Ei jaksaisi lähteä töihin

Vappuaattoyö. Jälleen taksissa.

Juuri nyt en millään viitsisi lähteä pian töihin. Takana jo pe ja la yöt jolloin ajoakin oli ihan kivasti.

Mersu seisoo pihalla... kai se on vaan kohta siirrettävä perse sinne penkille taas kerran ja lähdettävä baanalle. Kyllä se työmotivaatiokin siitä sitten herää kun kyytejä tulee.

Rahan takiahan siellä ollaan eli euro on paras konsultti työn tekoon...

Tyttö 22, poika vain...

Kyydissä olleella nuorella naisella oli vakava ongelma. Hän oli menossa pojan luokse, josta hän kyllä piti, mutta koska heillä oli kaksi vuotta ikäeroa (tyttö vanhempi) niin hänen piti sanoa etteivät he voi alkaa seurustella.

"Johan hänen perheensä ja kaverit olisivat ihan kauhistuneita." Sanoin ettei tuo nyt minusta niin hirvittävän iso ero olisi...

Hän halusi numeroni että voin hakea hänet myöhemmin kun olin niin "kiva ja ymmärtäväinen."

Annoin numeron ihan mielenkiinnosta että mitenhän pojalle kävisi. Tyttö sitten soitti ja olin melko lähellä vapaana, siis hakemaan.

Oli tullut ilmi että poika olikin VAIN 18 VUOTTA!!! APUA! Eihän siitä voinut mitenkään tulla mitään, joten voi poikaa...

Vanhan taksisedän mielestä on ihan hyvä jos aikuistuvilla nuorilla ongelmat ovat tuota tasoa. Ei liikaa elämä paina. Vielä.

Oikeat rahamiehet eivät rehvastele

Osuipa kyytiin varakkuudestaan tunnettu paikallinen henkilö. Perillä hänen ökytalollaan (niinkuin nykyilmaisu kuuluu) kyyti maksettiin ihan tavallisesti käteisellä.

Joillakin näyttää kulkevan lompakossa varoja hiukan isompaankin akuuttiin tarpeeseen. Rahankaivuvaiheessa vilahti ainakin 500, 200 ja 100 euron setelit. Näytti myös siltä että eivät ne siellä yksin majailleet. Hyvä hänelle, kovalla työllä ajan saatossa ansaittuja ovat.

Minulle löytyi ihan sopivia pieniä seteleitä. Kiiteltiin puolin ja toisin sekä hyvää yötä.
Huomionarvoisaa oli se että toisin kuin aiemmassa jutussani, niin näyttää siltä että oikeasti rikkaitten ei tarvitse kerskailla ja puhua leveitä tarinoita. Rahaa vaan on, riittävästi.

Kuulemma kauheesti nappuloita ja valoja

Yllättävän usein ihmiset ihmettelevät kuinka kauheasti mersussa on kojelaudassa sitä sun tätä. Eihän siinä niin paljon ole, ylhäällä lämmityksen ja ilmastoinnin säädöt, sitten taksamittari jonka alla radio/cd ja alhaalla muutama muu nappula...

Se on vaan kai sakemannin mielestä hienon näköistä kun radio vie tilaa saman kuin vanhoissa autoissa koko mittaristo.

Ihan normihommia

Viime aikoina ei ole kummempia tapahtunut pirssissä. Tasaista ja tavallista. Ei ongelmia asiakkaiden kanssa, ei kolhuja eikä mitään muutakaan erityistä.

Pitääkin olla tyytyväinen, sehän on hyvä noin. Ei ehkä kerry tarinoita tänne mutta tarkoitushan on hoitaa työ ilman sen kummempia sivujuonteita.

Lisäksi on muistettava että vain pieni murto-osa asiakkaista koskaan on millään lailla hankalia. Ehdoton enemmistö käyttäytyy hyvin, ei sotke ja maksukin hoituu niin kuin pitää.

Mutta eiköhän muutaman tulevan vuoron sisään mahdu taas jotain aiemmin kertomieni juttujen tapaisia asioita. Vaikka ei aina niin kivaa, niin onhan sekin sitten omalla tavallaan normihommia...

Pikku hiljaa etenee...

Kuviakin olen saanut ruutuun. Vielä kun opin niitä siirtelemään tai sijoittamaan toisiin paikkoihin, muokkaamaan kokoa jne... Ohjeet löytyivät lopulta kaikki suomeksi kun vaihdoin kielen niissäkin.

Onnistuin just lisäämään sivulaskurin, ja se on minulta jo aika hyvin!!! Pari linkkiä olen laittanut myös, lisää saattaa tulla jossain vaiheessa.

Joka tapauksessa tämä on jo nyt paljon parempi kuin se alkuperäinen varsin aneeminen ulkoasu!

Kyllä se siitä, kun vähän potkii!

Kuten voit huomata, olen tehnyt ensimmäisen, tai oikeastaan toisen päivitysversion tämän blogini ulkoasusta. Olen ihan tyytyväinen itseeni koska en todellakaan ole mikään tietokone-expertti. Luulen että pyrin jatkossa kehittämään ilmettä ehkä jopa valokuvilla nyt kun blogin ohjelmaversio on uusinta mallia. Katsotaan onnistunko...

Kiusallista

Kun mummeli kertoi osoitetta mihin mennään niin sain juuri ja juuri selvää. Hän puhui kuin kirjain kerrallaan, kuitenkin enintään tavun pätkissä.

M m m m e e e n n n n n n ään o o o s s o o i t t t t ee s s s e e e e n n n...

Jotenkin tuohon tapaan. Kuvittele siis äännetyksi kirjain kerrallaan ja tavallaan änkyttäen samaa kirjainta moneen kertaan.

Ei ollut helppoa kun hän kuitenkin yritti jotain keskustellakin matkan aikana.

Toivoin että matka loppuisi pian, olin melko hukassa...

Ei ollut ihan paras fiilis kun en vaan pystynyt ymmärtämään.

Pääsiäinen ennen ja nyt

Muistan kuinka pääsiäisenä oli "ennenvanhaan" kapakat kiinni ja muutenkin hyvin rauhallista yöaikaan. Nykyisin juottolat ovat auki ihan normaalisti ja ihmiset liikkuvat kuten tavallisena viikonloppuna. Mitä nyt on useampi yö aikaa rellestää ennen arkea.

Ilmeisesti ainakin meillä päin olivat yöt vilkkaita taksissa. Itse todistin vain pe-la yön kiireet mutta jäin käsitykseen että myös to ja la oli ollut meininkiä. Päivät sitten olivatkin jotain muuta. Sunnuntaina jotakin saikin aikaan mutta maanantai oli ihan kuollut päivä. Minkäs sille teet, istuttava vaan on. Silloin tällöin moinen ajanhukka ei haittaa ja onneksi sunnuntaipäivät eivät aina ole tuollaisia. Tuli kyllä mieleen yksi syy miksi aikanaan läksin pois vakikuskin hommista.

Nyt palataan taas tuttuun kuvioon jossa minä ajan lähinnä viikonloppuiltoja ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tietysti jos autoilija taas joskus tarvitsee minut tällaiseen poikkeustuuraukseen niin teen ilman muuta koska onhan se reilua kun kuitenkin saan niin monta "hyvää" vuoroa vuoden aikana.

Vanhat ihmiset vauhdissa

Arvostan vanhoja ihmisiä.

En arvosta niitä vanhoja ihmisiä joilla on muutenkin liikkuminen vaikeata ja sitten heidän täytyy lisäksi juoda itsensä melkein kannettavaan kuntoon. Tällä kertaa jopa keskellä päivää. Tuli kuulemma vähän juhlittua pääsiäistä...

Kaiken kruunasi että heitä oli kolme, ja yksi porukasta muisti vielä kiittää kusemalla alleen taksissa.

Oli joo taas ihan kunkkufiilis siivota sitäkin! Ja minä kun kuvittelin sopiessani pari päivävuoroa että ei ainakaan känniääliöitä tulisi kyytiin. Tuli kuitenkin ja ihan klassisia tapauksia, mitä nyt ikää oli kaikilla varmaan noin 80 vuotta. Eihän ikä saa estää juomista mutta pitäisi ottaa huomioon miten sen jälkeen pystyy toimimaan kun muutenkaan ei jalka nouse nuoruuden malliin enää.

Kai se sitten on jonkinlaista ahneutta

Eli kun aamusella haluaisi jo lopettaa työt, mutta kotiin on 10 km matkaa ja tällä matkalla tulee melkein väkisin kyyti tai pari ennenkuin oikeasti saa vuoron lopetettua.

Pitää kuitenkin muistaa että taksitöissä ollaan ensisijaisesti ajamassa maksavia asiakkaita paikasta toiseen eikä huvikseen yksin auto muuten tyhjänä cruisailemassa. Niinpä ne tarjotut kyydit tulee ajettua ja niistäkin korjattua raha kotiin.

Siiderit ja hampurilaiskastikkeet taas penkillä...

Sanoin heille heti heidän tullessaan kyytiin että hampparit pysyvät sitten paketeissaan. Eikös "salasyöjä" iskenyt taas ja perille päästessä huomasin asian. Sekä sen että penkillä oli Hesburgerin kerroshampurilaiskastiketta. Hitsasin välittömästi ja ponkaisin ulkokautta oikeanpuoleiselle takaovelle ääneen kiroillen ja sadatellen sensuroiduin lisäsanoin että eikös puhe ollut pakettien kiinnipitämisestä jne.

Ilmeisesti reaktioni pelästytti koska syyllinen otti heti etäisyyttä eikä yrittänyt urputtaa vastaan. Pyyhin samantien paperilla sotkua joka onneksi oli ilmeisesti niin hetki sitten tippunutta että lähti pois helposti. Enemmän minua suututtikin itse asia. Kun oli kerran sovittu että paperi ei aukea matkalla niin sen piti pysyä kiinni.

Sotkija tuli sitten kuskin ovelle tarjoamaan vitosta. Sanoin että anna olla kun lähti niin helposti pois mutta ensi kerralla et taksissa syö.


Samana iltana toisella asiakkaalla oli siideripullo mukana. Korkki kiinni ja kaikki hyvin. Kuitenkin perillä huomasin että takapenkki oli märkänä istujan vierialueelta. Olin varma että kuivaa oli ennen heitä koska vilkaisen takapenkille aina asiakkaan poistuessa. Toisaalta sotkujen takia ja toisaalta että ei jäisi puhelimia, lompakoita yms. Taas piti nousta siivoamaan. Otin paksista pyyhkeen ja manasin asiakkaille että juuri tämän takia taksissa ei syödä tai juoda. Onneksi sain suurimmat taas helposti pois ja loput kuivuivat illan aikana.

Olipahan siis samanlaisia sattumia samana yönä, mutta onneksi ei tällä kertaa pahempia. Saattoivat tapahtua toisessa järjestyksessä, mutta ei kai sen tässä väliä.

Jälleennäkeminen

Viikonloppuyönä osui kyytiini mies joka tunnisti minut äänestä. Kertoi olleensa se mies joka jouluaaton aamuyöllä oli käyttäytynyt hivenen huonosti.

Kertoi sitten kavereilleen suurinpiirtein mitä kävi ja pyyteli vieläkin anteeksi. Sanoin ettei siinä mitään kun asia on selvitetty silloin jo samana päivänä.

Luultavasti hänelle on siis jäänyt asiasta huomattavampi muisto kuin minulle. Onneksi kuitenkin niin että kehtaa paljastaa itsensä minullekin vaikka minä en osannutkaan tunnistaa pimeässä.

Aamuyön puhelinterroristi

Kello oli noin klo 04 kun asiakas keksi soittaa kaverille että laittaisi saunan päälle, niin hän tulee saunomaan. Ei kuulemma käynyt kun kaveri oli just käymässä p....n päälle.
Sitten soitettiin seuraavalle kaverille että onko viinaa, hän tulee juomaan. Ei kuulemma käynyt kun kaveri oli just käymässä p....n päälle.
Seuraavaksi hän kysyi minulta lähdenkö Toiseen Kaupunkiin (yli 100 km matkaa), rahaa olisi kyllä ja siellä saisimme molemmat p....a. Sanoin etten lähde, formulakisa alkaisi pian ja minua jo väsytti työt, vuorokin loppumassa.
Päädyimme lopulta hänen kodilleen. Silloin hän huomasi että naapurissa oli valot. Nerokas idea oli että soittaa numerotiedusteluun ja pyytää yhdistämään. Ei vastausta.
Tässä välissä hän maksoi kyydin... mutta sitten piti taas soittaa tiedusteluun ja puhelu yhdistettiin taas naapurille. Naapuri ei kuitenkaan vastannut tälläkään yrityksellä.

En viitsinyt hermostua mutta miksi ihmeessä jälkimmäinen puhelu piti tehdä autossa, kyyti jo maksettuna. Olisi painunut hevon v...n kuuseen siinä vaiheessa!!! Viivyttely saattoi olla minulle ihan hyväkin, sain melkein heti uuden kyydin.

Sitten olikin aika opetella uusia sanontoja: forza Ferrari, forza Kimi jne. On se vaan hassua kun nyt "pitää" kannattaa vuosien ajan "vihollisleiriin" kuulunutta tallia.

Pizzat ja pilsnerit pirssissä

Yrittipä taas porukka kyytiin niin että kaikilla oli iso avoin juomamuki käsissä...
Ihmetys oli suuri kun kielsin ottamasta avoimia juomia mukaan, "miksei muka...?"

Miksiköhän?

Juomat jäivät pihalle.

Toinen juttu ovat nämä iänikuiset autossa syöjät. Aina ei jaksaisi laitattaa niitä eväitä paksiin matkan ajaksi, vaikka pitäisi varmaan. Aika usein niitä pöperöitä on näköjään pakko syödä matkan aikana. Vaikka kiellän. Ja kiellon jälkeen salaa.

Taidankin tehdä niin että ensi kerralla se on yksi varoitus ja sitten salasyöjä joutuu ulos autosta. Tilatkoon toisen taksin jolle saa sitten kertoa kuinka vittumainen kuski minä olin.

Viimeksi asiakas ei tosin syönyt mutta sapuskat oli laitettu matkan ajaksi penkille. Siihen ne myös meinasivat jäädä perillä, mutta olin itse avaamassa ovia ja huolehdin eväät pois autosta. Siinä oli sentistä kiinni ettei kebab-kastikkeet olisi valuneet keskelle takapenkkiä!

Jälleen olisi pitänyt laittaa eväät paksiin matkan ajaksi... tai edes kumimatolle lattialle. Missäköhän nämä fiksut ihmiset kuskaavat noutoruokia omissa autoissaan? Ehkä penkillä, mutta varmaan hyvin pakattuina, paketit kiinni ja he itse selvinpäin.

Minulla on ollut puoliksi leikkimielinen sääntö että taksissa ei juoda, syödä, naida eikä polteta.
Ihan pienistä ei olla, tilanteen mukaan. Tupakkaa ei tosin polteta yhtään minun ajamassani autossa. Se haju tarttuu hetkessä vaatteisiin ja autoon.

Allekirjoitus, kiitos

Pitkä kyyti, yli 50 euroa. Asiakas maksaa Visa electronilla.

Tarkistetaan... maksu hyväksytty...
Hetu...

Siis maksu kaikin puolin ok mutta kone pyytää hetua varmistukseksi.

Tässä vaiheessa asiakas kaivaa henkilötodisteen ja kopioin tarvittavat numerot.

Kun vielä julkesin pyytää allekirjoitusta kuittiin niin siitäpä rouva kimpaantui!

Kynä lensi ja kuitti myös, asiakas poistui auton luota. Nousin autosta ja sanoin että en mielestäni tehnyt mitään pahaa ja pyysin uudestaan allekirjoitusta. Ei onnistunut. (EVVK.)

Jupisin jotain painokelvotonta itsekin.

Jälkimietteet...

Raha meni tililtä kyllä, ja toisaalta hassua että electron kysyy hetua kun maksu menee kuitenkin heti eli tiliä ei voi ylittää. Ainoa syy voi olla että isommassa maksussa varmistetaan että oikea ihminen on asialla.

Asiakkaan käytös ihmetytti sillä hänen omaa etuaan asiassa lopulta kuitenkin haettiin.

Mielenkiintoista oli se että asiakas tuli aiemmin matkalla maininneeksi olevansa ammatiltaan psykologi. Toivottavasti kävi itsensä kanssa kunnon freudilaisen tuumailutuokion aiheesta: "mikä pani minut käyttäytymään kuin mikäkin idiootti..."

Jos nyt aamulla muisti koko asiaa.

Ammattiylpeyttä

Olin tätä jo uumoillut mutta nyt viimeisen viikon aikana se kolahti lopullisesti tajuntaani.

Olen ylpeämpi sivuammatistani, siis tästä taksinkuljettajana olemisesta kuin varsinaisesta leipätyöstäni!!!

En tarkoita ettenkö viihtyisi vakityössäni tai että katuisin siihen hommaan lähtöä vakituisen taksikuskin pallilta. Tämä yhdistelmä on hyvä ja toimii, leipä päätyöstä ja makkara leivän päälle taksista.

