"Vittu rikon sun peilin"

Jotain ongelmaa oli kyytimaksun saamisen kanssa. Kai se oli kun en antanut laskua vaan vaadin sisältä haettavaksi lisää rahaa tai kortin. Se hoitui mutta asiakas sai kehitettyä suuttumuksen toimintaani. Poistuessaan autosta hän uhosi rikkovansa auton peilin ja käänsikin sitä hiukan. Onneksi se ei sitä mitenkään vahingoittanut.

Omaa lajiaan erittäin tyypillinen hyypiö. Humaltunut paitsi kliinisesti niin myös samaan aikaan sekaisin omasta erinomaisuudestaan. Niin että köyhiä taksikuskeja pitää vähän kouluttaa ja kehua kuinka hänen firmansa tahkoaa rahaa ja hänellä sitä riittää.

Eipä ollut kummoinen palatsi tämä rahamiehen peruspakettitalo mihin kyyti vei. Sieltä se pikkurouvakin ikkunan takaa katseli kuinka meidän iskä siellä pihalla mesoaa. Luultavasti jokin naapureista heräsi myös näkemään fiksun naapurinsa öistä toimintaa. Tämä varmaan lisäsi aasin arvostusta tuolla pienellä esikaupunkitien pätkällä.

"Eihän nämä kusipäät..."

Kyyti alkoi ihan positiivisissä merkeissä. Pian kuitenkin yksi takapenkin matkustajista ilmaisi toiselle tyytymättömyyttään johonkin taksiliikenteen vakavaan epäkohtaan.
Hän sisällytti lauseeseensa otsikon sanat puhuessaan taksinkuljettajista.

En normaalisti ole kovin herkkä asiakkaiden suunsoitolle mutta nyt päätin että ihan mitä tahansa en viitsi kuunnella. Pysäytin auton ja ilmaisin vaatimukseni asialliseen käytökseen tai kyyti vaihtuisi kävelyksi.
Kummasti muuttui ääni kellossa. Jopa lievää hauskuutta oli kavereiden läksytyksissä tälle suunsoittajalle kun hän yritti vielä jotain jatkaa.
Kyyti ajettiin loppuun ja maksu hoitui asiallisesti.

Ei tuo minulle mitään valtapeliä ollut tai tarvetta osoittaa kuka määrää. On kuitenkin mielestäni itse työni ystävällisesti tehden, oikeus edellyttää asiallista käytöstä myös asiakkailta. Selvistä virheistä pitääkin sanoa jos sellaisia pääsee tapahtumaan, vaikkapa reittivalinnoissa. Mutta suunsoitto ja nimittely ilman aihetta ei kuulu asiaan. Varmaan olisi palvelu kapakassakin todella hyvää jos samanlaisia juttuja alkaisi heittämään tarjoilijoista heidän kuullen.

Auton viisaat ilmoitukset

Uudet autot informoivat kuskia kaikenlaisesta tärkeästä. Mittariston näyttöruutuun tulee tekstiä avoimista ovista tai vaikkapa tieto takapenkin turvavöiden kytkentätilanteesta.

Kun saataisiin niihin lisävarusteeksi taksi-lisäohjelma. Se voisi ilmoittaa esimerkiksi onko asiakkaalla maksukykyä tai tuleeko kohta sotkua autoon yms. Eli normaalin "oikea takavyö kytketty" -ilmoituksen lisäksi voisi tulla "asiakkaalla ei maksukykyä" tai "oikealla takamatkustajalla kuset housussa".

Siitä vaan autotehtaiden bittinikkarit töihin tekemään jotain oikeasti hyödyllistä.

Ei ole kunnon ruokapaikkaa

Minulta kysyttiin kaupungistamme hyvää ruokapaikkaa. Mainitsin parikin mielestäni varsin kelvollista esimerkkiä.

Ne olivat kuulemma ihan perusteollisuusruokaa syöttäviä, eivätkä "kunnon paikkoja". Sitten muisteltiin kuinka Espanjassa oli saanut kunnon ruokaa. Eivät he kertomansa mukaan olleet mitään gourmet-harrastajia, mutta pitävät hyvästä ruuasta.

