En nyt syksyn jälkeen ole ajanut päivävuoroja jolloin mummoja liikkuu ja käy hyvin taksiin. Mutta mielestäni heidän kuskaamisensa on todella tarpeellista ja virkistävää vaihtelua yönkulkijoiden kuljettamisen lomassa. (Pitäisiköhän kysyä paria päivävuoroa...)
Milloin mennään palvelutalosta ihan vaan asioille tai kauppaan, toisinaan erityisesti viikonloppuina matka vie hautausmaille tai kirkkoon. Joskus käydään sairaaloissa katsomassa viimeisillään olevaa ystävää tai omaa miestä.
Yhteistä kaikille on että en muista milloin kyydissä olisi ollut yhtään mitenkään hankalaa mummelia! Joskus he ovat puheliaampia, joskus kivut tms. vaivaavat, mutta aina he ovat ystävällisiä kuskille ja heitä on ilo palvella. Rollaattori sujahtaa kevyesti ostoskassien kanssa peräkonttiin ja heille on todella ilo avata ovet ja auttaa muutenkin.
Joskus nämä kunnioitettavat vanhukset asuvat vielä jopa yksin omakotitaloissaan. Useinkaan heidän taloissaan ei ole kaikkia hienouksia mitä nykyisin. Jopa ulkohuussi ja veden kanto kaivolta ovat joillekin arkielämää. Samoin lämmitys voi tapahtua puuta polttamalla.
On myös hauska kuunnella kuinka heiltä riittää mielenkiintoa tutustua tietokoneisiin, internettiin ja kännyköihin jne. Myös tarinat menneiltä vuosilta ovat usein niin mielenkiintoisia että joskus melkein harmittaa että kyyti jo loppuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti