sunnuntai, heinäkuuta 06, 2008

Kollega vuosien takaa

Hänen lähestyessään autoani taksijonon kärjessä katselin että onpas taas joku juonut itsensä varsinaiseen kuntoon...

Kyytiin päästyään tunnistin hänet oitis. Siinähän oli "MikaMarkoPetteri" eli entinen kollega jonka kanssa ajoimme joskus samaa autoakin.

Eikös hän ollut sillä kertaa oikein klassinen esimerkki tietyllä tavalla vittumaisesta taksiasiakkaasta. Käyttäytyi hyvin mutta ei perkele muistanut osoitetta paikkaan mihin oli menossa. Ja ihan varmasti tuntee entisen kotikaupunkinsa kuin omat taskunsa. Nukahteli myös takapenkille joten oli mukavaa yrittää selvittää sitä määränpäätä.

Onneksi tuttuus antoi mahdollisuuden vähän kovistella tyyliin että "vittu nyt ryhdistäydyt sen verran että se osoite löytyy" ja "jätkä on kuin mikäkin taksi-känniääliö, saatana". Joku uudempi kuski joka häntä ei olisi tuntenut, olisi kyllä hitsannut ja saattanut heittää "MMP:n" pihalle.

Perille päästiin tälläkin kertaa. Oli hauska tavata, kiitos ja hyvää yötä. Voi perkele!!!

Taksikuskikin on ihminen, ainakin melkein...

Seitsemän kertaa sama juttu!

Muutaman kerran jälkeen en voinut enää uskoa niin monia yrityksiä samana iltana. Eli 7 kertaa yritti kyytiin tulla 5 henkilöä. En suostunut kertaakaan. Useimmat jättivät jonkun pois ja matka alkoi. Yhdet olivat sitä mieltä että jos olen niin tarkka siitä laista niin minun pitäisi vahtia myös turvavöiden käyttöä. Sanoin että siinä on se oleellinen ero että ylikuormasta sakko tulee minulle mutta turvavyöttömyydestä asiakkaalle...

Yhdet venäläiset olivat sitä mieltä ettei ylimääräinen haittaa ja "mjinä mjaksan" yms. sontaa. Koska asia ei mennyt jakeluun niin he lähtivät autosta pois minun käskystäni takaisin jonoon. Venäläinen on kai tottunut siihen ettei ole lakia jota ei voisi rikkoa tarvittaessa. Ja että rahalla selviää aina. Paitsi tällä kerralla.

Niin, kyllähän kaikki muutkin olivat sitä mieltä että se yksi ylimääräinen ei tosiaankaan haittaa. Lähes kaikki jatkoivat myös että he maksavat kyllä sakon tai ylimääräistä.

Mutta hei, tässä asiassa on pakko olla johdonmukaisen tiukka. Joka kerta.
Hölmöä on se että mittarissa olisi kyllä kolmostaksa eli 5-6 henkilön aikana käytettävä hinta. Sitä ei vaan voi käyttää kuin kai autot jotka ajavat ns. paarikyytejä.
Minua ei myöskään haittaisi se viides matkustaja. Mutta näin se asia nyt vaan on.

Neekeri Helsinkiin?

Tilaus oli klo 4 sen suurimman yöravintolan eteen. Manasin mielessäni ajaessani paikalle. Katu oli mustanaan ihmisiä ja pysäytin auton sinne sekaan. Normaalisti kyseisessä paikassa tulisi noin sata ihmistä kyselemään olenko vapaa mutta nyt yllättäen ei. Odottelin hetken ja olin jo lähdössä pois kun ovi aukesi. Yönmusta tummaihoinen kysyi vienkö Helsinkiin. Sanoin imperialistien kielellä ettei onnistu. Ajoa oli tiedossa riittämiin ja jotenkin ei sytyttänyt idea epäilyttävän näköisen tyypin kanssa lähtemisestä maantiereissulle. Ja se epäilyttävyys ei liittynyt ihonväriin...

Olin näkevinäni saman tyypin vielä myöhemmin hengailemassa bussipysäkkien luona eli ilmeisesti halu/tarve päästä Helsinkiin ei joko ollut onnistunut tai oli rauennut.

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Ekaa kertaa vuoro kesken melkein alussa

Kävi tuossa vähän aikaa sitten niin että piti lopettaa vuoro melkein heti alkuunsa. Muutaman kyydin ajoin mutta sitten alkoi tuntua että täytyy pitää tauko kotona ja katsoa missä mennään.

Niin siinä sitten kävi että en pystynyt jatkamaan töitä vaan kävin parin vatsantyhjennyksen jälkeen laittamassa autosta vermeet kiinni ja vuoro oli siinä sillä kertaa.

Ei nimittäin taitaisi oikein toimia että taksissa olisi kuski se jolla on paha olo ja joka saattaisi joutua oksentamaan kesken kyydin...

torstaina, toukokuuta 01, 2008

Melkein tippiä, osa 2.

Mies ojensi minulle 10 euron setelin kun matkaa baariin nurkan taakse oli enää vain noin sata metriä. Mittarissa oli silloin 8,80. Hän sanoi erittäin selvästi, niin ettei asiasta jäänyt mitään epäselvää, että tuossa on sulle kymppi ja loput saat pitää.

Noh, kun päästiin baarin eteen niin eikös tyyppi sanonut että "annappas sittenkin euro takasin." Totesin että sepäs kiva kun kerran jo selvästi lupasit sen minulle. Antaahan se piti vaikka sanoin kyllä että jopas aika hölmön tempun teit!

Mies oli siis matkaan ihan tyytyväinen ja halusi antaa tippiä. Rupesi kai vaan huimaamaan valtaisa summa minkä erehtyi minulle ensin antamaan. Se piti sitten pyytää takaisin...

U S K O M A T O N

J U R P O ! ! !

sunnuntai, huhtikuuta 20, 2008

Tippiä... ei sittenkään!

Aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa ei voi olla varma tarkoittiko asiakas että hän antaa vaihtoraha-kolikot tippiä. Tällöin kuljettaja ei voi muuta kuin kaivaa kolikot raharengistä ja ojentaa ne asiakkaalle.

Sitten saattaa käydä jotain sellaista että silloin ilmenee hänen tarkoittaneen ne tipiksi MUTTA ottaa ne kuitenkin itselleen... Siis: ei tarvitse hävetä sanoa vielä silloinkin että "eikun ne oli sulle" tai jotain vastaavaa. Asia on silloin ihan ok. Onneksi heitäkin on jotka viimeistään silloin ilmaisevat asian selkeästi, kuski saa hyvän mielen parista ylimääräisestä eurosta ja kaikki hyvin.

Tuossa toisessa tapauksessa jää vähän outo olo. Kyse ei varmasti ole siitä että kuskille ei tippi kelpaisi. Sitä vaan ei voi ns. ottaa jos ei ole i h a n varma. Meteli olisi kauhea jos ilman lupia varastaisi asiakkaalta rahaa!!!

sunnuntai, huhtikuuta 06, 2008

Pelastuspartio

Asiakas halusi lähteä pelastamaan ystävänsä joka oli kaukaisessa kaupungissa pulassa. Ei rahaa, maksukortteja eikä edes henkilöpapereita. Lompakko ym. siis kadonnut. Paikalliset taksit eivät tietenkään lähteneet tuomaan eikä hotelliinkaan olisi päässyt.

Niinpä läksimme ja löytyihän se kaveri sieltä vaikka kännykän akkukin alkoi olla jo viimeisillään.

Olipahan keikka, mutta tuskin kuitenkaan hävisin kassoissa kotikylille jääneille kollegoille koska ei tuossa mennyt niin kauan. Takaisin palattiin heti kahvilla käynnin jälkeen.

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Odota tyytyväisenä, valita vasta lopussa...

Asiakas osoitti kädellään mihin taloon on menossa. Ajoin siis parkkipaikalle. Odotimme siinä pari minuuttia että vastaanottaja tulisi maksamaan. Häntä ei ensin kuulunut ja mittari kävi. Olisin jopa lainannut puhelintani (ilmeisesti ei ollut puheaikaa jäljellä) soittamiseen mutta pian asiakkaan puhelin soi ja selvisi että häntä odotettiin talon toisella puolella.

