Asiakas kertoi osoitteen naapurikaupungista ja matkaan lähdettiin. Katsoin navigaattorista missä se on kun en tarkkaan tiennyt. Varmistin vielä että ajetaanko lähempänä sitten Yhden vai sen Toisen tien kautta.
Asiakas sanoi että sen Toisen. Matka joutui mutta eiköhän lähestyttäessä edellä mainittua reitinvalinnan pistettä, alkoi tulla ohjeita että tuosta tuonne ja sitten vasemmalle jne. Sanoin että niin joo ja sittenhän meidän pitääkin kääntyä hetken päästä oikealle ja mennä radan ali sinne Oikeaan kaupunginosaan. Joo just niin sanoi asiakas, ja oltuaan 10 sekuntia hiljaa muistutti että kohta sitten oikealle... Minä että niin siitä radan ali jne. Hetken päästä taas ohje ajaa radan ali ja jatkaa suoraan yms. KOKO HELVETIN MATKA SIELLÄ kotikaupungin päässä vaikka yritin osoittaa että en ole ihan hukassa ja tiedän suurinpiirtein mihin ollaan menossa. Ja navissa oli kyllä määränpää ruudulla josta seurasin karttaa.
Kaikkea siis humalatila tekee. Tuohan on oikeastaan aika tavallista. Ei vaan jaksaisi kotikylilläkin kuunnella ohjeita kun varmasti tietää mihin mennään ja joskus senkin sanoo suoraan asiakkaalle. Tuskin nämä pahaa tarkoittavat mutta vähän sama kuin toistaisit marketin kassalle että nyt seuraavaksi vedät tuon maksalaatikon tuosta viivakoodin lukijasta ja seuraavaksi tuon maitopurkin.
Minä ainakin kysyn kyllä jos en tiedä mihin pitää mennä. Ikinä ei ole asiakas hermostunut niin ettei matka olisi jatkunut. Joku tietysti on ollut että pitäähän mun tietää, mutta rauhoittunut kun olen sanonut että jos et voi neuvoa niin pitää tilata toinen taksi. (Nykyisin navigaattoreiden aikana ei neuvoja onneksi tarvitse paljon kysellä.)
Firmataksiaikoinani oli joskus näitä joiden mielestä mun olisi pitänyt tietää myös ensimmäistä kertaa kuulemani asiakkaan kotiosoite vieraassa kaupungissa... perille kuitenkin aina päästiin kun asiakas lopulta suostui neuvomaan. Vaikka vaikeata se kerran oli Porvoossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti