovat menneet muuten oikein hyvin mutta hajuhaitta on ollut melkoinen. Onneksi mitään sotkuja ei sentään ole joutunut siivoamaan. Kunhan on tuulettanut auton perusteellisen huolellisesti kyydin jälkeen.

Ei säälittänyt

Nuori juippi haahuili aamuyöllä melko pitkään taksiasemalla. Vielä ei ollut ns. ruuhkan aika vaan autoja oli jonossa. Hän kävi kysymässä joka kuskilta veisikö joku hänet velaksi, hintaa päämäärään olisi tullut noin 30 e.

Kukaan ei tietenkään lähtenyt, minultakin hän kävi kysymässä ja toisella kerralla hänen lähestyessään en edes aukaissut ikkunaa. Kolmannella kerralla sanoin tiukasti että uskoisi jo ettei kyytiä saa keneltäkään.

Vielä aamu kuuden aikaan näin saman tyypin seisoskelevan jossain kadunkulmassa.

Toivottavasti otti opikseen.

Oikeaan aikaan

Tämä on tavallaan jatkoa hieman aiemmalle "väärään aikaan" -kirjoitukselle.

Ihan vähän aikaa sitten kävi niin että parinakin iltana sain kyydin suurkaupunkiin. Eli ensin Helsingin Puistolaan ja vain viikkoa tai ehkä kahta myöhemmin lähelle edellistä eli Vantaan Tikkurilaan.

Yhteistä molemmille oli ajankohdan sopivuus. En menettänyt mitään olemalla linjoilla ja sain vaihtelua alkuillan lähiöbaareista toiseen ajeluun. Eli kassa jäi voiton puolelle ja rutiinin rikkoutuminen oli kivaa.

Myös pari hieman lähempään kaupunkiin vietyä kyytiä hiljaisissa vuoroissa osuivat ihan oikeisiin kohtiin. Ehkä karmani on kääntynyt suotuisaan suuntaan...

Viitekehys hallussa

Asiakas pyysi viemään "sinne räkälöitten räkälään". Arvasin ja varmistin paikan että siis "Reiskan baariin". Sinnepä sinne. Se kun on kuulemma oikea juoppojen kehto ja paikalla on aina varsinainen älyn tihentymä. Siksi hän sanoi sopivansa sinne niin hyvin joukkoon...

"Manne-talk"

Hän ei kuulunut vähemmistökansanosaan. Ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Tultuaan autoon hän alkoi puhua minulle kuin mikäkin mustalainen.

Minulla on hiukan imitaatiotaipumuksia ja pari tyyliä tai hahmoa menee suht hyvin. Eikä minua tarvitse paljon yllyttää... Parhaimmasta päästä on aidon kuuloinen mustalaispuhe. Melkein koko matkan kävimme keskustelua tällä tavoin kunnes hän luovutti. Sanoi että hän ei pärjää minulle. Mutta hauskaa oli kummallakin.

Oikea agenttien agentti!

Lyhyen kyydin lopuksi asiakas pyysi kuitin "verottajaa varten". Kirjoitin niin kuin oli eli "Lähibaari-kotiosoite". Sitten asiakas paljasti kuitin pyytämisen oikean syyn. Hän oli tarkastaja! Kyyti ei kuulemma mitenkään voinut tehdä 9,50 vaan enintään 7 euroa. Halvin millä on päässyt saman matkan on kuulemma ollut 5 e. Onneksi hänelle oli joku viisas neuvonut pyytämään aina kuitin jos hinnassa on hänen mielestään jotain epäselvää. Nyt hän lähtisi kuitin kanssa tekemään minusta ilmoituksen. Onnea vaan...

Pientä taustafaktaa. Kyyti voi olla halvimmillaan 5 euroa arkipäivisin klo 6-20 ja la 6-16. Silloin kuitenkaan mitään kyytiä ei oikeastaan edes tapahdu vaan asiakas voi ehkä käydä autossa ja mittari käväisee päällä auton liikkumatta mihinkään. Lähtömaksu kun on tuolloin juuri tuo 5 e. Muuna aikana lähtömaksu on 7,70 eli sen alle ei voi päästä edes "ei-mihinkään". Tässä tapauksessa oltiin isomman lähtömaksun aikana liikkeellä.