Maksaja tulee autolle ja sitten alkaa kinaaminen että mittarissa oli xx euroa kun talolle tulimme, he maksavat sen. Sanoin että kyllä odottaminen pitää maksaa myös. Olin kuulemma ihan huono ym kun ajoin talon väärälle puolelle... jne mussua. Hinta taisi olla mittarin sulkiessani 1,80 enemmän.
Minulle olisi voinut sanoa että halusi oikeasti talon toiselle puolelle, olisin ajanut sinne suoraan tai siirtänyt auton! Jos istuu tyytyväiseltä vaikuttaen paikoillaan odottamassa, eikä saa ilmaistua haluavansa toiselle puolelle taloa, niin ihan varmasti maksaa joka perkeleen odotusminuutin. Klassinen urputus hinnasta jälkikäteen ei auta.

Kuitti tietysti vaadittiin vittuilevalla äänensävyllä. Joo, siitä löytyy mun kuljettajanumero, isännän nimi ja muut tarvittavat tiedot. Muistakaa valittaa!

sunnuntai, helmikuuta 24, 2008

Umpikänniläisen viisautta

Kyllä varmasti kannattaa lähteä laitakaupungin pikkubaarista keskustaan jatkamaan kun on niin kännissä että taksikuski saa kalastaa osoitetta moneen kertaan ja takapenkillä nukutaan ja örvelletään vuorotellen koko matka.

Aivan varmaa on että he eivät päässeet siihen kapakkaan, tai mihinkään muuhunkaan, sisään. Mutta sehän ei ollut minun ongelmani. Sain rahat piiitkän kaivamisen jälkeen ja ovien sulkeuduttua haihduin paikalta minkä koneesta lähti.

lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Manuaalista automatiikkaa

Usein se on nuori mies joka katselee ensin tovin auton vaihdekeppiä ja sitten tokaisee että: "eikös manuaalilla olisi kivempi ajaa kun olisi parempi ajotuntuma" tai että: "tuossa automaatissa taitaa olla myös käsivalintatoiminto jota on varmaan kiva käyttää".

Viimeksi keksin sen oikean vastauksen...

Sanoin että näitä kahta asiaa voisi verrata vaikkapa näin: jos pitää itsepalvelusta enemmän kuin naisesta niin keppiä on sitten varmaan kiva heilutella, eiköhän automaatti muussa tapauksessa voita.

Olen tietysti kokeillut miten ne manuaalivalintapuolet vaihteistoissa toimivat. Minun mielestäni ne ovat kuitenkin täysin turhia kapistuksia. Siksi siihen autoon on valittu, ja siitä useimmiten lisää maksettu, se automaattivaihteisto ettei sitä keppiä tarvitse heilutella.

Jos viikonloppuyössä ajan vaikkapa 400 km niin aika monta kertaa saisi painaa kytkintä kaupunkiajossa. Ei kiitos.

torstaina, helmikuuta 14, 2008

Herra nivelpolvi ja mummo ikkunassa

En muista miten tämän vanhemman herrasmiehen ensimmäinen autoon tulo onnistui. Lähdettyämme liikkeelle ja muutaman korttelin ajettuani pitikin palata hakemaan jotain unohtunutta. Ajoin taas talon ovelle ja asiakas lähti hakemaan mitä lie. Sekä mennessä että tullessa näin sellaista akrobatiaa että Moskovan sirkuksen nuorempi alan harjoittelija ei samaan pystyisi.

Mies kaatui suoraan eteenpäin ikäänkuin polven kohdalta taittuen, aivan silmänräpäyksessä, ja samantien jotenkin liukui pystyyn kuin mitään ei olisi tapahtunut! Mukana oli kävelykeppi joka varmaan hänen osaavissa käsissään toimi jonkinlaisena tukipisteenä, koska mitään vahinkoja ei tapahtunut vaikka naama kyllä -näytti- käyvän kestopäällysteessä. Tämä tapahtui muutamaan kertaan ja aina sama juttu. Ihan kuin polven nivel olisi auennut väärään suuntaan ja siitä nurin, ylös ja taas mennään... Breikdänssääjät olisivat tempusta haltioissaan.

