Takapenkiltä kuului kännykän ääni. En ehtinyt vastaamaan löytyneeseen puhelimeen sen soidessa. Pian se soi uudelleen ja soittaja tivasi hjuonolla sjuomella missä hänen puhelimensa on? Eikös vaan siitä laitteesta loppunut akku kesken pohdinnan miten puhelin saataisiin takaisin omistajalleen. Sen verran ehdittiin puhua että myöhemmin syntyi uusi yhteys ja asia edistyi.
Täydeksi mysteeriksi jää miten puhelin oli autoon päätynyt sillä kyseinen henkilö ei varmasti ollut kyydissäni matkustanut. Ehkä joku muu oli sen löytänyt ja päättänyt hylätä taksiin.
Luovuttaessani puhelinta alkoi tivaaminen missä kamera on?! Sanoin että enpä tiedä mistään kamerasta mitään, eikä sitä autosta löytynyt silloinkaan. Ihan kuin minä olisin sen pöllinyt. Jospa kamera oli kelvannut alkuperäiselle rosvolle mutta puhelin ei.
Kävi mielessä että olisiko pitänyt heittää puhelin ulos autosta sen soitua ja unohtaa koko juttu. Kun rehellisyydestä saa palkaksi venäläisen syytökset liki varkaudesta. Kiitosta puhelimen toimittamisesta ei tietenkään kuulunut. Huolehtisi tavaroistaan paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olisit laittanu mittarin päälle kun lähdit puhelinta viemään, ei tavaroita tarvitse ilmaiseksi toimittaa.
Joo ei tarvii. Mutta tästä ei tullut mulle mitään mutkaa koska hain seuraavaksi kaverin ihan kulman takaa. Meillä täällä pikkukaupungissa ei myös aina olla heti ns. kirjoittamassa laskua kaikesta pienestä asiakaspalvelusta. Tällä kertaa kai olisi pitänyt. Useimmiten puhelimensa tai muun tavaran takaisin saava omistaja kuitenkin antaa jotain kiitokseksi.
Kaverille kävi samaan tapaan että löysi puhelimen ja vastasi siihen kun soi. Omistaja alkoi haukkua puhelimen löytäjää joten kaveri nakkasi puhelimen menemään tyyliin "pidä tunkkis".
Lähetä kommentti