perjantaina, toukokuuta 28, 2010

Muistilappuongelma

Tänne kirjoitettaviksi sopivien tilanteiden jälkeen kirjoitan, jos vain mahdollista, asiasta muistilapun.

Niitä lappuja on nyt kertynyt niin että tarinoita olisi taas varastossa.

Mutta kun ei ne omat laput oikein aina aukea... yksikin lappu on ollut jo moneen kertaan tutkittavanani. Silti en saa tolkkua mistäköhän siinä on ollut kyse.

Lapussa lukee: "Ärtsy sgrhlau?".

En vain parhaalla tahdollanikaan keksi mistä siinä on kysymys. Käsiala on tosin aika surkeaa kun miten lie autossa äkkiä kirjoitettu. Eli kirjaimet eivät ole välttämättä läheskään nuo. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Mutta haitanneeko mitään, tuskin.

sunnuntai, huhtikuuta 25, 2010

Alistus (basic)

Asiakas kertoi mitä oli tullut eteen suositussa ravitsemusliikkeessä.

Hänen seuraansa baaritiskille oli lipunut ihan kivan oloinen neitonen.

Neito kysyi: "haluatko alistusta?"
....ehh, en tiedä... kerro lisää... -vastasi mies.

Tällöin nainen oli kirjoittanut lapulle lisää tietoa, siinä oli lukenut jokseenkin näin:

Alistus (basic)

pvm, klo, osoite

hinta: 200 e

Mies oli lapun saatuaan jäänyt ihmettelemään mitä kaikkea voikaan olla tarjolla. Kertoi kuitenkin hävittäneensä lapun, ei ollut hänen juttunsa.
Toisaalta, ihailtavaa innovatiivisuutta ja yritteliäisyyttä naisella.
Ilmeisesti kysyntää on koska on luotu tarjontaa.

Mitähän kuuluu sitten seuraaviin luokkiin ja mitä ne ovat? Alistus (advanced), Alistus (exclusive)? Kovin kategoria voisi kai olla Alistus (Mosley).

perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Kommunikaatio hukassa ja 500 e seteli

Lähes kaikki meni kyydissä jotenkin vaikeasti.

Tilausosoite oli väärä mutta asiakas löysi kyytiin. Mitään ymmärrettävää kieltä ei asiakkaan suusta kuulunut kuin muutama englannin sana. Pienen harha-ajelun jälkeen kuitenkin selvittiin epäselvänä leijuneeseen määräosoitteeseen. Siellä hän tarjosi maksuksi viisisatasta. Fucking great, sanoin ja sitten mentiin hotelliin vaihtamaan. Sekään ei onnistunut mutta hänpä tilasi siellä baarista oluen. Sen maksamiseksi löytyi viisikymppinen. Sanoin hänelle että miksiköhän sitä ei voinut antaa minulle maksun hetkellä? Oli kai tarkoitettu tyttärelle. Mutta kaljaa sillä sai ostettua vaikka ei taksia maksettua. Tyttärestä ei tainnut enää olla niin väliä. Kaljasta saaduilla vaihtorahoilla sentään selvittiin kyytimaksusta.

Pian soitti keskus ja kysyi mihin miehen vein. Hän oli soittanut taas eivätkä he olleet saaneet tolkkua mihin auto pitäisi saada. Puhelu oli kuitenkin katkennut joten en tiedä miten asia jatkui. Tuskin sinne kertomaani osoitteeseen kuitenkaan autoa lähetettiin ellei tyyppi soittanut uudelleen.

Aina ei vaan suju. Ei edes vaikka yrittää palvella hyvin ja auttaa kaikin tavoin

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Nesteen mainosäänellä vastaten

Muminaa, halausyritys, käsi kuljettajan jalalle. (Ja hyvin pian pois siitä kuskin toimesta!)
Tässä välissä asiakkaan herääminen.
Ai, taisin nukkua. Ollaanko me nyt meillä?

"Me ollaan nyt tässä teidän pihassa. Ole hyvä ja maksa kyyti ja mene kotiisi..."

Näin tapahtui.

lauantaina, helmikuuta 06, 2010

Järki vastaan ahneus

Jostain syystä esim. Helsingin kyytejä on tarjolla ennemmin viikonloppu-yövuoron aivan viime hetkillä kuin vuoron alkutunteina.
(Eivät ne tosin yleisiä ole koskaan.)