Ehkä hänellä on proteesi jossa hiukan epästabiili nivel tms. Hyvin kuitenkin hallitsi itse tilanteen jonkinmoisesta päihtymyksestä huolimatta. Minä kyllä sanoin että ei saa tuolla lailla pelotella kuskia. En uskalla edes ajatella miten talon rappukäytävän portaat menivät. Ilmeisesti hyvin. Tietysti koko tapahtumasarjaa todisti viereisestä ikkunasta mummo jota tapahtumat kiinnostivat kovasti. Taisin huitaista hänelle kerran kädellä että häivy sieltä kyyläämästä.

sunnuntai, tammikuuta 27, 2008

Ihmisnavigaattori ilman virtakytkintä

Asiakas kertoi osoitteen naapurikaupungista ja matkaan lähdettiin. Katsoin navigaattorista missä se on kun en tarkkaan tiennyt. Varmistin vielä että ajetaanko lähempänä sitten Yhden vai sen Toisen tien kautta.

Asiakas sanoi että sen Toisen. Matka joutui mutta eiköhän lähestyttäessä edellä mainittua reitinvalinnan pistettä, alkoi tulla ohjeita että tuosta tuonne ja sitten vasemmalle jne. Sanoin että niin joo ja sittenhän meidän pitääkin kääntyä hetken päästä oikealle ja mennä radan ali sinne Oikeaan kaupunginosaan. Joo just niin sanoi asiakas, ja oltuaan 10 sekuntia hiljaa muistutti että kohta sitten oikealle... Minä että niin siitä radan ali jne. Hetken päästä taas ohje ajaa radan ali ja jatkaa suoraan yms. KOKO HELVETIN MATKA SIELLÄ kotikaupungin päässä vaikka yritin osoittaa että en ole ihan hukassa ja tiedän suurinpiirtein mihin ollaan menossa. Ja navissa oli kyllä määränpää ruudulla josta seurasin karttaa.

Kaikkea siis humalatila tekee. Tuohan on oikeastaan aika tavallista. Ei vaan jaksaisi kotikylilläkin kuunnella ohjeita kun varmasti tietää mihin mennään ja joskus senkin sanoo suoraan asiakkaalle. Tuskin nämä pahaa tarkoittavat mutta vähän sama kuin toistaisit marketin kassalle että nyt seuraavaksi vedät tuon maksalaatikon tuosta viivakoodin lukijasta ja seuraavaksi tuon maitopurkin.

Minä ainakin kysyn kyllä jos en tiedä mihin pitää mennä. Ikinä ei ole asiakas hermostunut niin ettei matka olisi jatkunut. Joku tietysti on ollut että pitäähän mun tietää, mutta rauhoittunut kun olen sanonut että jos et voi neuvoa niin pitää tilata toinen taksi. (Nykyisin navigaattoreiden aikana ei neuvoja onneksi tarvitse paljon kysellä.)

Firmataksiaikoinani oli joskus näitä joiden mielestä mun olisi pitänyt tietää myös ensimmäistä kertaa kuulemani asiakkaan kotiosoite vieraassa kaupungissa... perille kuitenkin aina päästiin kun asiakas lopulta suostui neuvomaan. Vaikka vaikeata se kerran oli Porvoossa.

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Onhan siitä pulinaa ollut

Taannoin oli "pakko" ottaa se viideskin matkustaja kyytiin vaikka se nykyisin onkin kiellettyä. Matka oli onneksi lyhyt ja reitti rauhallinen. "Pakon" teki se kun en kehdannut jättää tutun porukan viidettä pois kyydistä.

Tolpalta kyytiä lastatessa olen kyllä ollut tiukka. Se on neljä matkustajaa enintään ja sillä piste. Kävi sitten niin että kyydissä oli kolme samaa porukkaa ja yksi ihan vieras matkan varrelle. Vasta matkalla osoittautui että tuo yksi ei kuulunutkaan porukkaan ja kyydistä oli jäänyt hänen takiaan omaan jengiin kuuluva. Sanoin että olisitte kertoneet ja huolehtineet omanne mukaan, ei ulkopuolisia ole muutenkaan pakko ottaa kyytiin. Näin kuitenkin mentiin sillä kertaa.

Pääosin ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät lain ja sen toteuttamisen. Silti aina on niitä joille asia ei kertakaikkiaan uppoa kaaliin. Niinkuin kaikessa taksiin liittyvässä tuntuu olevan.

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Ei on ei myös kauniille venäläisnaisille!

Tolpalta astui ruuhka-aikaan mies etupenkille. Ennenkuin auto ehti liikahtaa, taakse tunki pian venäläiseksi osoittautunut nainen haluten ihan eri suuntaan kuin tämä mies. Alkoi suurinpiirtein määräämään että sinne mennään ensin vaikka etupenkin mies sanoi että hän menee tällä taksilla yksin.