Sanoin että en voi auttaa jos eivät paikalliset paikat kelpaa. Mutta voin kyllä viedä vaikka Helsinkiin, jos sieltä löytyisi mieleinen ravintola. Kotiin menivät. Laittaisivat ruuat kotona tai perustaisivat oman ravintolan. Tai ainahan pääsee sinne Espanjaan.

Mummolla känkkäränkkä-päivä

Yleensä on kiva kuskata mummoja. He ovat lähes aina hyväntuulisia ja kiitollisia palvelusta. Toisin oli tällä kerralla.

Menin hakemaan kyytiä kaupan edestä kadulta. Ensimmäinen huono tekoni oli väärään kohtaan pysäköinti. Kun menin ulos avustamaan niin valitusta kuului siitä ettei auton paksille päässyt lumipenkan takia. Totesin että niin pienet ostokset menevät kyllä autossa sisällä. Pian hän kysyi miksi ostoksia ei voinut laittaa paksiin. Matkaa oli ehkä pari kilometriä ja kysyin oliko se paksin käyttämättömyys sitten jotenkin huono juttu. Oli kuulemma...

Perillä talossa oli kaksi rappua. Kurvasin keulan vasemmalle kohti A-rappua että mummo pääsisi helposti oikealta puolelta autoa suoraan B:n ovelle kun ensin peruuttaisin siihen. Johan alkoi valitus että piti olla B-rappu ja tästä tulee taas 20 centtiä lisää hintaa. Sanoin ettei tule ja samalla varmuuden vuoksi pysäytin mittarin. Siinä luki silloin 9,20 ja vielä maksun hetkellä annoin alennusta sentit pois ettei tule paha mieli, minkä myös sanoin. Palvelin oikein ylihyvin ja autoin ja kiittelin. Toivottavasti tajusi että oikeasti vittuilin.

Kaikki muut päivän mummot olivat normijengiä, niitä joita on mukava kuljettaa ja auttaa.

Asiakas muistaa, kuski ei

Asiakas totesi heti muistavansa minut. (Tässä vaiheessa aina miettii että hyvällä vai pahalla...)
Hän mainitsi tiettyjä asioita joita ei voi tietää ellei niistä ole juttua ollut.

Minä onneton en yhtään muistanut aiempaa kohtaamista. Sanoinkin sen hänelle pahoitellen. Totesin vain klassisen "apinan tuntevat kaikki, mutta apina ei tunne ketään". Ei kyydin aikana kummempia juteltu. Perussettiä vaan. Jotenkin nolotti. Oli hyvä että kyyti ei ollut kovin pitkä ja pääsin tilanteesta pois.

Niinhän se on että minullakin on vuoden aikana niin paljon asiakkaita kyydissä, että en mitenkään pysty muistamaan tavallisia ongelmattomia perusasiakkaita. Jotkut tietysti jäävät mieleen hyvästä, toiset pahasta, tai sitten vaan ns. kanta-asiakkaina tietyistä baareista.

Tilausosoite väärä

Tätähän sattuu usein. Auto tilataan väärään kadunnumeroon. Usein se on se viereinen talo kuitenkin. Eli asiakas saattaa nähdä auton saapuneen.

Joskus asia on kamalan vaikea. Se auton tilannut luulee tilanneensa auton oikeaan numeroon ja odottelee rauhassa sisällä samalla välillä ikkunasta naapurin edessä odottavaa taksia vilkuillen. Eikä tietenkään tule mieleen että jotain olisi pielessä.

Jos ollaan vaikka lyhyellä umpikuja-kadunpätkällä omakotialueella, ei sinne luultavasti vierekkäisiin taloihin samaan aikaan tilata takseja.

Odotin talon edessä ja pihalle tulivat ilmeisesti talonväki. Luulin että siinä ovat asiakkaat, mutta he laittoivatkin vain kaikessa rauhassa pihalla olevan auton päälle peitteen.

