Miten näitä nyt riittää mun kohdalla?

Tyyppitapaus 1. Känniläisten idea lähteä taksilla kauas.

Taas viime viikonlopun kiihkeänä iltana, jätettyäni asiakkaat anniskeluravintolan eteen, tuli toinen porukka kysymään lähdenkö Turkkuseen...

Hetken väänsimme hintaa mutta olisi pitänyt lähteä satasen alle käypäisen korvauksen. Siis ei kiitos ja menkää muulla kyydillä. Jos he nyt oikeasti olivat lähdössä. Kovasti kyllä tarjosivat minulle sitä omaa hintaansa ja että haetaan vaikka heti automaatilta ja lähdetään.

Ei olisi ollut mitään järkeä. Liian iso alennus ja olisinko jaksanut (vielä silloin) nousuhumalassa olevia tyyppejä satoja kilometrejä kun se olotilakin ehtisi kääntyä vaikka miksi matkalla.

Tyyppitapaus 2. Osoitetta on turha kertoa kuljettajalle.

Eli niiiiiiiin tyypillinen aasiakas jälleen kerran. Etenkin kun matka naapurikuntaan ja kovasti nukutti jo alle km taksiasemalta lähdettyä. Senkun nukkuisi rauhassa, kunhan suostuisi ensin kertomaan sen helkutin osoitteen.

Ehkä näitä riittää juuri siksi että etenkin alempi on liiankin tavallista. Näitä "kaukomatkaajia" taas on sattunut kyselijöiksi ihmeen paljon viime aikoina.

Kissa yritti itsaria.

Hiljensin ajoissa nähdessäni kissan ylittävän tietä. Viime tipassa katti päättää leiriytyä tarkalleen linjalle jossa auton vasemmanpuoleiset pyörät ylittäisivät sen aivan hetken kuluttua.

Tiukka jarrutus...! Onneksi myös samanaikainen väistö onnistui ja hölmistynyt mirri tassuttelee yli tien auton takana. Kyydissä oli asiakkaita mutta he näkivät tilanteen ja niin äkkijarrutus ei aiheuttanut ongelmia. Yhdessä olimme tyytyväisiä että misse sai säilyttää yhden yhdeksästä hengestään vielä tämän kerran.

Pitäiskö lopettaa taksihommat...

"Tuossa oli 40 ja nyt on 50. Koko ajan ajat kuitenkin kuuttakymppiä. Ei taida olla oikein ajaminen hallussa...?"

Vastasin että enhän minä oikein mitään auton ajamisesta tiedä.

"Minä kun olen ajanut rekkaa niin ja niin paljon niin kyllä minä tiedän, pälä pälä pälä..."

Niin, ajattelepa omalle kohdallesi. -Piti vähän provosoida kun ukko huvitti minua sen verran paljon. Kai sillä oli paha mieli kun vihdoin sain sen könyämään pois kyydistä.

Voi miestä kun joutui minun kyytiini!

"Milja-Maaria", narkkari-alkoholisti

Hän oli aikoinaan ihan tavallinen ja kunnollinen lukiolaistyttö. Minun kaverini koulutovereita. Miten lie elämä heittelikään ja hän päätyi alkoholistiksi ja rappiolle jo nuorena. Joskus kaupungilla minäkin häntä näin, tai hän saattoi osua taksini kyytiin. Aina hän muisti minutkin kaverini kautta ja juteltiin hetki niitä näitä.

Noin vuosi sitten tapahtui muutos. Enää hän ei tuntenut eikä muistanut vaikka mainitsin kaverini. Ei mitään tajua edes kuka tuo kaveri on. Vähän aikaa sitten hän osui kyytiini jälleen kerran. Kyseli lopuksi tietäisinkö mistä saisi amfetamiinia...

Life is like a box of chocolate, you never know what you get. (Forrest Gump)
Hänelle osunut biitti ei sitten ollut ehkä se makein.
Lopulta... Life is hard, then you die. (Jim Dempsey, "Taistelupari" eli Dempsey&Makepeace)

Anssi Kelan laulussa se kiteytetään miten meistä tuli muurareita, taksikuskeja jne. Joistakin aina tulee sitten näitä elämän laitapuolen kulkijoita. Lähtökohdista riippumatta. Harmi sinänsä.

Kuljettajan vastuu turvavöistä

Asiakas sanoi laittavansa turvavyön kiinni että minulle ei tulisi sakkoja poliisin pysäyttäessä. Sanoin että hyvä kun laittaa mutta sakosta hän vastaisi kyllä ihan itse. Sitten päästiinkin asiaan. Asiakkaalla oli varmaa tietoa asiasta. Tieto oli peräisin tutulta taksijohtajalta ja tutulta poliisilta.

Hänen kertomansa mukaan taksinkuljettaja on vastuussa matkustajien turvavyön käytöstä. Niin myös linja-autonkuljettaja kaikista 50 matkustajastaan. Ja että asia on ihan selvä ja sakko tulee kuskille...

Minä olen ymmärtänyt että uusi laki määräsi jo voimassa olleen matkustajien vyöpakon lisäksi myös taksinkuljettajalle vyön käyttöpakon hänen ajaessaan ilman asiakkaita. Siinä kaikki. Aiemmin jo tietysti on kuski ollut vastuussa ilman täysi-ikäistä huoltajaa matkustavien lasten vyön käytöstä. Tämä tulee vastaan lähinnä koulukyytien yhteydessä.

Eli jos mentäisiin niin kuin asiakas väitti, voisivat jälkiselvittelyt olla mielenkiintoisia.

Kuskihan vastaisi tietenkin myös siitä tuliko sen kertakäyttövosun kanssa hässiessä käytettyä spärdäriä. Tai siitä jos asiakkaalla on vaikkapa luvaton ase hallussaan, niin sekin on kuskin vastuulla. Oikeastaan jos kodin vakuutukset on laiminlyöty niin niistäkin vastaa luonnollisesti taksikuski koska kerran haki asiakkaan sieltä kotoa. Ihan mikä ja mitä tahansa tapahtuukaan ajanjaksolla joka liittyy taksin käyttöön niin niistä vastaa siis kuljettaja.

Aluksi väitin asiakkaalle vastaan mutta pakko oli sitten sanoa asiakkaan olevan kai aina oikeassa vaikka en ihan uskonut asioita.

Tänne saavat nyt asiantuntijat laittaa järkeviä kommentteja asiasta että saadaan se viimeinen varma tieto...

Kela-kyytiä

Näköjään kun tuolla vähän aiemmin kirjoitin kela-kyydistä, niin pian tulikin koko hoito eteen. Piti oikein soittaa kollegalle ja kysyä miten homma naputellaan mittariin. Nyt tiedän omavastuun olevan 9,25 ja kelakyydin koodin 46 E.
Kauheat kasat papereita ja kuitteja. Onneksi kyyti oli sentään kunnon matkan päähän paikallisesta hoitolaitoksesta.

The E Street Band

Sain taas kerran todistaa känniläistä asiakasta joka mielestään tietää jostain todella paljon. Jotain sellaista mitä muut eivät tiedä.
Radiossa soineesta kappaleesta tuli asiakkailla puheeksi Pomon keikka Suomessa ja etupenkkiläinen kävi sitten kertomaan että tiesimmekö että bändissä soittaa myös Brucen pikkuveli kitaraa? Minäkin siihen että eikä ole totta, enkä ole ikinä sellaisesta kuullut. Näin kuulemma on... Sanoin että käsittääkseni Brucen lisäksi kitaraa soittavat Nils Lofgren ja Little Steven eli Steven van Zandt. Näistä jälkimmäinen olisi kuulemma se veli vaikka yritin että ei ihan sukulaisilta näytä ja sukunimikin on eri. Asiakas oli kuitenkin asiastaan varma ja että voihan olla eronneita vanhempia ja siksi eri nimiä ja muuta höpinää.
En tietenkään alkanut asiasta riitelemään. Asiakas sai olla oikeassa. Varmistin kuitenkin asian kyydin jälkeen kilauttamalla kaverille. Oli sekä muutaman vuoden takaisella että nyt tällä keikalla ja diggaillut musaa vuosikymmeniä. Hän sanoi että paskaa puhui tämä "asiantuntija"!
Ellei sitten takana ole CIA, FBI ja USA:n hallitus salaliittoineen ja asia onkin ihan toisin.

Tässä vain yksi esimerkki aiheesta "elämää suuremmat asiantuntijat baareissa ja taksin kyydissä".

Tuntuu että jos jotain asiaa et tiedä niin aina löytyy joku känninen asiantuntija neuvomaan. Luotettavuus vaan taitaa olla vaurioituneen preservatiivin luokkaa useimmissa asioissa...

(Mutta kyllä viimeistään suomi24:n keskustelupalstoilta löytyisi varmasti ratkaisu ihan mihin tahansa ongelmaan.)
Tulipas tähän kirjoitukseen riittämiin "että" -sanoja. Ei voi mitään sille että elämä on kovaa.

Vuoron aikana

Aika usein 70E.

Toisinaan 69E.

Joskus 49E.

Välillä 42E.

Silloin tällöin 36E.

Harvemmin erikoisempia.

Unohtui, tietysti vuoron lopuksi aina 80E (itselle jemmaan).

Tämä oli uutta...

Asiakas tuli kyytiin lääkäristä. Ajoimme osoitteeseen ja perillä asiakas ilmaisi että "maksu tapahtuisi mukana olleilla papereilla". Hänellä oli siis lääkärin kirjoittama todistus jossa oli rasti kohdassa että kotimatka oli tehtävä omalla autolla. Ei siis sitä että taksi olisi tarpeen. Sanoin että näillä papereilla et saa mistään mitään takaisin eli käteistä kehiin vaan. Sitä ei tällä käiveröllä ollut, eikä edes maksukortteja. Edelleen oli sitä mieltä että papereilla saa kyydin ilmaiseksi. Voi yhden kerran! Mikähän Kelan omavastuukin tänä päivänä on? Luulen vaan että tuollainen alle kympin kyyti olisi kuitenkin jäänyt itse maksettavaksi ainakin lähes kokonaan.

Kyrpiintymiseni kasvaessa kirjoitin hänelle velkalapun mutta en usko koskaan niitä rahoja näkeväni. Paitsi jos hän sattuu uudelleen kyytiin. Silloin on rahastuksen aika. Meidän kyläpahasessamme ei ole mitenkään tavatonta kuljettaa toisinaan samoja asiakkaita.

Niinpä asiakkaan poistuttua oli aika näppäillä mittariin 49E. Eipähän mene ainakaan minun pussistani.

Kollega vuosien takaa

Hänen lähestyessään autoani taksijonon kärjessä katselin että onpas taas joku juonut itsensä varsinaiseen kuntoon...

Kyytiin päästyään tunnistin hänet oitis. Siinähän oli "MikaMarkoPetteri" eli entinen kollega jonka kanssa ajoimme joskus samaa autoakin.

Eikös hän ollut sillä kertaa oikein klassinen esimerkki tietyllä tavalla vittumaisesta taksiasiakkaasta. Käyttäytyi hyvin mutta ei perkele muistanut osoitetta paikkaan mihin oli menossa. Ja ihan varmasti tuntee entisen kotikaupunkinsa kuin omat taskunsa. Nukahteli myös takapenkille joten oli mukavaa yrittää selvittää sitä määränpäätä.

Onneksi tuttuus antoi mahdollisuuden vähän kovistella tyyliin että "vittu nyt ryhdistäydyt sen verran että se osoite löytyy" ja "jätkä on kuin mikäkin taksi-känniääliö, saatana". Joku uudempi kuski joka häntä ei olisi tuntenut, olisi kyllä hitsannut ja saattanut heittää "MMP:n" pihalle.

Perille päästiin tälläkin kertaa. Oli hauska tavata, kiitos ja hyvää yötä. Voi perkele!!!

Taksikuskikin on ihminen, ainakin melkein...

Seitsemän kertaa sama juttu!

Muutaman kerran jälkeen en voinut enää uskoa niin monia yrityksiä samana iltana. Eli 7 kertaa yritti kyytiin tulla 5 henkilöä. En suostunut kertaakaan. Useimmat jättivät jonkun pois ja matka alkoi. Yhdet olivat sitä mieltä että jos olen niin tarkka siitä laista niin minun pitäisi vahtia myös turvavöiden käyttöä. Sanoin että siinä on se oleellinen ero että ylikuormasta sakko tulee minulle mutta turvavyöttömyydestä asiakkaalle...

Yhdet venäläiset olivat sitä mieltä ettei ylimääräinen haittaa ja "mjinä mjaksan" yms. sontaa. Koska asia ei mennyt jakeluun niin he lähtivät autosta pois minun käskystäni takaisin jonoon. Venäläinen on kai tottunut siihen ettei ole lakia jota ei voisi rikkoa tarvittaessa. Ja että rahalla selviää aina. Paitsi tällä kerralla.

Niin, kyllähän kaikki muutkin olivat sitä mieltä että se yksi ylimääräinen ei tosiaankaan haittaa. Lähes kaikki jatkoivat myös että he maksavat kyllä sakon tai ylimääräistä.

Mutta hei, tässä asiassa on pakko olla johdonmukaisen tiukka. Joka kerta.
Hölmöä on se että mittarissa olisi kyllä kolmostaksa eli 5-6 henkilön aikana käytettävä hinta. Sitä ei vaan voi käyttää kuin kai autot jotka ajavat ns. paarikyytejä.
Minua ei myöskään haittaisi se viides matkustaja. Mutta näin se asia nyt vaan on.

Neekeri Helsinkiin?

Tilaus oli klo 4 sen suurimman yöravintolan eteen. Manasin mielessäni ajaessani paikalle. Katu oli mustanaan ihmisiä ja pysäytin auton sinne sekaan. Normaalisti kyseisessä paikassa tulisi noin sata ihmistä kyselemään olenko vapaa mutta nyt yllättäen ei. Odottelin hetken ja olin jo lähdössä pois kun ovi aukesi. Yönmusta tummaihoinen kysyi vienkö Helsinkiin. Sanoin imperialistien kielellä ettei onnistu. Ajoa oli tiedossa riittämiin ja jotenkin ei sytyttänyt idea epäilyttävän näköisen tyypin kanssa lähtemisestä maantiereissulle. Ja se epäilyttävyys ei liittynyt ihonväriin...

Olin näkevinäni saman tyypin vielä myöhemmin hengailemassa bussipysäkkien luona eli ilmeisesti halu/tarve päästä Helsinkiin ei joko ollut onnistunut tai oli rauennut.

Ekaa kertaa vuoro kesken melkein alussa

Kävi tuossa vähän aikaa sitten niin että piti lopettaa vuoro melkein heti alkuunsa. Muutaman kyydin ajoin mutta sitten alkoi tuntua että täytyy pitää tauko kotona ja katsoa missä mennään.

Niin siinä sitten kävi että en pystynyt jatkamaan töitä vaan kävin parin vatsantyhjennyksen jälkeen laittamassa autosta vermeet kiinni ja vuoro oli siinä sillä kertaa.

Ei nimittäin taitaisi oikein toimia että taksissa olisi kuski se jolla on paha olo ja joka saattaisi joutua oksentamaan kesken kyydin...

Melkein tippiä, osa 2.

Mies ojensi minulle 10 euron setelin kun matkaa baariin nurkan taakse oli enää vain noin sata metriä. Mittarissa oli silloin 8,80. Hän sanoi erittäin selvästi, niin ettei asiasta jäänyt mitään epäselvää, että tuossa on sulle kymppi ja loput saat pitää.

Noh, kun päästiin baarin eteen niin eikös tyyppi sanonut että "annappas sittenkin euro takasin." Totesin että sepäs kiva kun kerran jo selvästi lupasit sen minulle. Antaahan se piti vaikka sanoin kyllä että jopas aika hölmön tempun teit!

Mies oli siis matkaan ihan tyytyväinen ja halusi antaa tippiä. Rupesi kai vaan huimaamaan valtaisa summa minkä erehtyi minulle ensin antamaan. Se piti sitten pyytää takaisin...

U S K O M A T O N

J U R P O ! ! !

Tippiä... ei sittenkään!

Aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa ei voi olla varma tarkoittiko asiakas että hän antaa vaihtoraha-kolikot tippiä. Tällöin kuljettaja ei voi muuta kuin kaivaa kolikot raharengistä ja ojentaa ne asiakkaalle.

Sitten saattaa käydä jotain sellaista että silloin ilmenee hänen tarkoittaneen ne tipiksi MUTTA ottaa ne kuitenkin itselleen... Siis: ei tarvitse hävetä sanoa vielä silloinkin että "eikun ne oli sulle" tai jotain vastaavaa. Asia on silloin ihan ok. Onneksi heitäkin on jotka viimeistään silloin ilmaisevat asian selkeästi, kuski saa hyvän mielen parista ylimääräisestä eurosta ja kaikki hyvin.

Tuossa toisessa tapauksessa jää vähän outo olo. Kyse ei varmasti ole siitä että kuskille ei tippi kelpaisi. Sitä vaan ei voi ns. ottaa jos ei ole i h a n varma. Meteli olisi kauhea jos ilman lupia varastaisi asiakkaalta rahaa!!!

Pelastuspartio

Asiakas halusi lähteä pelastamaan ystävänsä joka oli kaukaisessa kaupungissa pulassa. Ei rahaa, maksukortteja eikä edes henkilöpapereita. Lompakko ym. siis kadonnut. Paikalliset taksit eivät tietenkään lähteneet tuomaan eikä hotelliinkaan olisi päässyt.

Niinpä läksimme ja löytyihän se kaveri sieltä vaikka kännykän akkukin alkoi olla jo viimeisillään.

Olipahan keikka, mutta tuskin kuitenkaan hävisin kassoissa kotikylille jääneille kollegoille koska ei tuossa mennyt niin kauan. Takaisin palattiin heti kahvilla käynnin jälkeen.

Odota tyytyväisenä, valita vasta lopussa...

Asiakas osoitti kädellään mihin taloon on menossa. Ajoin siis parkkipaikalle. Odotimme siinä pari minuuttia että vastaanottaja tulisi maksamaan. Häntä ei ensin kuulunut ja mittari kävi. Olisin jopa lainannut puhelintani (ilmeisesti ei ollut puheaikaa jäljellä) soittamiseen mutta pian asiakkaan puhelin soi ja selvisi että häntä odotettiin talon toisella puolella.

Maksaja tulee autolle ja sitten alkaa kinaaminen että mittarissa oli xx euroa kun talolle tulimme, he maksavat sen. Sanoin että kyllä odottaminen pitää maksaa myös. Olin kuulemma ihan huono ym kun ajoin talon väärälle puolelle... jne mussua. Hinta taisi olla mittarin sulkiessani 1,80 enemmän.
Minulle olisi voinut sanoa että halusi oikeasti talon toiselle puolelle, olisin ajanut sinne suoraan tai siirtänyt auton! Jos istuu tyytyväiseltä vaikuttaen paikoillaan odottamassa, eikä saa ilmaistua haluavansa toiselle puolelle taloa, niin ihan varmasti maksaa joka perkeleen odotusminuutin. Klassinen urputus hinnasta jälkikäteen ei auta.