Hän jäi jankkaamaan asiaa ovenrakoon. Lopulta vaan sanoin painokkaasti että toivottavasti hän myös tekee valituksen! (Saisipahan huomata oman tyhmyytensä. Kuitti kun sisältää tiedot ajankohdasta, ajetusta matkasta ja myös odotusajan.) Oli aika poistua paikalta. Tsiisus mikä urpo taas kerran!

Erikoismies?

Tyyppi kertoili matkan aikana elämästään. Hän oli käynyt Ranskan muukalaislegioonan, sitten USA:n Navy Seals koulutuksen ja johonkin väliin oli mahtunut tavallinen poliisikoulutuskin. Nämä kaikki tietysti maamme puolustusvoimien lähettämänä että hän voi kouluttaa porukkaa täällä.

Joko täysin totta sillä totuushan on tarua ihmeellisempää, tai ihan höpönlöpöä...
Kuljettajana tietysti kuuntelin sujuvasti ja uskoin kaiken.

Väärään aikaan

Tulin tehneeksi taas kerran arkiyön. Sellaisen meilläpäin varsin hiljaisen. Vuoron lopulla tuli tarjous lähteä Helsinkiin. Hitto, olisihan sitä joutanut pari tuntia aiemmin mutta nyt ei ehtinyt. Piti olla aamulla varsinaisella kustannuspaikalla "pirteänä" töissä.

Mikä ihme siinä on että varmaan puolet noista pitemmistä keikoista tulee tarjolle just joko muuten parhaimpaan ruuhka-aikaan la-su aamuyöllä tai sitten näin. Olen kyllä ajanut aiemmin firmataksivuosinani ihan riittävästi Helsingin kyytejä. Että ei siitä sen kummempaa glamouria olisi irronnut. Mutta olisihan se ollut rahallisesti hyvä keikka minulle. Tarkoitukseni kun on maksimoida tienesti silloin kun taksin ratissa olen.

"Muistaako kukaan sitä veristä miestä..."

Ihan tavallinen kerrostalo-osoite. Pian ehdittyäni paikalle rapusta tuli ulos mies päästänsä aivan, siis aivan punaisenaan verestä. Ajattelin hetken että ei helvetti tuota voi mihinkään viedä... Veri osoittautui kuitenkin enimmäkseen kuivuneeksi ja mukana oli pyyhe kaiken varalta. Läksimme siis matkaan. Pakko oli kuitenkin kysellä pariin kertaan josko kuitenkin mentäisiin ensiapupolille? Ei kuitenkaan halunnut asiakas sinne vaan kotiin. Melko vuotavia haavoja oli ainakin korvassa ja silmäkulmassa. Joko hän oli kaatunut todella lahjakkaasti tai saanut turpiinsa niin että tietää saaneensa. Silmä turvoksissa ja suomeksi sanottuna naama aivan helvetin karmeassa kunnossa.

Ei tullut autoon mitään sotkua ja perillä maksu ihan normaaliin tapaan sekä hyvät illanjatkot.

Mieleeni jäi soimaan Jukka Karjalaisen kappale jossa lauletaan siitä verisestä miehestä silloin Marjaniemessä. Tämä oli kyllä pahin lajiaan tähän asti.

Hyvät lähtökohdat alalle...?

Toisinaan asiakkaat kyselevät miten pääsisi taksikuskiksi. Niin tämäkin tapaus. Sitten häntä kiinnosti miten nuhteeton pitää olla kun hänellä on 4 ylinopeussakkoa. Niiden lisäksi plakkariin on kertynyt myös rattijuopumustuomio 5 vuoden takaa.

Sanoin että ehkä sakot vielä menisivät mutta rattijuopumus luultavimmin torpedoi tämän ammatillisen suunnitelman. Kehotin kuitenkin selvittämään asian poliisilaitokselta ennenkuin tekee mitään muuta asian eteen.

Jarrua! -Mistäs v...sta tuo oikein tuli?

Lisää läheltä piti tilanteita. Meinasi työkalu lähteä remontinkorjaukseen oikein kunnolla. En todellakaan havainnut oikealta lähestynyttä autoa T-risteyksessä. Läksin vaan itse risteykseen kääntyäkseni vasemmalle. Viime hetkessä tajusin lähestyvän auton ja ehdin niitata jarrupolkimen lattiaan.
Miten lie auto jäikin pelkääjän puolen etutolpan taakse etten sitä yhtään havainnut. Sen kuljettaja ei ainakaan hiljentänyt vaikka minä tungin oikeudetta risteykseen. Onneksi sain jarrutettua viimeisellä sekunnilla ennenkuin hän vilahti edestäni erittäin läheltä.

Tosi ältsin upeeta kun kolari olisi ollut vielä täysin minun syytäni. Mistä lie haaveilin risteyksessä, tai olisinko kaivellut nenääni niin antaumuksella...

Läheltä liippasi turpiin tulo...

Hän otti kierroksia nopeasti ja yllättäen aivan mitättömästä väärinkäsityksestä. Eikä tietenkään suostunut kuuntelemaan kun yritin rauhoittaa.

Tilanne ei ollut kovin lupaava. Paikka keskellä naapurikunnan takamaita pienen metsätien varrella. Mies seisoi auton ulkopuolella ja uhosi sieltä että minun pitäisi tulla ulos ja selvitetään asia. Takki lähti jo pois päältä ja mietin miten pääsen pois tilanteesta.

Ongelma oli siinä että hän oli jättänyt pelkääjän oven selälleen auki, ja sitähän ei yllä kuskin paikalta mitenkään vetämään kiinni. Autosta poistuminen ei tullut ymmärrettävästi kyseeseen.

Lopulta kun hän jo otti maasta jonkin kattilantapaisen ja uho vain koveni niin päätin että takana saa luvan olla tilaa ja tämä jätkä ns. nostaa nyt kytkintä vaikka automaatilla ajetaankin.

Reipas kaasutus taaksepäin ja jarrutus, ovi läimähti kiinni. Sitten hätäinen vilkaisu onko sitä tilaa ja elokuvatyyliin peruutus tielle toivoen että mihinkään en osuisi. Hyvin kävi. Päästessäni kohtaan jossa suunnan saattoi muuttaa eteenpäin oikea jalkani painui vihaisesti kohti lattiaa. Turbo varmaan ulvaisi sillä sen verran liukkaasti häivyin ensimmäiset pari sataa metriä. Hyvinhän tuo kiihtyi. Tie vaan oli leveydeltään luokkaa pari metriä ja mutkia riitti.

Myönnän että tuo körmy olisi varmasti helposti hakannut minut. Hän vain kiihdytti raivoaan ja olin jo hetken huolissani että mitenhän tässä kävisi. Mitään hätänappeja olisi ollut ihan turha painella, lähin poliisipartio oli todennäköisimmin kymmenien kilometrien päässä. Tietysti apua olisi tullut sitten tilanteen oltua jo ohi ja minun kuntoni kysymysmerkki...

Onneksi autollekaan ei käynyt mitään. Pihalla ei ollut mitään yllättäviä esteitä peruutussuunnassa. Pulssi kyllä olisi ollut mittaamisen arvoinen. Käsiäkin hiukan tärisytti.

Tyyppiesimerkki miten pienestä ja odottamatta voi syntyä tilanne jossa terveys on uhattuna. Jos heebo olisi hyökännyt autoon sisään niin siinä olisi oltu. Näin tällä kertaa. Traumoja ei jäänyt. Kaasua naamalle olisi tietysti voinut kokeilla mutta parempi näin että vahingoitta pääsin tilanteesta karkuun.