Ei mennyt naiselle jakeluun ennenkuin minä sanoin että kannattaa opetella sen verran lisää suomen kieltä että ymmärtää mitä ei-sana tarkoittaa. Silloin viimein tajusi poistua. Mies sanoi että naisia oli oikeastaan useampi ja jonon ohi oli kiilattu oikein kunnolla hetkeä aiemmin. Ei niitä muita kuitenkaan kyytiin tunkenut, ainakaan vielä.

Mies olisi kyllä voinut tehdä mutkan jos nainen olisi maksanut osansa, mutta asenne jolla samaan kyytiin tungettiin ratkaisi asian. Valitettavan usein maahamme muuttaneet venäläiset ovat käytökseltään tuolla lailla röyhkeitä joissain tilanteissa. Ehkä ovat tottuneet että niin kuuluu toimia jos jotain haluaa. Täällä kuitenkin esim. taksijonossa pätee rehellisen jonottamisen sääntö.

sunnuntai, tammikuuta 20, 2008

Äänekästä pussailua

Mikä ihme siinä pussailussa taksin takapenkillä toisinaan on että äänitehosteet ovat kuin elokuvasta...
Kauheaa slurpsin slurpsia ja maiskutusta ja imeskelyä. Kuitenkin vähän niin kuin savua ilman tulta... Vaatteet sentään pysyvät päällä eikä sen kummempaa, vain pussailua ja kähmimistä mutta hirveällä metelillä.

Setä KK on oikein tyytyväinen!

Nyt on uudella työkalulla jo vähän tehty töitä.
En voi muuta sanoa kuin että siinä on se minun mieleisin autoni näihin hommiin.
Makumme kaikilla tietysti mutta tätä odotin ja vihdoin asia on kunnossa. Kiitos isännälle.

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Tietääkö taksikuski vastauksen kaikkeen?

"Mitä mieltä olet lasten ruumiillisesta kurittamisesta?"

Nainen pohti asiaa ja kertoi omista ja myös mukana olleen miesystävän lapsista. Ilmeisesti mies jossain määrin hyväksyi asian ja nainen ei. Minun olisi pitänyt tietää sekin kannattaisiko heidän muuttaa yhteen kun he ovat tästä asiasta eri mieltä?

Luistin antamasta mitään kunnon vastauksia ympäripyöreyksillä. (Taksikuskin tärkein taito!)

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Munan perässä liikkeellä

Lähiöstä kyytiin tullut nainen kertoi miten ilta oli mennyt. Oli lähtenyt ihan kivan miehen kanssa tämän kämpille seksuaalinen kanssakäyminen mielessä. Mutta eipä ottanut miehellä eteen... Tästä mies oli saanut syyn suuttua naiselle ja syyttää tätä vaikka mistä.

Perillä nainen heitti hyvän lopetuksen: "Vaikka nyt olenkin ollut munan perässä liikkeellä niin kyllä kuitenkin aion maksaa rahalla."

Minä vastasin että sehän se yleisin kyydinmaksutapa on.
Eurot vaihtoivat omistajaa.
Kiitokset ja hyvää yötä.

torstaina, joulukuuta 20, 2007

Vielä vähän aikaa menee...

Uudesta työkalusta on jo näköhavainto autoliikkeen pihalta.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Peräkylien express

Viime viikonloppuöinä sain toimia toistuvasti jonkinlaisena takametsien asukkaitten kyyditsijänä.

Tuli vaan useampia yli 40 euron kyytejä milloin mihinkin suuntaan keskelle pimeintä korpea. Niin että lähimpään melkein-sivistykseenkin oli ajettava takaisin ensin parikymmentä kilometriä. Sieltä sitten vielä isompaa tietä takaisin kaupunkiin.

Ihan kivaakin vaihteeksi kaupunkinappien sijaan, mutta kelin ollessa liukas ei paluu (eikä meno) pimeällä ja mutkittelevalla kyläraitilla ole tosiaankaan nautintoa.

Jäähän noissa juoksu myös heikoksi kun ei tule uusia lähtömaksuja. Toisaalta kassan suhteen kyyti voi tietysti vastata jopa neljää kaupunkikeikkaa.

Ansaitsemisen suhteen lyhyttä kyytiä toisen perään olisi aina paras.