Kuitti tietysti vaadittiin vittuilevalla äänensävyllä. Joo, siitä löytyy mun kuljettajanumero, isännän nimi ja muut tarvittavat tiedot. Muistakaa valittaa!

Umpikänniläisen viisautta

Kyllä varmasti kannattaa lähteä laitakaupungin pikkubaarista keskustaan jatkamaan kun on niin kännissä että taksikuski saa kalastaa osoitetta moneen kertaan ja takapenkillä nukutaan ja örvelletään vuorotellen koko matka.

Aivan varmaa on että he eivät päässeet siihen kapakkaan, tai mihinkään muuhunkaan, sisään. Mutta sehän ei ollut minun ongelmani. Sain rahat piiitkän kaivamisen jälkeen ja ovien sulkeuduttua haihduin paikalta minkä koneesta lähti.

Manuaalista automatiikkaa

Usein se on nuori mies joka katselee ensin tovin auton vaihdekeppiä ja sitten tokaisee että: "eikös manuaalilla olisi kivempi ajaa kun olisi parempi ajotuntuma" tai että: "tuossa automaatissa taitaa olla myös käsivalintatoiminto jota on varmaan kiva käyttää".

Viimeksi keksin sen oikean vastauksen...

Sanoin että näitä kahta asiaa voisi verrata vaikkapa näin: jos pitää itsepalvelusta enemmän kuin naisesta niin keppiä on sitten varmaan kiva heilutella, eiköhän automaatti muussa tapauksessa voita.

Olen tietysti kokeillut miten ne manuaalivalintapuolet vaihteistoissa toimivat. Minun mielestäni ne ovat kuitenkin täysin turhia kapistuksia. Siksi siihen autoon on valittu, ja siitä useimmiten lisää maksettu, se automaattivaihteisto ettei sitä keppiä tarvitse heilutella.

Jos viikonloppuyössä ajan vaikkapa 400 km niin aika monta kertaa saisi painaa kytkintä kaupunkiajossa. Ei kiitos.

Herra nivelpolvi ja mummo ikkunassa

En muista miten tämän vanhemman herrasmiehen ensimmäinen autoon tulo onnistui. Lähdettyämme liikkeelle ja muutaman korttelin ajettuani pitikin palata hakemaan jotain unohtunutta. Ajoin taas talon ovelle ja asiakas lähti hakemaan mitä lie. Sekä mennessä että tullessa näin sellaista akrobatiaa että Moskovan sirkuksen nuorempi alan harjoittelija ei samaan pystyisi.

Mies kaatui suoraan eteenpäin ikäänkuin polven kohdalta taittuen, aivan silmänräpäyksessä, ja samantien jotenkin liukui pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mukana oli kävelykeppi joka varmaan hänen osaavissa käsissään toimi jonkinlaisena tukipisteenä, koska mitään vahinkoja ei tapahtunut vaikka naama kyllä -näytti- käyvän kestopäällysteessä. Tämä tapahtui muutamaan kertaan ja aina sama juttu. Ihan kuin polven nivel olisi auennut väärään suuntaan ja siitä nurin, ylös ja taas mennään... Breikdänssääjät olisivat tempusta haltioissaan.

Ehkä hänellä on proteesi jossa hiukan epästabiili nivel tms. Hyvin kuitenkin hallitsi itse tilanteen jonkinmoisesta päihtymyksestä huolimatta. Minä kyllä sanoin että ei saa tuolla lailla pelotella kuskia. En uskalla edes ajatella miten talon rappukäytävän portaat menivät. Ilmeisesti hyvin. Tietysti koko tapahtumasarjaa todisti viereisestä ikkunasta mummo jota tapahtumat kiinnostivat kovasti. Taisin huitaista hänelle kerran kädellä että häivy sieltä kyyläämästä.