Ruuhkan oltua ohi voisi hyvin lähteäkin maantiekeikalle. Mutta usein siinä vaiheessa on jo aika väsynyt. Silloin järjen on voitettava ja on hylättävä nuo sinänsä harvinaiset "helsinginkeikat" kun ajaminen ei olisi enää turvallista. Maantiellä jos jossain, pimeässä, tulee salakavala nukahtaminen helposti. Sitten voikin käydä huonosti itselle, autolle ja mikä tärkeintä, asiakkaalle.

Pikku ahneus joka polttelisi ottamaan pitkän kyydin vastaan, on vain tyrmättävä turvallisuuden nimissä.
Toivoa sopii myös että se kuljettaja joka kyydin lopulta lähtee ajamaan, on virkeämpi!

Onhan sitä joskus itsekin ollut pirteä kuin peipponen ja on jaksanut lähteä. Harvemmin sitä enää näillä vuosilla kuitenkaan tapahtuu.

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Potkut!

Sain potkut. Tai asiakas oli sitä mieltä että nyt niin varmasti kävisi.

Vaan eipä käynyt vaikka asiaa vähän selviteltiinkin asiakkaan aloitteesta jälkikäteen.

Autoilija muistutti minua että töitä on aina tarjolla niin paljon kuin haluan.

Tietysti tiesin että en ollut mitään väärää tehnyt mutta toisinaan erityisesti juopuneella asiakkaalla voi olla mistä lie syystä eri näkemys.

Ikävää on vain se että asiakas luuli kai loppuun saakka olleensa oikeassa ja jäi siten varmaankin mielestään häviäjäksi ja huonosti kohdelluksi. Mutta ei voi mitään jos syytös kuljettajaa kohtaan on aivan naurettava.

Sattuuhan näitä ja ei se mahdotonta ole että virhekin joskus tapahtuu. Mutta silloin voin kyllä myöntää sen ja hyvitän heti. Tästä tapauksesta ei enempää mutta jäipä mieleen omanlaatuisena episodinaan.

keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010

Tumman pojan 9 euroa

Kyytiin osui ryhmä päivettyneempiä uudisasukkaita. Pari heistä vietiin ensin ja he maksoivat osan matkasta. Viimeiseksi jäänyt sai omassa osoitteessaan maksaakseen 9 euroa.

Hänen rehvakas kommenttinsa oli: "Nine euros, that´s nothing!"

Taisi se jotain silti olla kun takaisin piti saada se euro kuitenkin.

Mieleni teki, mutta hallitsin suuni, kysäistä että mistäpä luulet niiden sinulle merkityksettömien eurojen tulevan? Olisikohan meidän töitä tekevien alkuasukkaiden verorahoista...?

Tämä ei ollut pakolais- tai maahanmuuttajavastainen kirjoitus. Mutta saa se vähän särähtää korvaan kun ilmaiseksi saatu raha ei tunnu minkään arvoiselta. Tai niin pitää ainakin esittää.

torstaina, lokakuuta 22, 2009

Vakavaa ammattitaidottomuutta?

Tietystä ravintolasta tietylle kadulle pääsee normaalioloissa melko suoraa reittiä. Tilanne oli kuitenkin se että rakennustyö oli sulkenut tämän suorimman reitin. Piti siis kiertää joko A tai B kautta. Ne ovat pituudeltaan varmaan aika samoissa.

Tulin valinneeksi juuri sen väärän koska päädyimme rapun eteen auto ns. väärinpäin. Siis kuljettajan eikä asiakkaan puoli rapun puolella...

Tästäkös alkoi kiivas valitus ammattitaidottomuudestani ja että hän ei halunnut siihen vaan "rapun eteen". Minä tietysti käänsin auton siinä kadulla vekslaten jotta olisi hyvä. Siitäkin piti soittaa suuta. Ei ollut hyvää palvelua ja ihan ammattitaidoton kuljettaja.

Kyllä on siis joillakin pienestä kiinni onni ja autuus tässä elämässä. Onneksi tulee ne pakolliset jatkokoulutukset meille kokeneillekin tähän ammattiin. Ehkä minäkin opin huomioimaan tarkemmin tällaiset tärkeät asiat.

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Ensimmäinen ikinä

Ajoin tilausosoitteeseen, käynnistin taksamittarin ja odottelin pari minuuttia ennen asiakkaan tuloa. Siihen asti kaikki hyvin. Jonkin ajan kuluttua tilaaja saapui. Siitä alkoivatkin ongelmat.

Asiakas kurkisti heti mitä mittarissa on ja närkästyi kun siinä oli enemmän kuin lähtömaksu. Tietysti, olinhan tuokion jo odottanut! Hän ilmoitti ettei maksa odotusta ja lopulta kyyti jäi ajamatta. Sanoin että ihan turha sitten tilata niille nurkille autoa vähään aikaan, ilmoitan keskukseen hänen mielipiteestään.

Kuinka ollakaan, vähän myöhemmin hän oli onnistunut tilaamaan auton vajaan kilometrin päässä olevan paikallisen juottolan eteen. Minä tietysti sain olla onnekas tilauksen kuitannut. Tunnistaessani asiakkaan hänen tullessaan autolle, tiesin että kyyti tulisi olemaan muistiin jäävä.

Ihmeellistä tilitystä kuinka keskuksen kuuluisi soittaa milloin auto on osoitteessa että ei tarvitsisi maksaa kauheita odotusmaksuja. (Mitenkähän tuo käytännössä saataisiin sujuvasti toimimaan? Useimmat ihmiset luultavasti eivät edes haluaisi moista turhaa puhelua.) Hän kuulemma perustaisi oman kuljetusliikkeen ja menisi ihmisten pihoille odottelemaan ja siitä laskuttamaan. Toivotin onnea yritykselle.

Viimeistään kun hän mainitsi kuinka Virossa taksit eivät laskuta odotusta tmsp, minulle valkeni että jotain tällaista tässä olikin. Mies oli ilmeisesti sieltä kotoisin. Totesin että Virossahan on muutenkin taksien kanssa asiat kunnossa... koskaan et voi luottaa kusettaako kuski oikein urakalla tai ryöstääkö sinut tms. Sillä sain vihdoin hetken hiljaisuuden autoon.

Vielä perillä oli säätöä maksun kanssa mutta lopulta se onnistui.

Hän oli siis ensimmäinen ikinä joka valitti auton liian nopeasti saapumisesta. Kaikki muut ovat olleet vain tyytyväisiä auton nopeaan tulemiseen. Tai hyväksyneet että jos itsellä kestää tulla autolle niin mittarissa on odotushintaa.

Lainaan tähän loppuun vuosien takaisen ruotsinopettajani yhtä suosikkilausetta minulle.

Hur dumma ska man vara?

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Hiljaisuuden pelastajat

Joskus saa yllättävästi niin hyviä kyytejä ettei arvaisikaan. Viimeksikin hiljaisen illan aikana sain 80 euron maantiekyydin aivan odottamatta ja hämmästyttävästä paikasta.

Kun vuoron kassa ei päätä huimaa niin tuollainen pläjäys auttaa kummasti jaksamaan. Niiden alle kympin hintaisten parin korttelinvälin siirtojen seassa tuollaiset tekevät varsin hyvää.

Eihän niitä kovin usein kohdalle osu, mutta joskus kuitenkin. Vielä harvemmin sitten kunnon pitkän linjan keikkoja vaikkapa Helsinkiin. Mutta niitäkin on tehty.

Enimmäkseen arki- ja sunnuntai-illat ovat tuskastuttavaa käkkimistä päivystämässä jos edes jostain joku kyyti siunaantuisi.

torstaina, syyskuuta 24, 2009

Viinan rahtaus Virosta ei suinkaan ole loppunut

Minut tilattiin bussipysäkille, ilman tietoa farmarin tai tila-auton tarpeesta. Perillä osoittautui onnelliseksi sattumaksi että käytössä oli suurehko farmarimallin ajopeli.

Nimittäin seurueen viinalasti oli melkoinen! Tämän tilavahkon farmarin paksi tuli lattiasta kattoon täyteen heidän juomalaatikoitaan ja toki myös pari reppua tuli mukaan muovikasseja laskemattakaan.

Kyyti sinänsä ei ollut ihmeempi. Hintaa sille kyllä tuli kilometreihin nähden. Mittarin hinta koostui puoliksi lastauksesta ja purkamisesta eri osoitteissa. Ne kun ottivat aikaa.

Tietysti asiaan kuului että porukan suurikokoisin mies oli juonut puoliksi jalat altaan. Hänenkin saattelemisensa viinalastinsa kera asuntoon toisessa kerroksessa otti aikansa.

Mutta minulla oli kyllä aikaa. Olihan hiljainen arki-ilta ja kyyti oli lopulta neljäsosa koko yön kassasta...

sunnuntai, syyskuuta 20, 2009

Me sanottiin jo kiitos ja heippa

Palvelen asiakkaani aina asiallisesti ja parhaani mukaan. Asiakkaista ei kuitenkaan muodostu kyydin aikana ystäviäni joiden kanssa haluan rupatella loppuillan kyydin jo loputtua.

Joillakin on tapana jäädä viljelemään hauskoja juttujaan vaikkapa taksikuskin työstä tai muusta "järkevästä" aiheesta. Tämä voi tapahtua vielä autossa istuen tai oven rakoon selittämään jääden. Ja heitä riittää vuodesta toiseen.

Ok, kivat sulle ja kiitos kiitos oli hyvä kyyti ja lässyn lässyn lää...

Joskus on vain pakko sanoa että nyt on hei pakko jatkaa hommia ja alettava tekemään lähtöä. Kaikille sekään ei riitä kun ne omat jutut ovat niiiin hyviä. Silloin on jo sanottava vahvemmin mutta pitää varoa ettei loukkaisi "uutta parasta ystäväänsä".

Raadollisesti sanoen mittarin pysähdyttyä loppuu myös small talk. Kiitos ja hyvää yötä.

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Ikä on mielentila, vain terveys hiukan rajoittaa

Kyytiin sattui vanha herrasmies. Vanhaksi voinee nimittää jos ikää on 87 vuotta. Liikkuminen ei ihan enää ollut kuin nuorella pantterilla mutta äly tuntui leikkaavan kuin se kuuluisa partaveitsi.

Hän sitten innostui kertoilemaan elämäntarinaansa. Oli menossa välillä omille kämpille tyttöystävän luota kun pitäähän sitä miehellä olla omakin paikka missä saa olla rauhassa yksin. Hän kertoi kuinka seksihommat on jo hoidettu silloin nuorempana mutta muuten on mukavaa kun on tyttöystävä.

Hän oli jäänyt leskeksi 11 vuotta sitten ja tavannut 8 vuotta sitten vanhan tyttöystävänsä 61 vuoden takaa. Vanha suola oli janottanut ja siitä astien he ovat olleet yhdessä. Väliin jääneiden vuosien aikana kumpikin oli kasvattanut perheen ja leskeytynyt. Oli ollut mukava löytää toisensa jälleen.

Tällaisten kyytien jälkeen on aina kuljettajallakin hyvä mieli. Ammatin tähtihetkiä kun saa kuulla tuollaisia myönteisiä tarinoita elämäniloisesti kerrottuna.

lauantaina, elokuuta 08, 2009

On se vähän säälittävää

Alkoholipitoisia juomia saa myydä vasta kello 9 jälkeen aamulla.

Mutta joskus voi ihmisellä olla kauhea tarve saada jotakin joka auttaa. Se tarve voi pistää ajamaan taksilla aamulla kuuden aikoihin yli kolmenkympin kyydin... hakemaan pilsneriä 24 h auki olevasta liikennemyymälästä.

Onhan ykkösoluessa alkoholia, mutta niin vähän että sitä saa myydä kellon ympäri. Voihan olla että osa toivotusta vaikutuksesta on itsesuggestiivista harhaa. Ehkä myös jo oluen maku auttaa.

Samapa tuo meille kunhan kyydistä saa maksun.

keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009

Kynä 2

Hiphurraa.

Kynän tarve on nykyisin pudonnut lähes olemattomiin. Ajamaani taksiin kun tuli uusi sirukortit lukeva emv-maksupääte.

Tunnuslukuja vaan näpytellään. Ihme ja kumma että kaikki ovat toistaiseksi muistaneet omat tärkeät numeronsa. Joissakin korteissa tulee silti allekirjoitettava kuitti, mutta todella harvoin.

torstaina, huhtikuuta 30, 2009

Saksalaisia kyydissä

Asiakkaan kaivaessa maksua heitin: "You can pay with German money, if You like..."

Hölmistynyt asiakas totesi: "It´s the same..."

Minä: "I know, that was just a joke."

Pitipä taas olla niin kovin hauska.

sunnuntai, huhtikuuta 26, 2009

Kynä

Se kynä jonka annan korttimaksun allekirjoitusta varten. Se on silloin AINA valmiina käyttöön. Sitä ei v...u tarvitse naksuttaa ees taas.

Kiitos että sain avautua!

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Lasinsiruja autossa sisällä, sehän on tosi jees!

Joku huipputason agentti ja salakuljettaja oli siis tuonut autoon ison tuopin. Ilmeisesti tyhjänä tai sitten tyhjensi sen siinä selkäni takana ajon aikana.

Jossain vaiheessa iltaa kyytiin tuli taas asiakkaita ja taakseni kapuava ilmoitti lattialla olevan tuopin... ja "kräts," samalla rikkoi sen jaloillaan! Ei sitten voinut auton seis ollessa itse poistaa sitä autosta tai antaa siihen minulle mahdollisuutta?

Niinpä kyydin lopuksi oli ohjelmassa lasin siivousta lattialta. Onneksi tuoppi ei ollut yli kymmenessä osassa ja siivous oli helppoa. Muuta sotkua ei ollut eli astia oli ilmeisesti todella ollut tyhjä joutuessaan hylätyksi taksiin.

Kai siitä saa jotain outoa mielihyvää että onnistuu juomaan kuskilta salaa taksimatkan aikana. Vielä suuremmat fibat taitavat tulla kun jättää astiansa autoon rikkoutumaan. Aivan sama juttu nakkikioskipakkausten kanssa. Taksi ei ole roskis vaikka kuinka nuoruuden uho puristaisi.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

"Vittu rikon sun peilin"

Jotain ongelmaa oli kyytimaksun saamisen kanssa. Kai se oli kun en antanut laskua vaan vaadin sisältä haettavaksi lisää rahaa tai kortin. Se hoitui mutta asiakas sai kehitettyä suuttumuksen toimintaani. Poistuessaan autosta hän uhosi rikkovansa auton peilin ja käänsikin sitä hiukan. Onneksi se ei sitä mitenkään vahingoittanut.

Omaa lajiaan erittäin tyypillinen hyypiö. Humaltunut paitsi kliinisesti niin myös samaan aikaan sekaisin omasta erinomaisuudestaan. Niin että köyhiä taksikuskeja pitää vähän kouluttaa ja kehua kuinka hänen firmansa tahkoaa rahaa ja hänellä sitä riittää.

Eipä ollut kummoinen palatsi tämä rahamiehen peruspakettitalo mihin kyyti vei. Sieltä se pikkurouvakin ikkunan takaa katseli kuinka meidän iskä siellä pihalla mesoaa. Luultavasti jokin naapureista heräsi myös näkemään fiksun naapurinsa öistä toimintaa. Tämä varmaan lisäsi aasin arvostusta tuolla pienellä esikaupunkitien pätkällä.

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009

"Eihän nämä kusipäät..."

Kyyti alkoi ihan positiivisissä merkeissä. Pian kuitenkin yksi takapenkin matkustajista ilmaisi toiselle tyytymättömyyttään johonkin taksiliikenteen vakavaan epäkohtaan.
Hän sisällytti lauseeseensa otsikon sanat puhuessaan taksinkuljettajista.

En normaalisti ole kovin herkkä asiakkaiden suunsoitolle mutta nyt päätin että ihan mitä tahansa en viitsi kuunnella. Pysäytin auton ja ilmaisin vaatimukseni asialliseen käytökseen tai kyyti vaihtuisi kävelyksi.
Kummasti muuttui ääni kellossa. Jopa lievää hauskuutta oli kavereiden läksytyksissä tälle suunsoittajalle kun hän yritti vielä jotain jatkaa.
Kyyti ajettiin loppuun ja maksu hoitui asiallisesti.

Ei tuo minulle mitään valtapeliä ollut tai tarvetta osoittaa kuka määrää. On kuitenkin mielestäni itse työni ystävällisesti tehden, oikeus edellyttää asiallista käytöstä myös asiakkailta. Selvistä virheistä pitääkin sanoa jos sellaisia pääsee tapahtumaan, vaikkapa reittivalinnoissa. Mutta suunsoitto ja nimittely ilman aihetta ei kuulu asiaan. Varmaan olisi palvelu kapakassakin todella hyvää jos samanlaisia juttuja alkaisi heittämään tarjoilijoista heidän kuullen.