Hän otti kierroksia nopeasti ja yllättäen aivan mitättömästä väärinkäsityksestä. Eikä tietenkään suostunut kuuntelemaan kun yritin rauhoittaa.
Tilanne ei ollut kovin lupaava. Paikka keskellä naapurikunnan takamaita pienen metsätien varrella. Mies seisoi auton ulkopuolella ja uhosi sieltä että minun pitäisi tulla ulos ja selvitetään asia. Takki lähti jo pois päältä ja mietin miten pääsen pois tilanteesta.
Ongelma oli siinä että hän oli jättänyt pelkääjän oven selälleen auki, ja sitähän ei yllä kuskin paikalta mitenkään vetämään kiinni. Autosta poistuminen ei tullut ymmärrettävästi kyseeseen.
Lopulta kun hän jo otti maasta jonkin kattilantapaisen ja uho vain koveni niin päätin että takana saa luvan olla tilaa ja tämä jätkä ns. nostaa nyt kytkintä vaikka automaatilla ajetaankin.
Reipas kaasutus taaksepäin ja jarrutus, ovi läimähti kiinni. Sitten hätäinen vilkaisu onko sitä tilaa ja elokuvatyyliin peruutus tielle toivoen että mihinkään en osuisi. Hyvin kävi. Päästessäni kohtaan jossa suunnan saattoi muuttaa eteenpäin oikea jalkani painui vihaisesti kohti lattiaa. Turbo varmaan ulvaisi sillä sen verran liukkaasti häivyin ensimmäiset pari sataa metriä. Hyvinhän tuo kiihtyi. Tie vaan oli leveydeltään luokkaa pari metriä ja mutkia riitti.
Myönnän että tuo körmy olisi varmasti helposti hakannut minut. Hän vain kiihdytti raivoaan ja olin jo hetken huolissani että mitenhän tässä kävisi. Mitään hätänappeja olisi ollut ihan turha painella, lähin poliisipartio oli todennäköisimmin kymmenien kilometrien päässä. Tietysti apua olisi tullut sitten tilanteen oltua jo ohi ja minun kuntoni kysymysmerkki...
Onneksi autollekaan ei käynyt mitään. Pihalla ei ollut mitään yllättäviä esteitä peruutussuunnassa. Pulssi kyllä olisi ollut mittaamisen arvoinen. Käsiäkin hiukan tärisytti.
Tyyppiesimerkki miten pienestä ja odottamatta voi syntyä tilanne jossa terveys on uhattuna. Jos heebo olisi hyökännyt autoon sisään niin siinä olisi oltu. Näin tällä kertaa. Traumoja ei jäänyt. Kaasua naamalle olisi tietysti voinut kokeilla mutta parempi näin että vahingoitta pääsin tilanteesta karkuun.
maanantaina, syyskuuta 29, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti