Kello oli noin klo 04 kun asiakas keksi soittaa kaverille että laittaisi saunan päälle, niin hän tulee saunomaan. Ei kuulemma käynyt kun kaveri oli just käymässä p....n päälle.
Sitten soitettiin seuraavalle kaverille että onko viinaa, hän tulee juomaan. Ei kuulemma käynyt kun kaveri oli just käymässä p....n päälle.
Seuraavaksi hän kysyi minulta lähdenkö Toiseen Kaupunkiin (yli 100 km matkaa), rahaa olisi kyllä ja siellä saisimme molemmat p....a. Sanoin etten lähde, formulakisa alkaisi pian ja minua jo väsytti työt, vuorokin loppumassa.
Päädyimme lopulta hänen kodilleen. Silloin hän huomasi että naapurissa oli valot. Nerokas idea oli että soittaa numerotiedusteluun ja pyytää yhdistämään. Ei vastausta.
Tässä välissä hän maksoi kyydin... mutta sitten piti taas soittaa tiedusteluun ja puhelu yhdistettiin taas naapurille. Naapuri ei kuitenkaan vastannut tälläkään yrityksellä.
En viitsinyt hermostua mutta miksi ihmeessä jälkimmäinen puhelu piti tehdä autossa, kyyti jo maksettuna. Olisi painunut hevon v...n kuuseen siinä vaiheessa!!! Viivyttely saattoi olla minulle ihan hyväkin, sain melkein heti uuden kyydin.
Sitten olikin aika opetella uusia sanontoja: forza Ferrari, forza Kimi jne. On se vaan hassua kun nyt "pitää" kannattaa vuosien ajan "vihollisleiriin" kuulunutta tallia.
sunnuntai, maaliskuuta 18, 2007
lauantaina, maaliskuuta 10, 2007
Pizzat ja pilsnerit pirssissä
Yrittipä taas porukka kyytiin niin että kaikilla oli iso avoin juomamuki käsissä...
Ihmetys oli suuri kun kielsin ottamasta avoimia juomia mukaan, "miksei muka...?"
Miksiköhän?
Juomat jäivät pihalle.
Toinen juttu ovat nämä iänikuiset autossa syöjät. Aina ei jaksaisi laitattaa niitä eväitä paksiin matkan ajaksi, vaikka pitäisi varmaan. Aika usein niitä pöperöitä on näköjään pakko syödä matkan aikana. Vaikka kiellän. Ja kiellon jälkeen salaa.
Taidankin tehdä niin että ensi kerralla se on yksi varoitus ja sitten salasyöjä joutuu ulos autosta. Tilatkoon toisen taksin jolle saa sitten kertoa kuinka vittumainen kuski minä olin.
Viimeksi asiakas ei tosin syönyt mutta sapuskat oli laitettu matkan ajaksi penkille. Siihen ne myös meinasivat jäädä perillä, mutta olin itse avaamassa ovia ja huolehdin eväät pois autosta. Siinä oli sentistä kiinni ettei kebab-kastikkeet olisi valuneet keskelle takapenkkiä!
Jälleen olisi pitänyt laittaa eväät paksiin matkan ajaksi... tai edes kumimatolle lattialle. Missäköhän nämä fiksut ihmiset kuskaavat noutoruokia omissa autoissaan? Ehkä penkillä, mutta varmaan hyvin pakattuina, paketit kiinni ja he itse selvinpäin.
Minulla on ollut puoliksi leikkimielinen sääntö että taksissa ei juoda, syödä, naida eikä polteta.
Ihan pienistä ei olla, tilanteen mukaan. Tupakkaa ei tosin polteta yhtään minun ajamassani autossa. Se haju tarttuu hetkessä vaatteisiin ja autoon.
Ihmetys oli suuri kun kielsin ottamasta avoimia juomia mukaan, "miksei muka...?"
Miksiköhän?
Juomat jäivät pihalle.
Toinen juttu ovat nämä iänikuiset autossa syöjät. Aina ei jaksaisi laitattaa niitä eväitä paksiin matkan ajaksi, vaikka pitäisi varmaan. Aika usein niitä pöperöitä on näköjään pakko syödä matkan aikana. Vaikka kiellän. Ja kiellon jälkeen salaa.
Taidankin tehdä niin että ensi kerralla se on yksi varoitus ja sitten salasyöjä joutuu ulos autosta. Tilatkoon toisen taksin jolle saa sitten kertoa kuinka vittumainen kuski minä olin.
Viimeksi asiakas ei tosin syönyt mutta sapuskat oli laitettu matkan ajaksi penkille. Siihen ne myös meinasivat jäädä perillä, mutta olin itse avaamassa ovia ja huolehdin eväät pois autosta. Siinä oli sentistä kiinni ettei kebab-kastikkeet olisi valuneet keskelle takapenkkiä!
Jälleen olisi pitänyt laittaa eväät paksiin matkan ajaksi... tai edes kumimatolle lattialle. Missäköhän nämä fiksut ihmiset kuskaavat noutoruokia omissa autoissaan? Ehkä penkillä, mutta varmaan hyvin pakattuina, paketit kiinni ja he itse selvinpäin.
Minulla on ollut puoliksi leikkimielinen sääntö että taksissa ei juoda, syödä, naida eikä polteta.
Ihan pienistä ei olla, tilanteen mukaan. Tupakkaa ei tosin polteta yhtään minun ajamassani autossa. Se haju tarttuu hetkessä vaatteisiin ja autoon.
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Allekirjoitus, kiitos
Pitkä kyyti, yli 50 euroa. Asiakas maksaa Visa electronilla.
Tarkistetaan... maksu hyväksytty...
Hetu...
Siis maksu kaikin puolin ok mutta kone pyytää hetua varmistukseksi.
Tässä vaiheessa asiakas kaivaa henkilötodisteen ja kopioin tarvittavat numerot.
Kun vielä julkesin pyytää allekirjoitusta kuittiin niin siitäpä rouva kimpaantui!
Kynä lensi ja kuitti myös, asiakas poistui auton luota. Nousin autosta ja sanoin että en mielestäni tehnyt mitään pahaa ja pyysin uudestaan allekirjoitusta. Ei onnistunut. (EVVK.)
Jupisin jotain painokelvotonta itsekin.
Jälkimietteet...
Raha meni tililtä kyllä, ja toisaalta hassua että electron kysyy hetua kun maksu menee kuitenkin heti eli tiliä ei voi ylittää. Ainoa syy voi olla että isommassa maksussa varmistetaan että oikea ihminen on asialla.
Asiakkaan käytös ihmetytti sillä hänen omaa etuaan asiassa lopulta kuitenkin haettiin.
Mielenkiintoista oli se että asiakas tuli aiemmin matkalla maininneeksi olevansa ammatiltaan psykologi. Toivottavasti kävi itsensä kanssa kunnon freudilaisen tuumailutuokion aiheesta: "mikä pani minut käyttäytymään kuin mikäkin idiootti..."
Jos nyt aamulla muisti koko asiaa.
Tarkistetaan... maksu hyväksytty...
Hetu...
Siis maksu kaikin puolin ok mutta kone pyytää hetua varmistukseksi.
Tässä vaiheessa asiakas kaivaa henkilötodisteen ja kopioin tarvittavat numerot.
Kun vielä julkesin pyytää allekirjoitusta kuittiin niin siitäpä rouva kimpaantui!
Kynä lensi ja kuitti myös, asiakas poistui auton luota. Nousin autosta ja sanoin että en mielestäni tehnyt mitään pahaa ja pyysin uudestaan allekirjoitusta. Ei onnistunut. (EVVK.)
Jupisin jotain painokelvotonta itsekin.
Jälkimietteet...
Raha meni tililtä kyllä, ja toisaalta hassua että electron kysyy hetua kun maksu menee kuitenkin heti eli tiliä ei voi ylittää. Ainoa syy voi olla että isommassa maksussa varmistetaan että oikea ihminen on asialla.
Asiakkaan käytös ihmetytti sillä hänen omaa etuaan asiassa lopulta kuitenkin haettiin.
Mielenkiintoista oli se että asiakas tuli aiemmin matkalla maininneeksi olevansa ammatiltaan psykologi. Toivottavasti kävi itsensä kanssa kunnon freudilaisen tuumailutuokion aiheesta: "mikä pani minut käyttäytymään kuin mikäkin idiootti..."
Jos nyt aamulla muisti koko asiaa.
tiistaina, helmikuuta 27, 2007
Ammattiylpeyttä
Olin tätä jo uumoillut mutta nyt viimeisen viikon aikana se kolahti lopullisesti tajuntaani.
Olen ylpeämpi sivuammatistani, siis tästä taksinkuljettajana olemisesta kuin varsinaisesta leipätyöstäni!!!
En tarkoita ettenkö viihtyisi vakityössäni tai että katuisin siihen hommaan lähtöä vakituisen taksikuskin pallilta. Tämä yhdistelmä on hyvä ja toimii, leipä päätyöstä ja makkara leivän päälle taksista.
Jos en silloin olisi tätä ratkaisua tehnyt voisin hyvin olla jo itse taksiautoilija. Se on kuitenkin tässä samantekevää, ratkaisun tehdessäni tiesin että se tie katkeaa myös. Kuten sanoin, en siis kadu nykytilaan päätymistä.
Tarkoitan vain sitä että taksinkuljettajan työ kaikkine vivahteineen antaa minulle jotakin erilaista maustetta elämään. Lisäksi tuntuu hyvältä että en koskaan ole vain yhden ansion varassa ja että osaan hyvin toisenkin työn. Taksiin liittyy kaiken lisäksi niin paljon myyttejä ja uskomuksia sivullisten mielissä että niitäkin on mukava "elää itse". Oli niistä sitten kuinka paljon tahansa totta tai ei...
Olen ylpeämpi sivuammatistani, siis tästä taksinkuljettajana olemisesta kuin varsinaisesta leipätyöstäni!!!
En tarkoita ettenkö viihtyisi vakityössäni tai että katuisin siihen hommaan lähtöä vakituisen taksikuskin pallilta. Tämä yhdistelmä on hyvä ja toimii, leipä päätyöstä ja makkara leivän päälle taksista.
Jos en silloin olisi tätä ratkaisua tehnyt voisin hyvin olla jo itse taksiautoilija. Se on kuitenkin tässä samantekevää, ratkaisun tehdessäni tiesin että se tie katkeaa myös. Kuten sanoin, en siis kadu nykytilaan päätymistä.
Tarkoitan vain sitä että taksinkuljettajan työ kaikkine vivahteineen antaa minulle jotakin erilaista maustetta elämään. Lisäksi tuntuu hyvältä että en koskaan ole vain yhden ansion varassa ja että osaan hyvin toisenkin työn. Taksiin liittyy kaiken lisäksi niin paljon myyttejä ja uskomuksia sivullisten mielissä että niitäkin on mukava "elää itse". Oli niistä sitten kuinka paljon tahansa totta tai ei...
sunnuntai, helmikuuta 18, 2007
ACHTUNG! Korkkarisaksaa...
Näin tällä viikolla Ärrällä kirjasen nimeltä "Achtung! Korkkarisaksan sanakirja". Sitä piti tietysti selailla ja melkein repesin niin että meni jo hihittelyksi.
Oli pakko hiukan selittäen sanoa myyjälle jotain hauskasta kirjasta että sain pyyhittyä hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan.
Vielä illalla kotona naureskelin itsekseni ja parin päivän päästä se oli pakko käydä ostamassa.
Siinä on kaikki kliseet mitkä voi kuvitella Korkeajännityksistä löytyvän. Asiallisesti selitettynä miksi saku sanoo niin missäkin tilanteessa ja mitä se tarkoittaa. Mukana tarpeelliset osat myös muiden asiayhteyteen kuuluvien kielien osalta.
En ole kyseisen kirjasen tuottaja enkä tarkoita sillä tavalla mainostaa, mutta itse ainakin Korkeajännityksistä "saksan kielen perusalkeet" oppineena pidän teosta mainiota opuksena.
Nauraa saa ainakin varmasti. (Jos nyt korkkareiden maailma on yhtään tuttua.)
Tässä livettiin kauas taksiautoilusta ellei sitten kuski satu lukemaan kyseistä julkaisua juuri ennen kyytiä ja saa asiakkaakseen esimerkiksi saksalaisia turisteja tai liikemiehiä.
Ei kannata kokeilla opittuja sanontoja. Siitä varoitetaan kirjassakin.
Oli pakko hiukan selittäen sanoa myyjälle jotain hauskasta kirjasta että sain pyyhittyä hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan.
Vielä illalla kotona naureskelin itsekseni ja parin päivän päästä se oli pakko käydä ostamassa.
Siinä on kaikki kliseet mitkä voi kuvitella Korkeajännityksistä löytyvän. Asiallisesti selitettynä miksi saku sanoo niin missäkin tilanteessa ja mitä se tarkoittaa. Mukana tarpeelliset osat myös muiden asiayhteyteen kuuluvien kielien osalta.
En ole kyseisen kirjasen tuottaja enkä tarkoita sillä tavalla mainostaa, mutta itse ainakin Korkeajännityksistä "saksan kielen perusalkeet" oppineena pidän teosta mainiota opuksena.
Nauraa saa ainakin varmasti. (Jos nyt korkkareiden maailma on yhtään tuttua.)
Tässä livettiin kauas taksiautoilusta ellei sitten kuski satu lukemaan kyseistä julkaisua juuri ennen kyytiä ja saa asiakkaakseen esimerkiksi saksalaisia turisteja tai liikemiehiä.
Ei kannata kokeilla opittuja sanontoja. Siitä varoitetaan kirjassakin.
lauantaina, helmikuuta 17, 2007
Ammattivalvojan satunnaista tuskaa
Toisinaan tulee yövuoron aikana sellaisia tuskan hetkiä ettei mitenkään jaksaisi pysyä hereillä.
Viime yö oli taas yksi niistä öistä. Kuitenkin rutinoitunut ammattivalvoja osaa pitää itsensä hereillä kaiken maailman ihme konsteilla ja hoitaa työnsä. Ei se silti aina helppoa ole...
Kävipä kerran (vuosia sitten) niin että havahduin tilanteeseen jossa ensimmäinen huomio oli että "olen näköjään ajamassa taksia", seuraava "minulla on näköjään asiakas kyydissä", sitten olikin jo kiire miettiä mihinköhän hän olisi menossa, sillä merkittävä risteys lähestyi nopeasti. Yllättävän hyvin pienen tuumailun jälkeen muistin. Lisäksi tuo havainto kyllä herätti aika vahvasti, ei nukuttanut enää sinä yönä!
Kaipa kyseessä oli ns. mikronukahtaminen, vaarallinen tilanne josta sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä. En usko että asiakas huomasi mitään, ei ainakaan mitenkään ollut sen oloinen.
Tapahtuman jälkeen olen ollut varovainen ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Pidän sitten vaikka kunnon tauon pienien unien kera jos muu ei auta.
Viime yö oli taas yksi niistä öistä. Kuitenkin rutinoitunut ammattivalvoja osaa pitää itsensä hereillä kaiken maailman ihme konsteilla ja hoitaa työnsä. Ei se silti aina helppoa ole...
Kävipä kerran (vuosia sitten) niin että havahduin tilanteeseen jossa ensimmäinen huomio oli että "olen näköjään ajamassa taksia", seuraava "minulla on näköjään asiakas kyydissä", sitten olikin jo kiire miettiä mihinköhän hän olisi menossa, sillä merkittävä risteys lähestyi nopeasti. Yllättävän hyvin pienen tuumailun jälkeen muistin. Lisäksi tuo havainto kyllä herätti aika vahvasti, ei nukuttanut enää sinä yönä!
Kaipa kyseessä oli ns. mikronukahtaminen, vaarallinen tilanne josta sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä. En usko että asiakas huomasi mitään, ei ainakaan mitenkään ollut sen oloinen.
Tapahtuman jälkeen olen ollut varovainen ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Pidän sitten vaikka kunnon tauon pienien unien kera jos muu ei auta.
torstaina, helmikuuta 15, 2007
Jatkoa edelliseen
Isäntä otti asian ihan ok. Kuulemma toinen autoilija oli selvittänyt että osa maksaa vain kymppejä ja selvittää vielä saisiko sitä purkamolta. Kuluja ei siis tule kauheasti. Isäntä kyllä ihmetteli miten voi siitä toisesta autosta murtua muoviosa niin alhaalta kun "meille" ei tullut mitään vaurioita. Oli ollut huomaavinaan vanhoja liimauksen jälkiäkin. Tiedä nyt sitten mistä, milloin ja miten mikäkin vaurio on mihinkin autoon tullut... osuma kuitenkin tapahtui.
Pitää siirtää tapahtuma arkistoon ja unohtaa lähimuistista.
Pitää siirtää tapahtuma arkistoon ja unohtaa lähimuistista.
sunnuntai, helmikuuta 11, 2007
VOI P E R S E ! ! !
Että pitikin mennä kirjoittamaan aiemmista kolhuista ja vastaavista.
Viime yönä sen tein taas vuosien tauon jälkeen. Ja emätyperästi tietenkin.
Jätin asiakkaan tien laitaan, asiakkaan poistuttua kuittasin datalta seuraavan keikan ja morjestin tuttua kuskia joka koputti ikkunaan käveltyään ohitseni. Sitten laitoin pakin päälle ja painoin kaasua (onneksi kevyesti)... Eteenpäin ei voinut lähteä pysäköidyn auton takia. Olin ajanut melko lähelle sitä koska paikka oli aivan kadun kulmassa.
Eikös taakseni ollut tullut toinen taksi jättämään samaan paikkaan asiakasta. Ilmeisesti juuri tuota tuttua. Enkä minä onneton tunari huomannut sen vertaa katsoa taakseni. -Kräts! Minun autostani en huomannut mitään vaurioita puskurissa mutta siinä toisessa on nyt puskurin ritiläosa rikki. Vaikka kyseinen auto oli suojatien päällä ja en arvannut että siellä olisi joku niin ei se oikeuta ajamaan päin. Olisin vaan katsonut taakseni kunnolla.
Se on oikein kuskin tähtihetkiä soittaa isännälle ja kertoa mitä kävi. Niin teki myös toinen kuski ja isännät nyt sitten varmaan sopivat asian keskenään. Vaikka isäntäni on aivan huippu heppu niin ei hänkään nyt sentään ilahdu tuollaisesta.
Nyt on kohtalainen ketutus päällä. Sitä ei lievennä edes se että yö oli erittäin vilkas ja tuottoisa.
Viime yönä sen tein taas vuosien tauon jälkeen. Ja emätyperästi tietenkin.
Jätin asiakkaan tien laitaan, asiakkaan poistuttua kuittasin datalta seuraavan keikan ja morjestin tuttua kuskia joka koputti ikkunaan käveltyään ohitseni. Sitten laitoin pakin päälle ja painoin kaasua (onneksi kevyesti)... Eteenpäin ei voinut lähteä pysäköidyn auton takia. Olin ajanut melko lähelle sitä koska paikka oli aivan kadun kulmassa.
Eikös taakseni ollut tullut toinen taksi jättämään samaan paikkaan asiakasta. Ilmeisesti juuri tuota tuttua. Enkä minä onneton tunari huomannut sen vertaa katsoa taakseni. -Kräts! Minun autostani en huomannut mitään vaurioita puskurissa mutta siinä toisessa on nyt puskurin ritiläosa rikki. Vaikka kyseinen auto oli suojatien päällä ja en arvannut että siellä olisi joku niin ei se oikeuta ajamaan päin. Olisin vaan katsonut taakseni kunnolla.
Se on oikein kuskin tähtihetkiä soittaa isännälle ja kertoa mitä kävi. Niin teki myös toinen kuski ja isännät nyt sitten varmaan sopivat asian keskenään. Vaikka isäntäni on aivan huippu heppu niin ei hänkään nyt sentään ilahdu tuollaisesta.
Nyt on kohtalainen ketutus päällä. Sitä ei lievennä edes se että yö oli erittäin vilkas ja tuottoisa.
tiistaina, helmikuuta 06, 2007
Osumia taksin ratissa
Paljon olen ajanut ja väkisin on joskus jotain käynyt autollekin... siis tilastollisesti laskien todennäköisyys on ilmeinen kaikille paljon ajaville.
Olen ajanut yhden auton päin puuta. Keula kasassa, mutta kyllä siitä vielä auto tuli.
Olen ajanut hirvikolarin, onneksi lievän. Kyseessä oli VW Transporter. Ei suuria vaurioita edes sielulle. Isäntä sanoi silloin että hän olikin ihmetellyt miten en koskaan ollut osunut pimeillä valtateillä vuosien aikana edes lähelle hirveä. Useita hetkeä aiemmin tapahtuneita olin kyllä todistanut.
Olen peruuttanut auton kiinni ojaan, onneksi vetokoukun varaan, ei siis vahinkoja. Hinausautoa tarvittiin kyllä.
Auto on jäänyt kiinni mökkitien viereen pehmeään hiekkaan, taas hinausauto paikalle.
Jäniksiä on mennyt ainakin pari, viimeisimmästä tuli kunnon vahingotkin.
Mitään vakavampaa ei onneksi ole koskaan sattunut, näistä on selvitty vakuutuksilla, noloudella yhdistettynä häpeään ja työkavereiden pilkkaan. Eläintapaukset ovat kyllä tulleet niin yllättäen ja sellaisissa paikoissa ja ajankohtina että niihin en katso olevani syypää.
Noista kiinnijuuttumisista ei kyllä kaikki edes tiedä. Niitä varmaan sattuu muillekin paljon. Virhearvio pimeässä mihin voi ajaa tai missä kääntää auton. Etenkin jos erehtyy uskomaan asiakasta...
Kerran kauan sitten pelastin tilanteen kaarteessa siltaa lähestyessäni ajamalla auton mieluummin suoraan lumeen ulos tieltä kuin otin riskin että auton kylki nojaisi sillan kaiteeseen.
Tie olikin muuttunut aivan luistinradaksi ja tunsin pidon häviävän vaikka vauhtia ei ollut mitenkään kovasti. Tiesin paikalla olevan vain tasaista nurmea lumen alla joten tein ratkaisun antaa auton mennä suoraan, pois tieltä. Ja kyllä se sieltä peruuttamalla tuli pois.
Olen ajanut yhden auton päin puuta. Keula kasassa, mutta kyllä siitä vielä auto tuli.
Olen ajanut hirvikolarin, onneksi lievän. Kyseessä oli VW Transporter. Ei suuria vaurioita edes sielulle. Isäntä sanoi silloin että hän olikin ihmetellyt miten en koskaan ollut osunut pimeillä valtateillä vuosien aikana edes lähelle hirveä. Useita hetkeä aiemmin tapahtuneita olin kyllä todistanut.
Olen peruuttanut auton kiinni ojaan, onneksi vetokoukun varaan, ei siis vahinkoja. Hinausautoa tarvittiin kyllä.
Auto on jäänyt kiinni mökkitien viereen pehmeään hiekkaan, taas hinausauto paikalle.
Jäniksiä on mennyt ainakin pari, viimeisimmästä tuli kunnon vahingotkin.
Mitään vakavampaa ei onneksi ole koskaan sattunut, näistä on selvitty vakuutuksilla, noloudella yhdistettynä häpeään ja työkavereiden pilkkaan. Eläintapaukset ovat kyllä tulleet niin yllättäen ja sellaisissa paikoissa ja ajankohtina että niihin en katso olevani syypää.
Noista kiinnijuuttumisista ei kyllä kaikki edes tiedä. Niitä varmaan sattuu muillekin paljon. Virhearvio pimeässä mihin voi ajaa tai missä kääntää auton. Etenkin jos erehtyy uskomaan asiakasta...
Kerran kauan sitten pelastin tilanteen kaarteessa siltaa lähestyessäni ajamalla auton mieluummin suoraan lumeen ulos tieltä kuin otin riskin että auton kylki nojaisi sillan kaiteeseen.
Tie olikin muuttunut aivan luistinradaksi ja tunsin pidon häviävän vaikka vauhtia ei ollut mitenkään kovasti. Tiesin paikalla olevan vain tasaista nurmea lumen alla joten tein ratkaisun antaa auton mennä suoraan, pois tieltä. Ja kyllä se sieltä peruuttamalla tuli pois.
maanantaina, helmikuuta 05, 2007
Kysymys jota ei ihan noin vaan voi tehdä
Kyseessä siis seuraava kuskin esittämä kysymys kyytiin tulevalle asiakkaalle:
"Onko sulla edes rahaa?"
Siinä on tuo EDES joka tekee siitä valmiiksi asenteellisen kysymyksen.
Olen kuitenkin pari kertaa tuon kysymyksen esittänyt. Tilanteessa on ollut jotain samaa kuin muutama kirjoitus aiemmin eli asiakas joka ei itsekään tiedä missä on, mihin on menossa jne.
Silloin se on ihan toimiva ja asiallinen juttu, mutta ei kannata kokeilla ihan kenelle tahansa ja milloin vain eikä varsinkaan ilman syytä epäillä maksukykyä. Voi tulla suukopua tai jopa väkivallan uhkaa...
"Onko sulla edes rahaa?"
Siinä on tuo EDES joka tekee siitä valmiiksi asenteellisen kysymyksen.
Olen kuitenkin pari kertaa tuon kysymyksen esittänyt. Tilanteessa on ollut jotain samaa kuin muutama kirjoitus aiemmin eli asiakas joka ei itsekään tiedä missä on, mihin on menossa jne.
Silloin se on ihan toimiva ja asiallinen juttu, mutta ei kannata kokeilla ihan kenelle tahansa ja milloin vain eikä varsinkaan ilman syytä epäillä maksukykyä. Voi tulla suukopua tai jopa väkivallan uhkaa...
sunnuntai, tammikuuta 28, 2007
Kerrankin kunnolla tippiä
Vein viime yönä porukan surullisen kuuluisan naapurikunnan takakylille jakaen. Olihan siinä lievää ylikuormaakin mutta yksi miehistä ilmoitti olevansa se säälittävä tapaus jonka saa ottaa kyytiin yli luvallisen määrän.
Eli minulle annettiin ensin 20 e, sitten seuraavalta tuli 50 e. Rahaa oli siis kasassa 70 e ja mittarissa kyydin päättyessä reilut 40 e. Sanoin lopuille autossa olijoille että saattekin rahaa takaisin mutta ei kuulemma tarvinnut antaa, loput on minulle...
Well, enhän toki taaskaan ollut niin hölmö etten olisi huolinut. Siis isot kiitokset ja hyvää yötä!
Ihan hyvä lopetus yövuorolle...
Eli minulle annettiin ensin 20 e, sitten seuraavalta tuli 50 e. Rahaa oli siis kasassa 70 e ja mittarissa kyydin päättyessä reilut 40 e. Sanoin lopuille autossa olijoille että saattekin rahaa takaisin mutta ei kuulemma tarvinnut antaa, loput on minulle...
Well, enhän toki taaskaan ollut niin hölmö etten olisi huolinut. Siis isot kiitokset ja hyvää yötä!
Ihan hyvä lopetus yövuorolle...
Varattu mikä varattu
Odotin tuttujani suositun ravintolan oven lähistöllä. He soittivat minut hakemaan ja koska he ovat ihmisiä jotka haluan hakea niin siinä sitten olin.
Miksi joillekin on niin vaikeaa tajuta että tien reunassa odottava taksi voi todellakin olla varattu? Eräskin naisihminen kävi ainakin kaksi kertaa samalla asialla, siis pyrkimässä kyytiin. Ei mahtunut kaaliin että ei onnistu...
Jos olisin ollut vapaa niin kyllä kai olisin ottanut heti ensimmäiset kysyjät autoon!
Miksi joillekin on niin vaikeaa tajuta että tien reunassa odottava taksi voi todellakin olla varattu? Eräskin naisihminen kävi ainakin kaksi kertaa samalla asialla, siis pyrkimässä kyytiin. Ei mahtunut kaaliin että ei onnistu...
Jos olisin ollut vapaa niin kyllä kai olisin ottanut heti ensimmäiset kysyjät autoon!
perjantaina, tammikuuta 26, 2007
Pokkapeliä ja pitkiä matkoja
Joskus joillakin asiakkailla on mielestään hyvä idea kehottaa kuskia ajamaan vaikkapa Tampereelle, Helsinkiin, Turkuun tai muualle kauas ihan vaan kokeillakseen kuskin reaktioita.
Kyllä sen melkein aina haistaa että kyseessä on vain koe. Siispä sanon vaan että selvä, ja suuntaan moottoritietä kohti. Joskus suunta on myös se oikeasti oikea ja asiakas ei heti sano mitään, mutta kyllä sitten kun ratkaiseva risteys lähestyy niin tulee se oikea osoite... Toisinaan vitsi kuolee jo siihen etten hötkyile yhtään tai se risteys on melkein heti.
Jos isot ihmiset siis haluavat leikkiä niin minun pokkani kyllä riittää jonkinmoiseen matkaan kohti sitä kaukaista kohdetta. Mittari käy ja asiakas maksaa.
Niinkin on käynyt että joku promillerohmu keksii lähteä katsomaan "hyvää kaveriaan" jossakin kaukana oikeasti, mutta onneksi järjen pilkahdus useimmiten ehtii väliin. Tarkoitan siis että kello on jotain 4 aamulla, minuakin väsyttää ja edes kaverin puhelinnumeroa ei ole. Saati sitten se että asiakkaan maksukyky ei ehkä vaikuta kovin vahvalta.
On myös oikeasti lähdetty ja rahaa on löytynyt. Helppohan se on ajella kun asiakas nukahtaa melkein varmasti eikä selitä tyhjänpäiväisiä. Kunhan itse vaan pysyy hereillä. Siihen tosin voi auttaa se tyhjänpäiväinenkin keskustelu.
Olen kyllä jättänyt lähtemättäkin väsymyksen tai muun oman syyn takia. Silloin asiakas on joko päätynyt paikalliseen osoitteeseen tai jatkanut toisella autolla.
Kyllä sen melkein aina haistaa että kyseessä on vain koe. Siispä sanon vaan että selvä, ja suuntaan moottoritietä kohti. Joskus suunta on myös se oikeasti oikea ja asiakas ei heti sano mitään, mutta kyllä sitten kun ratkaiseva risteys lähestyy niin tulee se oikea osoite... Toisinaan vitsi kuolee jo siihen etten hötkyile yhtään tai se risteys on melkein heti.
Jos isot ihmiset siis haluavat leikkiä niin minun pokkani kyllä riittää jonkinmoiseen matkaan kohti sitä kaukaista kohdetta. Mittari käy ja asiakas maksaa.
Niinkin on käynyt että joku promillerohmu keksii lähteä katsomaan "hyvää kaveriaan" jossakin kaukana oikeasti, mutta onneksi järjen pilkahdus useimmiten ehtii väliin. Tarkoitan siis että kello on jotain 4 aamulla, minuakin väsyttää ja edes kaverin puhelinnumeroa ei ole. Saati sitten se että asiakkaan maksukyky ei ehkä vaikuta kovin vahvalta.
On myös oikeasti lähdetty ja rahaa on löytynyt. Helppohan se on ajella kun asiakas nukahtaa melkein varmasti eikä selitä tyhjänpäiväisiä. Kunhan itse vaan pysyy hereillä. Siihen tosin voi auttaa se tyhjänpäiväinenkin keskustelu.
Olen kyllä jättänyt lähtemättäkin väsymyksen tai muun oman syyn takia. Silloin asiakas on joko päätynyt paikalliseen osoitteeseen tai jatkanut toisella autolla.
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
Kesäaamun muisto
Tamperelainen kollega muisteli kesäöitä.
Minullekin tuli mieleen kuinka vein joskus asiakkaan kesäaamuna maaseudulle.
Asiakkaan poistuessa autosta alkoi hillitön kukon kiekuminen. Ihan perinteistä kukkokiekuuta se veteli antaumuksella. Kello oli kai jotain 04 mutta kukon mielestä juuri silloin tuli aika herättää kaikki, päivä oli alkanut.
Sitä olen aina ihmetellyt kuinka ne elikot tosiaan tekevät sen joka hemmetin aamu, mikä ne siihen pakottaa. Onneksi ei meidän nurkilla sitä ääntä kuulu...
Minullekin tuli mieleen kuinka vein joskus asiakkaan kesäaamuna maaseudulle.
Asiakkaan poistuessa autosta alkoi hillitön kukon kiekuminen. Ihan perinteistä kukkokiekuuta se veteli antaumuksella. Kello oli kai jotain 04 mutta kukon mielestä juuri silloin tuli aika herättää kaikki, päivä oli alkanut.
Sitä olen aina ihmetellyt kuinka ne elikot tosiaan tekevät sen joka hemmetin aamu, mikä ne siihen pakottaa. Onneksi ei meidän nurkilla sitä ääntä kuulu...
Näitä ei jaksaisi
Jo ajaessani kohti tyhjää taksiasemaa näen sen välittömässä läheisyydessä ylijuopuneen hepun ja sadattelin jo mielessäni että kohtahan tuo tietysti hoippuu mun kyytiin.
Ja eipä siinä kauan mennyt kun sameat aivot tajusivat taksin saapuneen paikalle. Kuskin ikkunan taakse kysymään kyytiä ja sitten sisään autoon.
Pelkääjän paikalle ehdittyään hän ei kuitenkaan osannut sanoa mihin on menossa. "Vie mut johonkin...". Samalla hän ehti nukahtaa muutamaan kertaan, heräsi sentään aina.
Ei siitä mitään tullut, sanoin että mene ulos. Ehti hän vielä yrittää asemalle saapuneen toisenkin auton kyytiin mutta ei näköjään tullut kauppoja heillekään. Minne lie lähti laahustamaan paikalta.
Pian kuittasin sitten datalta kyydin joka olikin luokkaa 50 e, sopi hyvin siihen hetkeen kaikin puolin.
Ja eipä siinä kauan mennyt kun sameat aivot tajusivat taksin saapuneen paikalle. Kuskin ikkunan taakse kysymään kyytiä ja sitten sisään autoon.
Pelkääjän paikalle ehdittyään hän ei kuitenkaan osannut sanoa mihin on menossa. "Vie mut johonkin...". Samalla hän ehti nukahtaa muutamaan kertaan, heräsi sentään aina.
Ei siitä mitään tullut, sanoin että mene ulos. Ehti hän vielä yrittää asemalle saapuneen toisenkin auton kyytiin mutta ei näköjään tullut kauppoja heillekään. Minne lie lähti laahustamaan paikalta.
Pian kuittasin sitten datalta kyydin joka olikin luokkaa 50 e, sopi hyvin siihen hetkeen kaikin puolin.
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Avasin kommentit myös nimettömille
Siis jatkossa (ainakin toistaiseksi) kirjoituksiani voi kommentoida olematta rekisteröitynyt.
Käyn blogillani kyllä melko usein eli poistan mahdolliset asiattomuudet aika pian. Ja jos niitä tulee liikaa niin palataan entiseen.
Kokeillaan nyt näin. Katsotaan miten käy...
Käyn blogillani kyllä melko usein eli poistan mahdolliset asiattomuudet aika pian. Ja jos niitä tulee liikaa niin palataan entiseen.
Kokeillaan nyt näin. Katsotaan miten käy...
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Mitä seuraa kun asiakas oksentaa taksiin...
Ei niin mukava muisto viime talvelta:
Otin keskustasta kyytiin ihan kunnollisen ja siistin näköisen kolme-nelikymppisen miehen. Osoite oli selvä naapurikunnan puolelta ja eikun matkaan. Paha olo kuitenkin yllätti matkalla mutta asiakas ei joko tajunnut tai ehtinyt pyytää ajoissa pysäyttämään.
Kun sain viime sekunnin varoituksen en enää ehtinyt edes aukaista pelkääjän ikkunaa jotta satsi olisi edes osin saatu siitä ulos, olettaen että asiakas olisi tajunnut kumartua ikkunan suuntaan. Auton kylki on paljon helpompi huuhdella puhtaaksi kuin sisäpesu.
Niinpä auto oli AIVAN OKSENNUKSESSA pelkääjän alueelta. Ainoa hyvä juttu oli että soossia ei lentänyt kojelaudan päälle josta sitä olisi valunut kivasti ilmakanaviin mistä kuulemma haisee vielä vuosien päästäkin.
Pikaisen hätäsiivouksen jälkeen soitin isännälle joka asui sopivasti matkan varrella ja kävimme neuvottelemassa vähän rahapolitiikasta. Sitten vein asiakkaan kotiin. Hän maksoi kyydin, lisäksi sotkemisesta sen mitä oli käteistä jäljellä ja kortilla vielä 50 euron nosto...
Ei siitä tullut kuitenkaan mitään hirmu summaa, olisi pitänyt ottaa enemmän seurauksiin nähden. Asiakas oli kyllä pahoillaan ja ei hänelle voinut suuttua mutta kyllä ketutti sillä sen jälkeen ajoin takaisin isännälle jossa me kaksi miestä siivosimme autoa tunnin, siis yhteensä 2 työtuntia. Saimme auton yllättävän hyvin kuntoon ja pystyin jatkamaan vuoroa (lauantai-ilta). Seuraavana päivänä isäntä oli vielä siivonnut autoa lisää 4 tuntia saadakseen kaikista raoista sotkun pois.
Siis siivousta yhteensä 6 tuntia, auto pois ajosta yli tunnin parhaaseen aikaan ja riemu toisen ihmisen oksennuksen siivoamisesta...
Tämän jälkeen autossa on ollut aina muovipussi helposti saatavilla jos yhtään tuntuu että sitä saatetaan tarvita. Ja kyllä olen sen joillekin asiakkaille ojentanut. Ei kuitenkaan ole tarvittu. Ehkä juuri siksi kun se on ollut siinä sylissä valmiina. Samapa tuo, parempi niin.
Varmaan jokaiseen tämän maan taksiin on oksennettu vähintään kerran ennenkuin auto päätyy siiviilikäyttöön. Ei tämä minullekaan ensimmäinen kerta ollut, mutta pahin sotku tähän asti. Oma lukunsa ovat tietysti alleensa kusevat, sotku on helpompi mutta taas pestään penkkiä.
Nahkaverhoilu on näissä tapauksissa helpompi. Se ei ime nestettä sisäänsä kovin nopeasti, joten siivous on yleensä helpompaa. Itse asiassa ajamassani autossa pitäisi olla tilauksen mukaan nahkapenkit, ne vain olivat matkalla tehtaalta vaihtuneet tavallisiin...
Edellinen oli sekin samaan kuntaan suuntautunut matka, eri autolla kyllä. En vaan valitettavasti huomannut mitään ennenkuin asiakkaat olivat jo poistuneet takapenkiltä. Silloin selvittiin "vain" takapenkin puolikkaan istuinosan pesulla. Se oli onneksi farmariautosta helppo irroittaa.
Tämä asia kuuluu tietyllä tavalla ammattiin, mutta aina ei osaa arvata riskitapauksia etukäteen. Ja siitä seuraa noita yllätyksiä jne.
Ääripäänä olen nähnyt sellaisenkin tosi sissin joka on kylmän rauhallisesti oksentanut paitansa sisään taksimatkan aikana. Kai se on kivempi siivota itsensä kuin sotkea taksi ja vastata seurauksista. Minusta ainakin se on parempi vaihtoehto.
Otin keskustasta kyytiin ihan kunnollisen ja siistin näköisen kolme-nelikymppisen miehen. Osoite oli selvä naapurikunnan puolelta ja eikun matkaan. Paha olo kuitenkin yllätti matkalla mutta asiakas ei joko tajunnut tai ehtinyt pyytää ajoissa pysäyttämään.
Kun sain viime sekunnin varoituksen en enää ehtinyt edes aukaista pelkääjän ikkunaa jotta satsi olisi edes osin saatu siitä ulos, olettaen että asiakas olisi tajunnut kumartua ikkunan suuntaan. Auton kylki on paljon helpompi huuhdella puhtaaksi kuin sisäpesu.
Niinpä auto oli AIVAN OKSENNUKSESSA pelkääjän alueelta. Ainoa hyvä juttu oli että soossia ei lentänyt kojelaudan päälle josta sitä olisi valunut kivasti ilmakanaviin mistä kuulemma haisee vielä vuosien päästäkin.
Pikaisen hätäsiivouksen jälkeen soitin isännälle joka asui sopivasti matkan varrella ja kävimme neuvottelemassa vähän rahapolitiikasta. Sitten vein asiakkaan kotiin. Hän maksoi kyydin, lisäksi sotkemisesta sen mitä oli käteistä jäljellä ja kortilla vielä 50 euron nosto...
Ei siitä tullut kuitenkaan mitään hirmu summaa, olisi pitänyt ottaa enemmän seurauksiin nähden. Asiakas oli kyllä pahoillaan ja ei hänelle voinut suuttua mutta kyllä ketutti sillä sen jälkeen ajoin takaisin isännälle jossa me kaksi miestä siivosimme autoa tunnin, siis yhteensä 2 työtuntia. Saimme auton yllättävän hyvin kuntoon ja pystyin jatkamaan vuoroa (lauantai-ilta). Seuraavana päivänä isäntä oli vielä siivonnut autoa lisää 4 tuntia saadakseen kaikista raoista sotkun pois.
Siis siivousta yhteensä 6 tuntia, auto pois ajosta yli tunnin parhaaseen aikaan ja riemu toisen ihmisen oksennuksen siivoamisesta...
Tämän jälkeen autossa on ollut aina muovipussi helposti saatavilla jos yhtään tuntuu että sitä saatetaan tarvita. Ja kyllä olen sen joillekin asiakkaille ojentanut. Ei kuitenkaan ole tarvittu. Ehkä juuri siksi kun se on ollut siinä sylissä valmiina. Samapa tuo, parempi niin.
Varmaan jokaiseen tämän maan taksiin on oksennettu vähintään kerran ennenkuin auto päätyy siiviilikäyttöön. Ei tämä minullekaan ensimmäinen kerta ollut, mutta pahin sotku tähän asti. Oma lukunsa ovat tietysti alleensa kusevat, sotku on helpompi mutta taas pestään penkkiä.
Nahkaverhoilu on näissä tapauksissa helpompi. Se ei ime nestettä sisäänsä kovin nopeasti, joten siivous on yleensä helpompaa. Itse asiassa ajamassani autossa pitäisi olla tilauksen mukaan nahkapenkit, ne vain olivat matkalla tehtaalta vaihtuneet tavallisiin...
Edellinen oli sekin samaan kuntaan suuntautunut matka, eri autolla kyllä. En vaan valitettavasti huomannut mitään ennenkuin asiakkaat olivat jo poistuneet takapenkiltä. Silloin selvittiin "vain" takapenkin puolikkaan istuinosan pesulla. Se oli onneksi farmariautosta helppo irroittaa.
Tämä asia kuuluu tietyllä tavalla ammattiin, mutta aina ei osaa arvata riskitapauksia etukäteen. Ja siitä seuraa noita yllätyksiä jne.
Ääripäänä olen nähnyt sellaisenkin tosi sissin joka on kylmän rauhallisesti oksentanut paitansa sisään taksimatkan aikana. Kai se on kivempi siivota itsensä kuin sotkea taksi ja vastata seurauksista. Minusta ainakin se on parempi vaihtoehto.
tiistaina, tammikuuta 09, 2007
Helsingin vessat
Tämä liittyy aikoihini edustustaksin kuljettajana.
Olen viettänyt tunteja ja taas tunteja odotellen asiakkaita milloin missäkin Helsingin iltaelämän keskeisten paikkojen läheisyydessä. Mitäpä siinä muutakaan voi tehdä kuin odottaa, syödä ja juoda jotain, lueskella jne.
Joka tapauksessa (ainakin) kusihätä tulee jossain vaiheessa varmasti.
Niinpä olen "päässyt" vertailemaan hienojen rakennusten wc-tiloja oopperatalosta eri hotelleihin ja muihin edustustiloihin.
Aika hienoja ovat, löytyy marmoria ja muita kivilajeja, jalopuuta sekä muita arvokkaita materiaaleja.
Helpotus on kyllä aina vain ihan yhtä hyvä kuin huoltiksen vessassa. Onhan ne silti siistejä tiloja.
Olen viettänyt tunteja ja taas tunteja odotellen asiakkaita milloin missäkin Helsingin iltaelämän keskeisten paikkojen läheisyydessä. Mitäpä siinä muutakaan voi tehdä kuin odottaa, syödä ja juoda jotain, lueskella jne.
Joka tapauksessa (ainakin) kusihätä tulee jossain vaiheessa varmasti.
Niinpä olen "päässyt" vertailemaan hienojen rakennusten wc-tiloja oopperatalosta eri hotelleihin ja muihin edustustiloihin.
Aika hienoja ovat, löytyy marmoria ja muita kivilajeja, jalopuuta sekä muita arvokkaita materiaaleja.
Helpotus on kyllä aina vain ihan yhtä hyvä kuin huoltiksen vessassa. Onhan ne silti siistejä tiloja.
sunnuntai, tammikuuta 07, 2007
Venäjänkielen opetusta
Ihan supisuomalaiset asiakkaat halusivat viime yönä opettaa minulle pari tärkeää asiaa venäjäksi.
Ok, ajattelin, ehkäpä jotain hyödyllistä...
Lauseet olivat kuinka kehottaa naiselle "ota suihin" ja "mennään naimaan"!
Olisi taas pitänyt arvata mitä oli tulossa. Eipä sen puoleen, en niitä edes enää muista. Rollon yöstä voisi ehkä kysyä jos kiinnostaa.
Ok, ajattelin, ehkäpä jotain hyödyllistä...
Lauseet olivat kuinka kehottaa naiselle "ota suihin" ja "mennään naimaan"!
Olisi taas pitänyt arvata mitä oli tulossa. Eipä sen puoleen, en niitä edes enää muista. Rollon yöstä voisi ehkä kysyä jos kiinnostaa.
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Mustalaisia, osa 2
Viime aikoina ovat jostain syystä kaksi eri kertaa tulleet mustalaiset kysymään minulta taksiasemalla, että saisiko soittaa minun puhelimellani kun heiltä on puheaika loppu...
Seuraa yleistyksiä:
1) kaikilla mustalaisilla on prepaid-liittymät (kuinkas muutenkaan...)
2) taksikuskit ovat käveleviä tai autoilevia puhelinkioskeja heitä varten
3) mustalaiset voisivat huolehtia että puheaikaa riittää silloin kun tarve on
Ekalla kerralla oli kuulemma auto hajonnut, kaksi miestä käveli luokseni. Ihmeekseni annoin soittaa, sain kyllä maksun.
Toisella kerralla oli jokin uskonnollinen (mikä lie helluntalaisten tms.) uudenvuodentilaisuus hukassa. Kun en tiennyt missä tapahtuma on, niin jo olisi pitänyt taas puhelinta lainata. En lainannut, suljin ikkunan. Nainen ajoi pois autollaan.
Seuraa yleistyksiä:
1) kaikilla mustalaisilla on prepaid-liittymät (kuinkas muutenkaan...)
2) taksikuskit ovat käveleviä tai autoilevia puhelinkioskeja heitä varten
3) mustalaiset voisivat huolehtia että puheaikaa riittää silloin kun tarve on
Ekalla kerralla oli kuulemma auto hajonnut, kaksi miestä käveli luokseni. Ihmeekseni annoin soittaa, sain kyllä maksun.
Toisella kerralla oli jokin uskonnollinen (mikä lie helluntalaisten tms.) uudenvuodentilaisuus hukassa. Kun en tiennyt missä tapahtuma on, niin jo olisi pitänyt taas puhelinta lainata. En lainannut, suljin ikkunan. Nainen ajoi pois autollaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