Jos en silloin olisi tätä ratkaisua tehnyt voisin hyvin olla jo itse taksiautoilija. Se on kuitenkin tässä samantekevää, ratkaisun tehdessäni tiesin että se tie katkeaa myös. Kuten sanoin, en siis kadu nykytilaan päätymistä.

Tarkoitan vain sitä että taksinkuljettajan työ kaikkine vivahteineen antaa minulle jotakin erilaista maustetta elämään. Lisäksi tuntuu hyvältä että en koskaan ole vain yhden ansion varassa ja että osaan hyvin toisenkin työn. Taksiin liittyy kaiken lisäksi niin paljon myyttejä ja uskomuksia sivullisten mielissä että niitäkin on mukava "elää itse". Oli niistä sitten kuinka paljon tahansa totta tai ei...

ACHTUNG! Korkkarisaksaa...

Näin tällä viikolla Ärrällä kirjasen nimeltä "Achtung! Korkkarisaksan sanakirja". Sitä piti tietysti selailla ja melkein repesin niin että meni jo hihittelyksi.

Oli pakko hiukan selittäen sanoa myyjälle jotain hauskasta kirjasta että sain pyyhittyä hölmistyneen ilmeen hänen kasvoiltaan.

Vielä illalla kotona naureskelin itsekseni ja parin päivän päästä se oli pakko käydä ostamassa.

Siinä on kaikki kliseet mitkä voi kuvitella Korkeajännityksistä löytyvän. Asiallisesti selitettynä miksi saku sanoo niin missäkin tilanteessa ja mitä se tarkoittaa. Mukana tarpeelliset osat myös muiden asiayhteyteen kuuluvien kielien osalta.

En ole kyseisen kirjasen tuottaja enkä tarkoita sillä tavalla mainostaa, mutta itse ainakin Korkeajännityksistä "saksan kielen perusalkeet" oppineena pidän teosta mainiota opuksena.
Nauraa saa ainakin varmasti. (Jos nyt korkkareiden maailma on yhtään tuttua.)

Tässä livettiin kauas taksiautoilusta ellei sitten kuski satu lukemaan kyseistä julkaisua juuri ennen kyytiä ja saa asiakkaakseen esimerkiksi saksalaisia turisteja tai liikemiehiä.

Ei kannata kokeilla opittuja sanontoja. Siitä varoitetaan kirjassakin.

Ammattivalvojan satunnaista tuskaa

Toisinaan tulee yövuoron aikana sellaisia tuskan hetkiä ettei mitenkään jaksaisi pysyä hereillä.

Viime yö oli taas yksi niistä öistä. Kuitenkin rutinoitunut ammattivalvoja osaa pitää itsensä hereillä kaiken maailman ihme konsteilla ja hoitaa työnsä. Ei se silti aina helppoa ole...

Kävipä kerran (vuosia sitten) niin että havahduin tilanteeseen jossa ensimmäinen huomio oli että "olen näköjään ajamassa taksia", seuraava "minulla on näköjään asiakas kyydissä", sitten olikin jo kiire miettiä mihinköhän hän olisi menossa, sillä merkittävä risteys lähestyi nopeasti. Yllättävän hyvin pienen tuumailun jälkeen muistin. Lisäksi tuo havainto kyllä herätti aika vahvasti, ei nukuttanut enää sinä yönä!

Kaipa kyseessä oli ns. mikronukahtaminen, vaarallinen tilanne josta sillä kertaa onneksi selvittiin säikähdyksellä. En usko että asiakas huomasi mitään, ei ainakaan mitenkään ollut sen oloinen.

Tapahtuman jälkeen olen ollut varovainen ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Pidän sitten vaikka kunnon tauon pienien unien kera jos muu ei auta.

Jatkoa edelliseen

Isäntä otti asian ihan ok. Kuulemma toinen autoilija oli selvittänyt että osa maksaa vain kymppejä ja selvittää vielä saisiko sitä purkamolta. Kuluja ei siis tule kauheasti. Isäntä kyllä ihmetteli miten voi siitä toisesta autosta murtua muoviosa niin alhaalta kun "meille" ei tullut mitään vaurioita. Oli ollut huomaavinaan vanhoja liimauksen jälkiäkin. Tiedä nyt sitten mistä, milloin ja miten mikäkin vaurio on mihinkin autoon tullut... osuma kuitenkin tapahtui.
Pitää siirtää tapahtuma arkistoon ja unohtaa lähimuistista.