Ensimmäinen ikinä

Ajoin tilausosoitteeseen, käynnistin taksamittarin ja odottelin pari minuuttia ennen asiakkaan tuloa. Siihen asti kaikki hyvin. Jonkin ajan kuluttua tilaaja saapui. Siitä alkoivatkin ongelmat.

Asiakas kurkisti heti mitä mittarissa on ja närkästyi kun siinä oli enemmän kuin lähtömaksu. Tietysti, olinhan tuokion jo odottanut! Hän ilmoitti ettei maksa odotusta ja lopulta kyyti jäi ajamatta. Sanoin että ihan turha sitten tilata niille nurkille autoa vähään aikaan, ilmoitan keskukseen hänen mielipiteestään.

Kuinka ollakaan, vähän myöhemmin hän oli onnistunut tilaamaan auton vajaan kilometrin päässä olevan paikallisen juottolan eteen. Minä tietysti sain olla onnekas tilauksen kuitannut. Tunnistaessani asiakkaan hänen tullessaan autolle, tiesin että kyyti tulisi olemaan muistiin jäävä.

Ihmeellistä tilitystä kuinka keskuksen kuuluisi soittaa milloin auto on osoitteessa että ei tarvitsisi maksaa kauheita odotusmaksuja. (Mitenkähän tuo käytännössä saataisiin sujuvasti toimimaan? Useimmat ihmiset luultavasti eivät edes haluaisi moista turhaa puhelua.) Hän kuulemma perustaisi oman kuljetusliikkeen ja menisi ihmisten pihoille odottelemaan ja siitä laskuttamaan. Toivotin onnea yritykselle.

Viimeistään kun hän mainitsi kuinka Virossa taksit eivät laskuta odotusta tmsp, minulle valkeni että jotain tällaista tässä olikin. Mies oli ilmeisesti sieltä kotoisin. Totesin että Virossahan on muutenkin taksien kanssa asiat kunnossa... koskaan et voi luottaa kusettaako kuski oikein urakalla tai ryöstääkö sinut tms. Sillä sain vihdoin hetken hiljaisuuden autoon.

Vielä perillä oli säätöä maksun kanssa mutta lopulta se onnistui.

Hän oli siis ensimmäinen ikinä joka valitti auton liian nopeasti saapumisesta. Kaikki muut ovat olleet vain tyytyväisiä auton nopeaan tulemiseen. Tai hyväksyneet että jos itsellä kestää tulla autolle niin mittarissa on odotushintaa.

Lainaan tähän loppuun vuosien takaisen ruotsinopettajani yhtä suosikkilausetta minulle.

Hur dumma ska man vara?