Minulle ei tietenkään kannattanut sanoa että eivät he ole taksia tilanneet. Vaikka olin parkissa just heidän talonsa kohdalla. Poistuivat vaan sisälle. Siitä saatoin päätellä että ehkäpä osoite on väärä. Pian sieltä naapuritalosta sitten tulivatkin asiakkaat...

Kyllä minua ainakin kiusaannuttaisi jos pihaani tulisi parkkiin taksi tai muuten vieras auto. Etenkin jos olisin pihalla tai sinne muuten tulisin niin kyllä varmasti menisin kysymään mikä meininki. Tässä nyt oli kadunvarsi eikä pussinperä kuten meidän pihamme mutta "kun ei kuulu mulle enkä osaa puhua niin seisköön taksi vaikka aamuun tuossa".

Koreografiat kohdallaan

Taksien jonon läheltä käveli, tai no... palataan siihen pian, mies matkalla johonkin. Ei kuitenkaan ottanut taksia vaikka olisi ehkä ollut viisainta.

Hänellä oli selvästi menossa jokin lähes harjoitellun oloinen tanssikuvio. Liikkeisiin sisältyi sivuaskelia ja pyörähdyksiä. Hienoimpia olivat pienenpienet paikoillaan otetut tasapainottavat pikkuaskeleet. Sitten taas ehkäpä hieman eteenpäin ja taas sivuaskelia, pyörähdyksiä ja pikkuteputusta.

Melko huvittavalta näytti. Niin vaan tämäkin herra kuitenkin sai jatkettua matkaansa, mihin lie.
Varmaa oli vain se että kunnon känni oli nuo liikkeet luovana tekijänä. Varmasti saisi harjoitella aika paljon ennenkuin pystyisi toistamaan askelkuviot selvinpäin.

Kunnolla yskitty kaksikymppinen

Tässä ammatissa täytyy olla melkoinen vastustuskyky pöpöjä vastaan. Hyvin usein asiakas ensimmäiseksi autoon istuttuaan aloittaa yskimisen tai jopa aivastelun. Tästä seuraa että joko kuski sairastelee tosi paljon tai kehittää mystisen vastustuskyvyn tavallisimmille tartuntataudeille.

Joskus yritän torjua suurempia ebolapilviä aukaisemalla ilmanvaihdon keskisuuttimia ja lisäämällä puhallustehoa. Aika terveenä olen saanut olla syystä taikka toisesta.

Yksi urpo kyllä veti taannoin pohjat. Istui kyytiin 20 e seteli kädessä ja aloitti välittömästi oikein antaumuksellisen yskimisen ja rykimisen suoraan siihen käsissä olevaan rahaan...

Tuntui erittäin ihanalta ottaa pian se raha vastaan maksuna kyydistä.

Galaksi hukassa taas kerran, asiakkaalta

Tällä kerralla piti ajaa melko kaukana erään tehtaan pääportille, keskellä yötä. Tein työtä käskettyä ja matkustaja heilui ja kai nukkuikin takapenkillä. Perillä tuttu kysely aiheesta "miksi olemme täällä"? Siksi tietysti että sinne oli asiakas halunnut. Ihmetteli itsekin asiaa ja kertoi katuosoitteen johon ajettiin seuraavaksi. Hän kävi sisällä hakemassa lisää maksuvälineitä ja maksoi kyydin. Silloin mieli muuttui ja piti lähteä sittenkin muutaman kilometrin päähän kaupunkiasunnolle. Maksu taas ihan ok ja kiitokset päälle.

Olipa taas esimerkki kuinka ihmeellisiä määränpäitä taksinkuljettaja saa kuulla ja niihin asiakkaita viedä. Toisinaan sinne ei oikeastaan ole pitänyt edes mennä. Mutta kun asiakas haluaa ajella ja maksaa kyydin, niin mehän viemme vaikka koko pitäjän ympäri. Rahalla saa kyllä taksikyytiä ihan niin paljon kuin haluaa...

Vanhojen tekstien kommentit

Kävin pitkästä aikaa läpi teksteihini tulleet kommentit. Eli luin ne myöhemmin kuin ihan tuoreeltaan tulleet. Olihan siellä uusia, aika kauankin alkuperäisen tekstin julkaisusta. Kannattanee siis taas joskus tulevaisuudessa tehdä kevyt läpikäynti historiaan. Kiitos asiallisena pysyneestä kommentoinnista.

Tämän mummon taloon ei tulla luvatta

Mummeli kertoi kuinka heidän rauhallisessa asuinalueellaan liikkuu nykyisin joskus outoja tyyppejä. Joku oli käynyt hänenkin ovellaan.

Mutta tämä peloton mummo olikin sitten varannut kuistille ovenpieleen käden ulottuville kirveen...

Ihan sitä varten että voi tarvittaessa sillä vähän ojentaa sisään pyrkijää. Sanoi kuitenkin että pitää muistaa lyödä hamarapuolella ettei käy ihan köpelösti. Minä sitten pidättelin naurua ja myötäilin että niin on varmaan parempi.

Aikamoinen selviytyjä taitaa olla tuokin yksin asuva vanhus.

Käänteiselämää?

Taksikuski on töissä kun muut ovat vapaalla. Jouluna, juhannuksena, vappuna, uutenavuotena, viikonloppuina, iltaisin... Ei aina helppoa jos esimerkiksi on perhettä. Tietysti on myös ns. tavalliseen työaikaan osuvia vuoroja. Ne vain usein ajaa auton omistaja itse.

Ehkä taksityö sopii parhaiten nuorelle sinkulle. Elämä on helpompi rakentaa tämän sitovan ammatin ympärille, eikä yrittää liittää tätä työtä normaaliin elämiseen. Nuorena jaksaa myös pitkät vuorot paremmin. Toisaalta ikä ja kokemus auttavat toimimaan erilaisten haastavien asiakkaiden kanssa. Ei turhaan provosoidu niin helposti. ("Hän oli niin nuori ja kiivas..." kuten eräässä laulussa lauletaan.)

Taksikuski juhliikin outoihin aikoihin. Jos meinaa ammatista jotain tienata, ei voi kauheasti vapaita ottaa. Tästä seuraa kova määrä työtunteja keskimäärin heikolla tuntiansiolla.

Kai jokainen pitempään alalla ollut on jotenkin erilainen kuin perus-kaduntallaaja. Ammatti kyllä karsii hyvin nopeasti pois siihen sopimattomat. Joillekin tämä työ muodostuu pitkälti jopa elämäntavaksi. Joskus siinä menee sitten perhekin. Miten kenelläkin, meitä on moneksi.

X lupasi käyttäytyä kunnolla...

Joku oli jättänyt kopille datalta tulleen kyytitarjouksen printattuna. Siinä luki osoite ja tilaajan nimi lisätiedolla että oli luvannut käyttäytyä kunnolla.

Joopa joo. En tiedä oliko kyyti järjestynyt mutta luulenpa että ei. Ainakaan minun kyytiini tällä paikallisella kiusanhengellä ei ole enää koskaan mitään asiaa. Joskus meni asiallisesti mutta viimeisin kerta riitti. Aika samoja kokemuksia on kai muillakin.

Ei mene vahvasti kun täytyy jo tilatessaan yrittää vakuuttaa että muistaisi käyttäytyä ihmisen tavoin. Itsepähän on tilanteen aiheuttanut. Kävelköön.

Joskus vaan saa riittää

Asiakas kulki kyydissäni vain pienen matkan, ehkä kilometrin. Perillä maksoi kyydin mutta sitten piti etsiä kotiavaimia... ja niitä etsittiin k a u a n ...

Lopulta ehdotin että jospa etsiminen jatkuisi auton ulkopuolella. -Kaivaminen vaan jatkui. Viimein hän sanoi ettei voi mennä mihinkään autosta kun avaimet eivät löydy. Minä vastasin että "kyllä voit" ja nousin paikaltani. Kiersin auton ja avasin pelkääjän oven. Nostin asiakkaan kainaloista pois autosta ja toivotin hyvää päivänjatkoa. "Lievästi" paheksuvan katseen seuratessa poistuin paikalta.

Hänelle jäi korttimaksusta kuitti puhelinnumeroineen. Sanoin autoilijalle asiasta että tietää jos puhelin soi. Mitään ei kuulunut, avaimetkin varmaan löytyivät. Eikä väkivaltaa käytetty. Vain tarpeellinen voima asiakkaan poistamiseen. (Huomautan että asiakas ei ollut heitteillejätön uhan alla. Ei siis vaaraa sammumisesta hankeen ja ajankohta oli sellainen että varmaan pian pääsisi rappukäytävään jonkun muun kulkiessa.)

Ravintola yritti siirtää ongelmansa minulle

Menin tilattuna suositun juottolan eteen. Pian tarjoilija saatteli varsin voipuneen asiakkaan ulos ovesta. Auttoi vielä takinkin kiinni. Oven sulkeuduttua tämä heppu hyytyi maahan siihen oven eteen. Ajattelin että toivottavasti hän ei ollut se kenelle auto oli tilattu.

Aikani katselin tilannetta. Jossain vaiheessa tarjoilija kävi kokeilemassa ovea jota ei saanut auki tämän vetelän maatessa siinä edessä.

Totesin ettei ole minun ongelmani, tein hukkalapun ja poistuin koska datakin näytti kysyntää olevan.

Ravintolan vastuulla on sisätilojen lisäksi myös ravintolan välitön läheisyys. Siihen luetaan oven edusta. Asiakkaille ei myöskään saa anniskella liikaa joten he siltä osin vastaavat asiakkaan kunnosta tämän poistuessa.

Taksit eivät ole ongelmajätelaitos johon kipataan kaikki hankalaksi käyneet asiakkaat.

Yllätyksiä sattuu, joskus jopa myönteisiä

Tein tietysti uudenvuodenyön. Se oli mitä aina. Sitten oli vuorossa seuraava yö töissä. Etukäteen varauduin muutamaan noin kympin kyytiin lähibaareista melkein vieressä oleviin osoitteisiin.

Mutta kas, iltahan olikin erinomainen. Kassa melkein sama kuin edellisenä yönä! Outoja kyytejä tuli useampi. Siis sillälailla että ei odottaisi joiltakin alueilta saavansa kyytiä johonkin yllättävän kauas jne. Ilmeisesti autoja puuttui vuorosta merkittävästi ja tämäkin auttoi tuloksen syntymiseen. Olen aina mieluummin ajanut ilman sellaista, vaikkapa uudenvuodenyön, hässäkkää. Kunhan kyytejä on sopivasti riittänyt. Eli ei yleistä hulinaa vaan sopivasti liikkujia automäärään nähden. Nyt oli juuri näin. Siihen kun vielä yhdistettiin vähän säkää ja taitoa saada kyytejä eri puolilta asutuskeskittymää, oli positiivinen ylläri valmis.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!

Miksi tienpintojen pitäisi olla kesäkunnossa myös talvella? Suomessa on talvi. Ei aina nykyisin kovin perinteinen mutta ajokelit ovat silti joskus talvisia.

Kun lämpömittari edes lähestyy pakkasrajaa niin jo ovat suolanlevittäjät liikkeellä! Työtäänhän he tekevät mutta miksi niin pitää tehdä? Ainakaan nykyisessä laajuudessa?

Ennen (siis "niinä vanhoina hyvinä aikoina") ei ollut nykyisiä käsittämättömien kirjainyhdistelmien kertomia auton dynaamisia ajonhallintajärjestelmiä. Ei ollut edes ABS-jarruja. Talvirenkaat olivat huonompia eli kehitys ei vielä ollut niin pitkällä. Autoissa oli usein takaveto peräluistoineen liukkaalla.

Muistan kuinka aikoinaan kunnon liukkaan kelin aikana ei esim. Volvo 740:llä pystynyt ajamaan ilman renkaiden sutimista. Perä liirasi vaikka yritti ajaa nätisti. Silti selvittiin!

Missä on ihmisten ajotaito tänä päivänä? Miksi sitä ei edes uskota olevan ja tiet suolataan jo varmuuden vuoksi? On kuitenkin kaksiosaista ajokortin suoritusta liukkaan kelin osioineen. Eihän kukaan opi ajamaan huonoissa olosuhteissa jos ne yritetään väkisin pitää poissa.

Pian kuljettajat luottavat liikaa autoonsa ja ajavat kuin kesällä. Onhan se nähty mihin sitten joudutaan. Parin vuoden takainen kolarisuma pk-seudulla oli hyvä esimerkki. Huono keli, paljon autoja ja ajettiin liian kovaa. Pienemmässä mittakaavassa ympäri maata käy jatkuvasti samaa. Huono keli ei suista autoja pois tieltä. Tilanteeseen vaikuttavat ratkaisut tekee aina joku siinä ratin ja istuimen välissä.

Uskon itse oppineeni jo jotain ajamisesta. Pärjään ilman ihmeellistä elektroniikkaa ja nelivetoa. Niin tekee moni muukin. Onhan niistä apua, mutta eivät ne ole välttämättömiä. Niinpä tämä liiallinen autoilijoiden paapominen ja kesäkelien tekeminen ärsyttää.

-Ai miksi? Eikö ole hyvä että huolehditaan turvallisuudesta? -Tietysti, mutta kohtuus siinäkin.

* Liukkaallakin kelillä on osattava ajaa! Ei kaikissa autoissa ole uusia hienouksia, tai vaikka olisi niin silti joku osa ajamisesta kuulunee myös kuljettajalle.

* Kura lentää. Nyt saa olla pesemässä autoja vähän väliä. Omia ja työkalua.

Kiitos ja anteeksi. Tulipahan saarna.

Juomat käsissä autoon, kysymys vasta sitten

Kiva kun ollaan kohteliaita. Kysytään jo autossa istuen ja juomia juoden että saako täällä juoda? Tässä astuu taas kehiin mielessä taistelevat kaksi puolta. Joko ei jaksa välittää ja porukan arvioiden antaa juoda. Yleensä meneekin hyvin. Tai sitten kieltää ja saa koko matkan kuulla olevansa ihan paska kuski. Hyvähän ei ole juuri koskaan.

Isä ja poika ja naapurikunta

Parivaljakko vääntäytyi kyytiin baarista käytyään ensin viereisellä pankkiautomaatilla. Matka oli naapurikunnan pikkubaariin kun kerran oli kutsuttu pikkujouluihin. Koko matkan etupenkillä istunut isä keskusteli poikansa kanssa kääntyneenä puoliksi taaksepäin. Siis tasan kohti minun oikeaa korvaani. Keskustelu oli hänen osaltaan oikeasti huutamista. Ei vihaisena vaan sellaista känniläisen huutoa.

Yritin melko suoraankin sanoa että lopettaisi huutamisen korvaani. Ei tajunnut. Matkalla antoi 50 e rahan ja sanoi että tuolla varmaan pääsee, tuliko kaupat? Minä hyväksyin diilin. Perillä mittarissa oli 44,50 ja hän totesi että rahaa tuleekin takaisin... en viitsinyt enää siitä tapella. Vaikka pojankin puheista piti olla selvä että 50 e on minun niin silti se unohtui. Pääasia että kyyti tuli maksettua ja pääsin heistä eroon. Hyvä keikka tietysti muuten jos ei huutoa korvaan lasketa.

Lisäys:

Unohtui että "hanaa" olisi pitänyt koko ajan lisätä. Ajoin ihan tahallani rajoitusten mukaan. Vaikka korva alkoi jo mennä lukkoon huutamisesta.