perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Pokkapeliä ja pitkiä matkoja

Joskus joillakin asiakkailla on mielestään hyvä idea kehottaa kuskia ajamaan vaikkapa Tampereelle, Helsinkiin, Turkuun tai muualle kauas ihan vaan kokeillakseen kuskin reaktioita.

Kyllä sen melkein aina haistaa että kyseessä on vain koe. Siispä sanon vaan että selvä, ja suuntaan moottoritietä kohti. Joskus suunta on myös se oikeasti oikea ja asiakas ei heti sano mitään, mutta kyllä sitten kun ratkaiseva risteys lähestyy niin tulee se oikea osoite... Toisinaan vitsi kuolee jo siihen etten hötkyile yhtään tai se risteys on melkein heti.

Jos isot ihmiset siis haluavat leikkiä niin minun pokkani kyllä riittää jonkinmoiseen matkaan kohti sitä kaukaista kohdetta. Mittari käy ja asiakas maksaa.

Niinkin on käynyt että joku promillerohmu keksii lähteä katsomaan "hyvää kaveriaan" jossakin kaukana oikeasti, mutta onneksi järjen pilkahdus useimmiten ehtii väliin. Tarkoitan siis että kello on jotain 4 aamulla, minuakin väsyttää ja edes kaverin puhelinnumeroa ei ole. Saati sitten se että asiakkaan maksukyky ei ehkä vaikuta kovin vahvalta.

On myös oikeasti lähdetty ja rahaa on löytynyt. Helppohan se on ajella kun asiakas nukahtaa melkein varmasti eikä selitä tyhjänpäiväisiä. Kunhan itse vaan pysyy hereillä. Siihen tosin voi auttaa se tyhjänpäiväinenkin keskustelu.

Olen kyllä jättänyt lähtemättäkin väsymyksen tai muun oman syyn takia. Silloin asiakas on joko päätynyt paikalliseen osoitteeseen tai jatkanut toisella autolla.

Ei kommentteja: