Hän oli aikoinaan ihan tavallinen ja kunnollinen lukiolaistyttö. Minun kaverini koulutovereita. Miten lie elämä heittelikään ja hän päätyi alkoholistiksi ja rappiolle jo nuorena. Joskus kaupungilla minäkin häntä näin, tai hän saattoi osua taksini kyytiin. Aina hän muisti minutkin kaverini kautta ja juteltiin hetki niitä näitä.
Noin vuosi sitten tapahtui muutos. Enää hän ei tuntenut eikä muistanut vaikka mainitsin kaverini. Ei mitään tajua edes kuka tuo kaveri on. Vähän aikaa sitten hän osui kyytiini jälleen kerran. Kyseli lopuksi tietäisinkö mistä saisi amfetamiinia...
Life is like a box of chocolate, you never know what you get. (Forrest Gump)
Hänelle osunut biitti ei sitten ollut ehkä se makein.
Lopulta... Life is hard, then you die. (Jim Dempsey, "Taistelupari" eli Dempsey&Makepeace)
Anssi Kelan laulussa se kiteytetään miten meistä tuli muurareita, taksikuskeja jne. Joistakin aina tulee sitten näitä elämän laitapuolen kulkijoita. Lähtökohdista riippumatta. Harmi sinänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti