Hiljaisuuden pelastajat

Joskus saa yllättävästi niin hyviä kyytejä ettei arvaisikaan. Viimeksikin hiljaisen illan aikana sain 80 euron maantiekyydin aivan odottamatta ja hämmästyttävästä paikasta.

Kun vuoron kassa ei päätä huimaa niin tuollainen pläjäys auttaa kummasti jaksamaan. Niiden alle kympin hintaisten parin korttelinvälin siirtojen seassa tuollaiset tekevät varsin hyvää.

Eihän niitä kovin usein kohdalle osu, mutta joskus kuitenkin. Vielä harvemmin sitten kunnon pitkän linjan keikkoja vaikkapa Helsinkiin. Mutta niitäkin on tehty.

Enimmäkseen arki- ja sunnuntai-illat ovat tuskastuttavaa käkkimistä päivystämässä jos edes jostain joku kyyti siunaantuisi.

Viinan rahtaus Virosta ei suinkaan ole loppunut

Minut tilattiin bussipysäkille, ilman tietoa farmarin tai tila-auton tarpeesta. Perillä osoittautui onnelliseksi sattumaksi että käytössä oli suurehko farmarimallin ajopeli.

Nimittäin seurueen viinalasti oli melkoinen! Tämän tilavahkon farmarin paksi tuli lattiasta kattoon täyteen heidän juomalaatikoitaan ja toki myös pari reppua tuli mukaan muovikasseja laskemattakaan.

Kyyti sinänsä ei ollut ihmeempi. Hintaa sille kyllä tuli kilometreihin nähden. Mittarin hinta koostui puoliksi lastauksesta ja purkamisesta eri osoitteissa. Ne kun ottivat aikaa.

Tietysti asiaan kuului että porukan suurikokoisin mies oli juonut puoliksi jalat altaan. Hänenkin saattelemisensa viinalastinsa kera asuntoon toisessa kerroksessa otti aikansa.

Mutta minulla oli kyllä aikaa. Olihan hiljainen arki-ilta ja kyyti oli lopulta neljäsosa koko yön kassasta...

Me sanottiin jo kiitos ja heippa

Palvelen asiakkaani aina asiallisesti ja parhaani mukaan. Asiakkaista ei kuitenkaan muodostu kyydin aikana ystäviäni joiden kanssa haluan rupatella loppuillan kyydin jo loputtua.

Joillakin on tapana jäädä viljelemään hauskoja juttujaan vaikkapa taksikuskin työstä tai muusta "järkevästä" aiheesta. Tämä voi tapahtua vielä autossa istuen tai oven rakoon selittämään jääden. Ja heitä riittää vuodesta toiseen.

Ok, kivat sulle ja kiitos kiitos oli hyvä kyyti ja lässyn lässyn lää...

Joskus on vain pakko sanoa että nyt on hei pakko jatkaa hommia ja alettava tekemään lähtöä. Kaikille sekään ei riitä kun ne omat jutut ovat niiiin hyviä. Silloin on jo sanottava vahvemmin mutta pitää varoa ettei loukkaisi "uutta parasta ystäväänsä".

Raadollisesti sanoen mittarin pysähdyttyä loppuu myös small talk. Kiitos ja hyvää yötä.

Ikä on mielentila, vain terveys hiukan rajoittaa

Kyytiin sattui vanha herrasmies. Vanhaksi voinee nimittää jos ikää on 87 vuotta. Liikkuminen ei ihan enää ollut kuin nuorella pantterilla mutta äly tuntui leikkaavan kuin se kuuluisa partaveitsi.

Hän sitten innostui kertoilemaan elämäntarinaansa. Oli menossa välillä omille kämpille tyttöystävän luota kun pitäähän sitä miehellä olla omakin paikka missä saa olla rauhassa yksin. Hän kertoi kuinka seksihommat on jo hoidettu silloin nuorempana mutta muuten on mukavaa kun on tyttöystävä.

Hän oli jäänyt leskeksi 11 vuotta sitten ja tavannut 8 vuotta sitten vanhan tyttöystävänsä 61 vuoden takaa. Vanha suola oli janottanut ja siitä astien he ovat olleet yhdessä. Väliin jääneiden vuosien aikana kumpikin oli kasvattanut perheen ja leskeytynyt. Oli ollut mukava löytää toisensa jälleen.

Tällaisten kyytien jälkeen on aina kuljettajallakin hyvä mieli. Ammatin tähtihetkiä kun saa kuulla tuollaisia myönteisiä tarinoita elämäniloisesti kerrottuna.